Kun tekis mieli tappaa kaikki

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja romuttunut
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
R

romuttunut

Vieras
Mä oon alle 1-vuotiaan lapsen äiti ja kaiketi erittäinki masentunut. Oon ollut ennenki, mutta loppuraskaudesta paranin lääkkeillä ja sitä edeltävällä terapialla, tai no ainakin olo helpottui. Lopetin sitten lääkkeet omavaltaisesti muutaman kuukauden päästä synnytyksestä, koska ajattelin että en niitä enää tarvi. Ja tiedän kyllä että niin ei saisi tehdä, mutta mulle oli kesällä terapeuttini sanonut ajankohdan milloin voin jättää lääkkeet, ja näihin aikoihin ne jätin, mutta en konsultoinut silloista lääkäriäni mitenkään asiasta.

Meni kuukausia ja olo alko pikkuhiljaa taas valumaan alaspäin. Olin vain lapseni kanssa kotona, mikään ei huvittanut. En jaksanut lähteä mihinkään kun se vaati niin paljon ponnisteluita. Tiesin että pitäisi hakea taas apua, mutta en saanut voimia siihen ja toisaalta tiedän sen tilanteen että apua ei saa kuin lääkkeellisesti, suurinpiirtein. Pitää olla melkein itsemurhan tehnyt ennen kuin oikeaa terapiaa saa. Ja mun kästiykset sotii sitä asiaa niin vastaan, että hoidetaan masennusta pelkillä lääkkeillä :( Ja siitä psyk.th:n keskusteluavusta mulle ei kyllä ole mitään apua.. Siinä vain päivitellään ja kauhistellaan asioita. Ei siinä käydä läpi yhdessä niitä asioita niin kuin käsitykseni mukaan terapiassa. Siinä vain helpotetaan ehkä hiukan sitä tämänhetkistä tilannetta, mutta ei mennä pintaa syvemmälle.

Nyt mä oon painunut taas niin pohjalle, että lapsen ollessa haastavimmillaan, mun tekisi mieli työntää rätti sen kurkkuun. Tai kohdella kovakouraisesti. Järkyttävää, tiedän :( Mutta näin tunnen. Mulla ei ole yhtään pinnaa, räjähdän joka asiasta. Mä oon niin poikki ja väsynyt ja en jaksa yhtään mitään. Mua pelottaa että milloin se napsahdus tulee ja tapan sekä lapseni että itseni :( Ihan oikeasti. Mun mies ei ota tätä asiaa vakavissaan vaikka olen sanonut sille, että ottaa lapsen ja lähtee, koska mä en enää pysty hallitsemaan itteeni. Se sanoo vaan että et sä lastas pystyis tappamaan. Mua pelottaa ihan helkutisti että mä ainakin vahingoitan lasta, jollen tapa.

Mä oon aggressiivinen ja omaan traumatisoivan ja väkivaltaisen lapsuudentaustan. En osaa hallita vihaani.

Tässä muutama viikko siten muutettiin uudelle paikkakunnalle ja työtkin alkaisivat kohta. Lapsi menee hoitoon ja minä töihin. Nyt olen ajatellut että mun on pakko hakea apua ja alkaa mahdollisesti syömään niitä lääkkeitä, jos vain saisin myös terapiaa avuksi. Mutta ongelmaksi kai muodostuu se, että missä välissä mä ehdin käydä terapiassa kun olen päivät töissä ja illat kahdestaan tenavan kanssa???? Mies on lähes joka viikko pois, osaksi viikonloppujakin. Onko kunnan tarjoamia mt-palveluita saatavilla muulloin kuin virka-aikaan? Ja jos on, en tiedä mitä lapselle teen sillä aikaa.. hoidossa sitä tuskin saa pitää enemmän kuin työajan. Yksityisiin palveluihin ei ole vara... Ja tää uus paikkakunta on ihan uppo-outo meille, ei tunneta ristin sielua täältä. Ja sukulaisiinkin on monien satojen kilometrien matkat.

Ja töitä olen odottanut kuin kuuta nousevaa, on juuri sitä työtä mitä haluan tehdä!
 
Onpahan pienet murheet. Tai siis pienistä murheista tehty iso murhe! Lopetit lääkityksen ja saat pian siitä taas mansennuksen oireet. Et enää silti halua lääkitystä ja ihmettelet ettei tauti parane taikatempuilla ( terapia). Joka ikinen ihminen tietää että liikunnan on todettu olevan tehokkaampi hoitomuoto masennukseen kuin pillerit.

Ja työpaikasta: Voit ihan hyvin ottaa jonkun muun vaatimattomamman työopaikan ja olla ylpeä siitä että sinä teet asioiden eteen jotakin. Siitä sitten siirttä unelmatyöhösi.

Sinun ongelmasi siis on se että sinua masentaa ja ei mikään muu. Lapsuutesi on mennyttä. Mitä sitä murehtimaan? Kuinka monen terapeutin pitää siitä sanoa sinulle että olet aikuinen.

Tajuatko että monille ihmisillä on oikeita ongelmia ja ottaa päähän että joku itkee tappavansa lapsensa vain sen takia ettei halua ottaa masennuslääkettä tai lähteä juoksulenkille. Sinä vahingoitat kireydelläsi ja masennuksellasi lapsiasi jo nyt ilman että edes tapat heidät.

Mitähän terapeutti sanoisi palstailustasi. Et kovin masentunut ole kun tällä mieluummin itket, kuin että menisit parantamaan itsesi ja pelastaisit lapsesi.
 
