Kun ruoka ei kelpaa....miehelle?

[Juu]

Nirsoista lapsista puhutaan usein, mutta mitä tehdä kun mies on nirso?

Äsken juuri lähti pihasta kauppaan, kun minun viikonlopuksi tekemät ruokaostokset ei kelvanneet. Ja en siis ostanut mitään kummallista tai eksoottista, ruokia joita hän kyllä itsekin joskus syö mutta nyt ei vaan tehnyt "mieli".

Esim. jos ostan ainekset pitsaan, pitsa kelpaa mutta saattaa lähteä kauppaan hakemaan eri täytteet. Tai jos vaikka aion tehdä kana-fetasalaattia, tulee kauppareissu kun hänen tekee mieli savulohisalaattia.

Arvatkaa huvittaako edes käydä kaupassa?

Tietty voisin tehdä sen ruuan minkä aionkin, mutta sitten tulee kaksi ruokaa tehtyä ja kukas sen kaiken syö. Miehen mielestä ei ole mitään ongelmaa, koska itsehän sen ruuan hakee ja vielä tekee, joten hänen mielestään nipotan turhasta.

Onko tämä vähän outoa? Kyllä ymmärrän että joku päivä saattaa vaikka tehdä mieli sitä fetaa vaikka toinen on ostanut vuohenjuustoa, mutta eikö sitä voisi ostaa vaikka seuraavalla kerralla?

 

[OnniKeiju]

käske miehen hoitaa kauppajutut jos ei sun ostamat kelpaa.

 

[Huspati Huta]

On vähän turhaa nirsoilua. Mielitekoja voi sitten toteuttaa toisella kertaa tai ilmaista niitä siinä vaiheessa, kun ruokatavaroita hankitaan.

 

[Keittiönoita]

Uskoisin, että toi on outoa. Mutta mä teen varsin usein eri ruuan itselleni kuin kuopukselle, jos kuopuksen tekee mieli jotain mitä mun taas ei tee mieli.

 

[nedra]

Mä en varmaan tekisi miehelle enää mitään.Pitäisiköhän hänen vähän aikuistua,ei aina voi syödä sitä mitä tekee mieli,vaan välillä pitää tehdä vähän kompromisseja.

 

[just]

Minä sanoisin jo että tee itse ruokas ja samoin osta ne ruokas niin kelpaa.
En tosiaankaan alkais passata tuollaista pullamössö ukkoa

 

[Tirsku]

Mä en tekis sille enää mitään, lapsellista käyttäytymistä tollanen.

 

[Keittiönoita]

Minä sanoisin jo että tee itse ruokas ja samoin osta ne ruokas niin kelpaa.
En tosiaankaan alkais passata tuollaista pullamössö ukkoa

Eiks se ap:n mies just noin teekin eli hakee ja kokkaa ruokansa itse?

 

[viiru]

Me kyllä käydään yhdessä koko perhe kaupassa ja mietitään mitä syödään.
Ja sitä myös syödään. Jos tulee mielitekoja voimme lähteä eks temporee ravinteliin.

 

[Kumikameli]

On vähän turhaa nirsoilua. Mielitekoja voi sitten toteuttaa toisella kertaa tai ilmaista niitä siinä vaiheessa, kun ruokatavaroita hankitaan.

näin.

 

[ap]

Minä sanoisin jo että tee itse ruokas ja samoin osta ne ruokas niin kelpaa.
En tosiaankaan alkais passata tuollaista pullamössö ukkoa

Eiks se ap:n mies just noin teekin eli hakee ja kokkaa ruokansa itse?

Kyllä. Eli enhän minä passaamaan varsinaisesti joudukaan. En tiedä olenko jotenkin herkkäsieluinen kun ei mun ostama kelpaa... Mutta harmittaa kun menee paljon ruokaa hukkaan kun kaksia ostoksia ei saa syöytyä, eikä salaatteja ym. voi edes pakastaa.

 

[Ewi]

tos on ny joku psykinen ongelma sun miehellä :attn: ku se noi tahtoo näyttää mieltään........en tiiä jos on suurempi ongelma takana ni sit terapiaan mars------> esim jos se on narsismi :attn:

 

[Huspati Huta]

Minä sanoisin jo että tee itse ruokas ja samoin osta ne ruokas niin kelpaa.
En tosiaankaan alkais passata tuollaista pullamössö ukkoa

Eiks se ap:n mies just noin teekin eli hakee ja kokkaa ruokansa itse?

