K
kun sisko katkeroituu
Vieras
Mulla on isosisko. Joka erosi vuosi sitten miehestään. Hänellä on 2 lasta ja minulla on 2 lasta. Minulla mies.
Siskolla on ns. ollut aina kaikki paremmin. Hänen miehensä oli hyväpalkkaisessa työssä, sisko sai olla kotona kunnes nuorin lapsi täytti 4. Isäni takasi heille lainan, ostivat rivarikolmion hyvältä alueelta.
Me taas olemme mieheni kanssa vielä opiskelijoita. Vaikka mieheni töissä käykin suht hyvää palkkaa saa. Asumme vuokrakolmiossa. Emmekä ole pystyneet samanlaisiin hankintoihin kuin siskoni perhe.
Nyt kun siskoni onkon yksinhuoltaja. Meillä taas elämä alkaa normalisoitumaan kun mies on vakkariduunissa ja vain minä enää opiskelen. Etsimme parhaillaan tonttia tai taloa. Pystyn hankimaan lapsille merkkivaatteita, olemme sisustaneet ja ostaneet uudehkon auton.
Sisko on alkanut katkeroitumaan kun meillä onkin ns. varaa ja hänellä ei. Ostimme (Ikean) lipaston, puhuin että mieheni olisi halunnut mielummin tumman, minä taas vaalean. Sisko naurahti "Onneks mulla ei oo enää noita ongelmia!". Samaa tokaisi kun huvittuneen puhuin että mieheni laitteli siivouksen jäljiltä sohvatyynyt paikoilleen väärin päin ettei hän huomaa samanlaisia asioita kuin minä naisena. Jos ostan jotain vaatetta lapsille. On tosi nyrpeä ja puhuu jotain tyyliin "kai mun täytyy H&M:ltä ostaa lapsilla ulkovaatteet, kun muuhun ei rahat riitä" Jos pyydän vaikka kaupungille mukaani, vastaus: "Mitäpä minä siellä teen kun ei voi mitään ostaakaan" Aina jos pyydän jonnekkin kieltäytyy, jos ei voi ostaa mitään.
Hän ei yhtään näe tilannetta niin että sehän oli juuri vuosi sitten toistepäin. Minä lähdin hänen mukaansa shoppailemaan, ostamatta itse mitään. Meidän lapsilla ei ollut niitä merkkivaatteita jne.
Mua niin ärsyttää, ihan kuin se olis muiden syy että hänen varallisuus on laskenut. MInä tarjouduin jopa ostamaan hänen pojalleen syys ulkoiluvaatteet. Tytölle vein tuliaisena mekon.
Siskolla on ns. ollut aina kaikki paremmin. Hänen miehensä oli hyväpalkkaisessa työssä, sisko sai olla kotona kunnes nuorin lapsi täytti 4. Isäni takasi heille lainan, ostivat rivarikolmion hyvältä alueelta.
Me taas olemme mieheni kanssa vielä opiskelijoita. Vaikka mieheni töissä käykin suht hyvää palkkaa saa. Asumme vuokrakolmiossa. Emmekä ole pystyneet samanlaisiin hankintoihin kuin siskoni perhe.
Nyt kun siskoni onkon yksinhuoltaja. Meillä taas elämä alkaa normalisoitumaan kun mies on vakkariduunissa ja vain minä enää opiskelen. Etsimme parhaillaan tonttia tai taloa. Pystyn hankimaan lapsille merkkivaatteita, olemme sisustaneet ja ostaneet uudehkon auton.
Sisko on alkanut katkeroitumaan kun meillä onkin ns. varaa ja hänellä ei. Ostimme (Ikean) lipaston, puhuin että mieheni olisi halunnut mielummin tumman, minä taas vaalean. Sisko naurahti "Onneks mulla ei oo enää noita ongelmia!". Samaa tokaisi kun huvittuneen puhuin että mieheni laitteli siivouksen jäljiltä sohvatyynyt paikoilleen väärin päin ettei hän huomaa samanlaisia asioita kuin minä naisena. Jos ostan jotain vaatetta lapsille. On tosi nyrpeä ja puhuu jotain tyyliin "kai mun täytyy H&M:ltä ostaa lapsilla ulkovaatteet, kun muuhun ei rahat riitä" Jos pyydän vaikka kaupungille mukaani, vastaus: "Mitäpä minä siellä teen kun ei voi mitään ostaakaan" Aina jos pyydän jonnekkin kieltäytyy, jos ei voi ostaa mitään.
Hän ei yhtään näe tilannetta niin että sehän oli juuri vuosi sitten toistepäin. Minä lähdin hänen mukaansa shoppailemaan, ostamatta itse mitään. Meidän lapsilla ei ollut niitä merkkivaatteita jne.
Mua niin ärsyttää, ihan kuin se olis muiden syy että hänen varallisuus on laskenut. MInä tarjouduin jopa ostamaan hänen pojalleen syys ulkoiluvaatteet. Tytölle vein tuliaisena mekon.