V
"vieras"
Vieras
Itse erosin aivan ihanasta miehestä neljän vuoden seurustelun ja avoliiton jälkeen. Ei kriisejä, mutta tunteet vain hiipui ystävyydeksi, ikää oli tuolloin 25. Pysyttiin ystävinä ja nyt, 10 vuotta myöhemmin kummallakin perheet ja lapsia, edelleen yhteydessä usein ja mm. käydään yhdessä lomilla. Ihana mies on edelleen, mutta ei vaan ollut mulle se oikea. Onneksi nykyiset kumppanimme hyväksyvät ystävyytemme, olisi ollut kamalaa jos ei olisi saanut enää tuota miestä nähdä.
Aloittajalle: älä välitä mitä muut ajattelevat; jos olette vasta parikymppisiä ja seksielämä on kuollut, niin erotkaa ihan rauhassa ja ystävinä
Aloittajalle: älä välitä mitä muut ajattelevat; jos olette vasta parikymppisiä ja seksielämä on kuollut, niin erotkaa ihan rauhassa ja ystävinä
H
"helmililja"
Vieras
[QUOTE="vieras";28131523]Itse erosin aivan ihanasta miehestä neljän vuoden seurustelun ja avoliiton jälkeen. Ei kriisejä, mutta tunteet vain hiipui ystävyydeksi, ikää oli tuolloin 25. Pysyttiin ystävinä ja nyt, 10 vuotta myöhemmin kummallakin perheet ja lapsia, edelleen yhteydessä usein ja mm. käydään yhdessä lomilla. Ihana mies on edelleen, mutta ei vaan ollut mulle se oikea. Onneksi nykyiset kumppanimme hyväksyvät ystävyytemme, olisi ollut kamalaa jos ei olisi saanut enää tuota miestä nähdä.
Aloittajalle: älä välitä mitä muut ajattelevat; jos olette vasta parikymppisiä ja seksielämä on kuollut, niin erotkaa ihan rauhassa ja ystävinä[/QUOTE]
joo ainoa vaihtoehtohan on erota! sehän se tervettä on... meinaatko että ap eroaa sitte joka suhteestaan,kunnes tajuaa että se on se tahto ku pitää yhdessä eikä aina se tunne.. ja että joka suhteessa tulee karikkoja,ongelmia. toki vo iaina paeta,mutta mikä järki
Aloittajalle: älä välitä mitä muut ajattelevat; jos olette vasta parikymppisiä ja seksielämä on kuollut, niin erotkaa ihan rauhassa ja ystävinä
[/QUOTE]joo ainoa vaihtoehtohan on erota! sehän se tervettä on... meinaatko että ap eroaa sitte joka suhteestaan,kunnes tajuaa että se on se tahto ku pitää yhdessä eikä aina se tunne.. ja että joka suhteessa tulee karikkoja,ongelmia. toki vo iaina paeta,mutta mikä järki
J
"juu"
Vieras
[QUOTE="vieras";28131392]Kyllä. Tiedän, että suurin osa lähipiiristämme olisi pettyneitä. En haluaisi tuottaa pettymystä niille ihmisille, jotka tahtovat meille hyvää ja toivovat parastamme.[/QUOTE]
Tunnistan tämän tunteen. Mulle itselle oli hirveän vaikeaa saada sanotuksi omille vanhemmilleni, että olemme päätyneet eroon. Kerroinkin siitä vasta sitten, kun asia oli meille kahdelle jo aivan selvä ja alettiin tehdä käytännön järjestelyjä. Jotenkin tuntui, että sillä aiheutimme muulle lähipiirille pettymyksen ja huolta - vaikka eihän se niin mene. Kyllä äitinikin pystyy nyt jo myöntämään, ettei ero ole meidän kummankaan vika, vaan ollaan vain niin erilaisia... ja pystyy jo näkemään senkin, ettei lapsi ole erosta liiemmin kärsinyt. Tulevaisuus tietysti näyttää...
Lopulta ei kukaan kuitenkaan ole niin pettynyt ollut. Ihmiset ehkä jopa tarjoavat oma-aloitteisesti enemmän seuraansa ja apua/tukea kuin ennen, ja minusta se on pelkästään positiivista! Lapseni on saanut pitää todella tiiviit ja lämpimät suhteet sukuunsa ja vanhempien ystäviin molemmin puolin.
Alkuunhan se uutinen voi olla odottamaton; pettymys; jopa shokki. Mutta niin vaan sellaista tapahtuu. Ihmiset kyllä pääsevät noista yli ja oppivat ymmärtämään. Ja sinähän sen sanoit: he toivovat teidän parastanne! Ja jos ette ole onnellisia yhdessä, miksi he haluaisivat, että silti pysyisitte yhdessä?
Tunnistan tämän tunteen. Mulle itselle oli hirveän vaikeaa saada sanotuksi omille vanhemmilleni, että olemme päätyneet eroon. Kerroinkin siitä vasta sitten, kun asia oli meille kahdelle jo aivan selvä ja alettiin tehdä käytännön järjestelyjä. Jotenkin tuntui, että sillä aiheutimme muulle lähipiirille pettymyksen ja huolta - vaikka eihän se niin mene. Kyllä äitinikin pystyy nyt jo myöntämään, ettei ero ole meidän kummankaan vika, vaan ollaan vain niin erilaisia... ja pystyy jo näkemään senkin, ettei lapsi ole erosta liiemmin kärsinyt. Tulevaisuus tietysti näyttää...