Minusta tuo olisi vähän tuhlaavaista. Jos on jo ruokatarpeet hankittuna, hankitaan toiset vielä. Tai osa aineksista. Mutta jos sillä ei ole väliä, jää asia kai mielipahan asteelle, jos valmistettu ruoka ei kelpaa. Minua kyllä ärsyttäisi. Ainakin, jos sellaista tapahtuisi usein.

 

[x]

Mun mielestä tuossa ei ole ongelmaa, jos kerran hoitaa syömisensä itse eikä marisi sulle, että miksi ostit tuota ja teet tuota.
Tee tästä edes pienemmät annokset!

 

[Keittiönoita]

Kyllä. Eli enhän minä passaamaan varsinaisesti joudukaan. En tiedä olenko jotenkin herkkäsieluinen kun ei mun ostama kelpaa... Mutta harmittaa kun menee paljon ruokaa hukkaan kun kaksia ostoksia ei saa syöytyä, eikä salaatteja ym. voi edes pakastaa.

Opetelkaa tekemään pienempiä määriä. Mulla meni aikoinaan ruokaa hukkaan - onneksi oli toi koira kotikompostorina - kun esikoinen ryhtyi kasvissyöjäksi ja tein kahdet ruuat. Aina tuli tehtyä sekä liharuokaa että kasvisruokaa liikaa. Kunnes opin tekemään pienempiä määriä.

 

[öö]

Mun mielestä toisaalta sun ei tarvitse loukkaantua, koska ruokavaliolla ravitaan yksilöllisiä tarpeita ja kaikille ei sovi aina samat. Ihminen saa itselleen sopivimmat ravintoaineet kun seuraa omia mielihaluja eikä syö mitä vain tuutista annetaan. MIksi haluaisit rajoittaa miehesi kulinarismia?

 

[ap]

Mun mielestä tuossa ei ole ongelmaa, jos kerran hoitaa syömisensä itse eikä marisi sulle, että miksi ostit tuota ja teet tuota.
Tee tästä edes pienemmät annokset!

No ei se pienemmillä annoksilla onnistu, kun taas on sovittu että vuorotellen hoidetaan esim. viikonlopun ostokset ja ruuanlaitot. Enempi se on sitä että kun perjantaina käyn kaupassa, ja lauantaina aamupäivällä mies kysäisee että mitäs on ruuaksi, hänen ei sitten sitä teekään mieli vaan lähtee kauppaan. Mutta välillä saattaa sitten syödäkin. Jos sattuu tekemään mieli.

Minusta tuon narsistikortin pelaaminen ei tähän oikein istu, koska eihän tästä periaatteessa minulle mitään harmia ole, miehelle lähinnä vaivaa. Kauppareissun vaiva kuitenkin hälle tulee ja ruuanlaiton, kun voisi istua vaan valmiiseen pöytään.

Tämä on kyllä vähän outo tilanne. Mutta löytyihän tässä jo toinen samankaltainen tilanne tuossa Keittiönoidalla, että eri ruuat tehdään sen mukaan mitä kelläkin mieli sattuu tekemään. Joten ehkä tämä sitten on vaan joillakin tapana. Meillä kotona syötiin sitä mitä oli laitettu, toki toivomuksia ja lempiruokia huomioitiin mutta se huomioiminen tehtiin siellä kaupassa eikä sitten kotona.

 

[no]

Ostat kaupasta vaan itselles ja miehes saa ostaa itselleen ja tehdä itselleen, jos näin menee joka tapauksessa.

 

[ap]

Kyllä. Eli enhän minä passaamaan varsinaisesti joudukaan. En tiedä olenko jotenkin herkkäsieluinen kun ei mun ostama kelpaa... Mutta harmittaa kun menee paljon ruokaa hukkaan kun kaksia ostoksia ei saa syöytyä, eikä salaatteja ym. voi edes pakastaa.

Opetelkaa tekemään pienempiä määriä. Mulla meni aikoinaan ruokaa hukkaan - onneksi oli toi koira kotikompostorina - kun esikoinen ryhtyi kasvissyöjäksi ja tein kahdet ruuat. Aina tuli tehtyä sekä liharuokaa että kasvisruokaa liikaa. Kunnes opin tekemään pienempiä määriä.

Kuten sanoin, se pienempien määrien tekeminen ei toimi, koska on sovittu että vuoroviikonloppuina yksi tekee kotihommat. Minä joutuisin sitten luistamaan omista vuoroistani jos en teekään. Ja kuten sanoin niin mies joskus syö, joskus ei, riippuu kerrasta.

Ja kyse ei siis ole siitä että tekisin ruokia joista hän ei pidä, vaan siitä että ei tee mieli tai tekee mieli jotain muuta. Vaikka tekisin hänen lempiruokaansa niin saattaa lähteä kauppaan jos ei juuri sillä kerralla ole sitä mieli.