Lopulta ei kukaan kuitenkaan ole niin pettynyt ollut. Ihmiset ehkä jopa tarjoavat oma-aloitteisesti enemmän seuraansa ja apua/tukea kuin ennen, ja minusta se on pelkästään positiivista! Lapseni on saanut pitää todella tiiviit ja lämpimät suhteet sukuunsa ja vanhempien ystäviin molemmin puolin.
Alkuunhan se uutinen voi olla odottamaton; pettymys; jopa shokki. Mutta niin vaan sellaista tapahtuu. Ihmiset kyllä pääsevät noista yli ja oppivat ymmärtämään. Ja sinähän sen sanoit: he toivovat teidän parastanne! Ja jos ette ole onnellisia yhdessä, miksi he haluaisivat, että silti pysyisitte yhdessä?
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="vieras";28131392]Kyllä. Tiedän, että suurin osa lähipiiristämme olisi pettyneitä. En haluaisi tuottaa pettymystä niille ihmisille, jotka tahtovat meille hyvää ja toivovat parastamme.[/QUOTE]
No tuohan on todella lapsellista ajatella noin! Itse olet omasta onnellisuudestasi velvollinen. Miksi muiden ihmisten tunteiden pitäisi mitenkään vaikuttaa päätöksiisi?
EHkä olet liian nuori ymmärtämään, että sinun elämäsi on omissa käsissäsi, ja on todella älytöntä miettiä muiden reaktioita, jos oma onnellisuus on vaakalaudalla!
No tuohan on todella lapsellista ajatella noin! Itse olet omasta onnellisuudestasi velvollinen. Miksi muiden ihmisten tunteiden pitäisi mitenkään vaikuttaa päätöksiisi?
EHkä olet liian nuori ymmärtämään, että sinun elämäsi on omissa käsissäsi, ja on todella älytöntä miettiä muiden reaktioita, jos oma onnellisuus on vaakalaudalla!
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="helmililja";28131535]joo ainoa vaihtoehtohan on erota! sehän se tervettä on... meinaatko että ap eroaa sitte joka suhteestaan,kunnes tajuaa että se on se tahto ku pitää yhdessä eikä aina se tunne.. ja että joka suhteessa tulee karikkoja,ongelmia. toki vo iaina paeta,mutta mikä järki[/QUOTE]
Meinaan, että parikymppiset ei kannata alkaa uhrata elämäänsä parisuhdeterapiaan, jos lapsia ei ole kuvioissa. Niin nuorien kannattaa nauttia elämästä vielä kun voi ja elää edes hetken aikaa ihan itselleen
Meinaan, että parikymppiset ei kannata alkaa uhrata elämäänsä parisuhdeterapiaan, jos lapsia ei ole kuvioissa. Niin nuorien kannattaa nauttia elämästä vielä kun voi ja elää edes hetken aikaa ihan itselleen
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="helmililja";28131535]joo ainoa vaihtoehtohan on erota! sehän se tervettä on... meinaatko että ap eroaa sitte joka suhteestaan,kunnes tajuaa että se on se tahto ku pitää yhdessä eikä aina se tunne.. ja että joka suhteessa tulee karikkoja,ongelmia. toki vo iaina paeta,mutta mikä järki[/QUOTE]
Kyllä minusta on tervettä osata päästää irti silloin, kun yhdessä oleminen on yksinkertaisesti molempien henkisen hyvinvoinnin haaskaamista. Ikävää, että ajattelet minun vain pakenevan. Sanoin jo tuolla aiemminkin, etten oleta parisuhteen olevan jatkuvasti pelkkää ihanaa päiväunta. Minun ja mieheni tilanteessa kyse ei kuitenkaan ole mistään väliaikaisesta suhteen huonoudesta, vaan siitä, että emme enää halua olla yhdessä sillä olemme liian erilaisia, liian erillään toisistamme jne. Olemme yrittäneet kaikki nämä vuodet hitsautua tiimiksi, jakaa elämäämme, olla niin kuin pariskunnat, mutta se ei vain tule onnistumaan. Emmekä halua tuhlata enää vuosia elämästämme yrittämiseen, kohta huomaamme olevamme keski-ikäisiä ja edelleen tässä tilanteessa: epätoivoisia, tyytymättömiä, lapsettomia, sitten ehkä jopa katkeria.
Kyllä minusta on tervettä osata päästää irti silloin, kun yhdessä oleminen on yksinkertaisesti molempien henkisen hyvinvoinnin haaskaamista. Ikävää, että ajattelet minun vain pakenevan. Sanoin jo tuolla aiemminkin, etten oleta parisuhteen olevan jatkuvasti pelkkää ihanaa päiväunta. Minun ja mieheni tilanteessa kyse ei kuitenkaan ole mistään väliaikaisesta suhteen huonoudesta, vaan siitä, että emme enää halua olla yhdessä sillä olemme liian erilaisia, liian erillään toisistamme jne. Olemme yrittäneet kaikki nämä vuodet hitsautua tiimiksi, jakaa elämäämme, olla niin kuin pariskunnat, mutta se ei vain tule onnistumaan. Emmekä halua tuhlata enää vuosia elämästämme yrittämiseen, kohta huomaamme olevamme keski-ikäisiä ja edelleen tässä tilanteessa: epätoivoisia, tyytymättömiä, lapsettomia, sitten ehkä jopa katkeria.