 

[ap]

Mun mielestä toisaalta sun ei tarvitse loukkaantua, koska ruokavaliolla ravitaan yksilöllisiä tarpeita ja kaikille ei sovi aina samat. Ihminen saa itselleen sopivimmat ravintoaineet kun seuraa omia mielihaluja eikä syö mitä vain tuutista annetaan. MIksi haluaisit rajoittaa miehesi kulinarismia?

En minä kulinarismia halua rajoittaa vaan ruuan hukkaan menoa. Minulle sopii varsin mainiosti että mies päättää joka päivä ruuan, mutta kun tosiaan hän taas haluaa että vuorotellen hoidettaisiin.

Hän ei esimerkiksi itse halua ostaa kerralla viikonlopun ruokia, koska perjantaina ei voi tietää mitä sunnuntaina tekee mieli. Minä taas tykkään hoitaa isommat ostokset kerralla, että ei tarvitse päivittäin mennä kauppaan.

Minusta mies saa olla kulinaristi jos haluaa enkä sitä rajoita, mutta pitääkö minun sen vuoksi käydä päivittäin kaupassa?

 

[sdfdf]

Meillä vähän saman suuntaista. Minä teen ruoan, jota syön lasten kanssa. Jos miehelle ei kelpaa, hän tekee itselleen omat ruoat. Ylimääräisen voi laittaa pakkaseen. Useimmiten tosin mies tekee meillä kaikki ruoat, joten kovin suuri ongelma tämä ei ole. Kannattaisi teilläkin harkita miehen siirtämistä pääkokiksi.

 

[Keittiönoita]

Kuten sanoin, se pienempien määrien tekeminen ei toimi, koska on sovittu että vuoroviikonloppuina yksi tekee kotihommat. Minä joutuisin sitten luistamaan omista vuoroistani jos en teekään. Ja kuten sanoin niin mies joskus syö, joskus ei, riippuu kerrasta.

Ja kyse ei siis ole siitä että tekisin ruokia joista hän ei pidä, vaan siitä että ei tee mieli tai tekee mieli jotain muuta. Vaikka tekisin hänen lempiruokaansa niin saattaa lähteä kauppaan jos ei juuri sillä kerralla ole sitä mieli.

Missä vaiheessa yleensä tiedät, että mies haluaakin jotain eri ruokaa? Siinä vaiheessa, kun ruoka on jo pöydässä vai siinä vaiheessa, kun alat laittaa ruokaa? Mietin, voisitko käyttää miehen osuuden ostamastasi ruuasta esim seuraavan päivän ruokaan tai yksinkertaisesti joko pakastaa valmiin annoksen tai raaka-aineet? Salaatti kannattaa tarjota niin, ettei sekoita kaikkia aineksia keskenään vaan laittaa ne eri kulhoihin. Salaatinkastike sitten vasta lautasella kunkin kasaaman salaattikeon päälle. Näin sä voit laittaa yli jääneet kasvikset jääkaappiin ja käyttää seuraavana päivänä.

 

[katmat]

ei sun isoa miestä tartte paapoa.jossei tarjottu eväs kelpaa,olkoon ilman tai syököön muuta.niin meillä toimitaan,puolin ja toisin.

 

[Hoodrat]

Mä en tekisi ollenkaan miehelle ruokaa ja sanoisin, että tee saatana itse ruokasi jos ei kelpaa!

 

[dsfdf]

En minä kulinarismia halua rajoittaa vaan ruuan hukkaan menoa. Minulle sopii varsin mainiosti että mies päättää joka päivä ruuan, mutta kun tosiaan hän taas haluaa että vuorotellen hoidettaisiin.

Hän ei esimerkiksi itse halua ostaa kerralla viikonlopun ruokia, koska perjantaina ei voi tietää mitä sunnuntaina tekee mieli. Minä taas tykkään hoitaa isommat ostokset kerralla, että ei tarvitse päivittäin mennä kauppaan.

Minusta mies saa olla kulinaristi jos haluaa enkä sitä rajoita, mutta pitääkö minun sen vuoksi käydä päivittäin kaupassa?

Eikö teillä ole pakastinta? Minä ostan tarjouksesta aina suuret varastot perusraaka-aineita pakkaseen, joten valinnanvaraa riittää viikonloppuna. Kaupassa käyn 1-2 kertaa viikossa. Käyköön mies kaupassa päivittäin, jos haluaa, mutta eihän sinun toki niin tarvitse tehdä.