Ihan vaan kysyn että syötkö e-pillereitä?
joillakin naisilla ei estrogeenitaso nousekkaan synnytyksen/imetyksen jälkeen ja siitä johtuu erittäin paha masennus.. näin mulle selitettiin.
tosin mulle yhdistelmävalmisteet laukas lopullisesti ilmeisesti sen masennuksen sen jälkeen kun lopetin imetyksen, ja meillä sentään ukko otti tosissaan mut kunsanoin, no sittempä sitä apua lähdettiinkin hakemaan.

muutitteko minnepäin suomea?
Voimia eespäin rämpimiseen, voin kuvitella miltä susta tuntuu koska ite olin vuosi sitten aika samoissa fiiliksissä.
 
:hug:

Hurjasti voimia! Sinuna nyt ensihätään aloittaisin ne lääkkeet ettet vaan tee lapsellesi mitään. Toivon mukaan sitten jaksaisit paremmin hakea sitä terapia apua.

Mannerheimin lastensuojeluliitto tarjoaa hoitoapua ympäri vuorokauden joten se ei ole ongelma ettetkö vois töitten jälkeen terapiassa käydä.

http://www.mll.fi/toiminta/lastenhoitotoiminta/

Mutta hae apua! Tarvitset sitä ja luultavasti tarvitset myös lääkkeitä.

Näytä vaikka tämä kirjoitus miehellesi, jospa sitten uskoisi kuinka vakavasta asiasta on kyse.

:hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja vihainen tekstistäsi:
Onpahan pienet murheet. Tai siis pienistä murheista tehty iso murhe! Lopetit lääkityksen ja saat pian siitä taas mansennuksen oireet. Et enää silti halua lääkitystä ja ihmettelet ettei tauti parane taikatempuilla ( terapia). Joka ikinen ihminen tietää että liikunnan on todettu olevan tehokkaampi hoitomuoto masennukseen kuin pillerit.

Ja työpaikasta: Voit ihan hyvin ottaa jonkun muun vaatimattomamman työopaikan ja olla ylpeä siitä että sinä teet asioiden eteen jotakin. Siitä sitten siirttä unelmatyöhösi.

Sinun ongelmasi siis on se että sinua masentaa ja ei mikään muu. Lapsuutesi on mennyttä. Mitä sitä murehtimaan? Kuinka monen terapeutin pitää siitä sanoa sinulle että olet aikuinen.

Tajuatko että monille ihmisillä on oikeita ongelmia ja ottaa päähän että joku itkee tappavansa lapsensa vain sen takia ettei halua ottaa masennuslääkettä tai lähteä juoksulenkille. Sinä vahingoitat kireydelläsi ja masennuksellasi lapsiasi jo nyt ilman että edes tapat heidät.

Mitähän terapeutti sanoisi palstailustasi. Et kovin masentunut ole kun tällä mieluummin itket, kuin että menisit parantamaan itsesi ja pelastaisit lapsesi.

Voi kiitos vastauksestasi.

Ilmeisesti sinun ennsutajan lahjasi ei ole oikein hyvät kun väität että minulla ei ole oikeita ongelmia. Ok, keksin siis ne itse. Älä viitsi tulla sanomaan kenellekään, että ei sulla ole oikeita ongelmia kun et niistä tiedä mitään.

Ja liikuntaa harrastin, niin kauan kuin jaksoin kävin juoksemassa. Lopulta en enää jaksanut, ei riitä energia, tuli vain siitäkin paha olo.

Mutta taidan jättää muut sanomasi asiat omaan arvoon.

Koivunkäpy: En käytä mitään hormonaalista ehkäisyä.. Käytin kyllä muutaman kk synnytyksen jälkeen, mutta luovuin niistä kun en muistanut niitä ottaa päivittäin samaan aikaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja perlos:
:hug:

Hurjasti voimia! Sinuna nyt ensihätään aloittaisin ne lääkkeet ettet vaan tee lapsellesi mitään. Toivon mukaan sitten jaksaisit paremmin hakea sitä terapia apua.

Mannerheimin lastensuojeluliitto tarjoaa hoitoapua ympäri vuorokauden joten se ei ole ongelma ettetkö vois töitten jälkeen terapiassa käydä.

http://www.mll.fi/toiminta/lastenhoitotoiminta/

Mutta hae apua! Tarvitset sitä ja luultavasti tarvitset myös lääkkeitä.

Näytä vaikka tämä kirjoitus miehellesi, jospa sitten uskoisi kuinka vakavasta asiasta on kyse.

:hug:

Olen mä tuota lääkkeiden aloitusta miettinyt ihan tosissaan.. mutta voiko niitä aloittaa ettei ole käynyt lääkärissä?? Siis ihan ominpäin... Mutta pelkillä lääkkeillä ei masennukseni hoidu, sen tiedän. Mutta tuo on hyvä tietää että mt-palveluita on mahdollista saada myös ei virka-aikaan.
 
Se on se liikunta joka auttaa. Selitykset on selityksiä. Mieluummin siis tapat lapsen ja valitat täällä masennusta... Kiva. Onnea linnareissuun! Lapsentappajat on varmaan tosi suosiossa. Sääliksi käy lastasi kun et suostu edes liikkumaan. "Kun et jaksa.."

Joka päivä 1 tunti ja hiki pintaan! mars! Munaa ja kuria sinä tarvitse ja se ei ole vitsi edes.
 
Etkö sää tavallaan jatka niiden lääkkeitten käyttöä jos olet aikaisemmin jo niitä lääkärin määräyksestä syönyt. Mut toki jos asia mietityttää niin kannattaa käydä terveyskeskus lääkärillä ja selität tilanteen. En usko että sieltä mitään muuta apua saat (valitettavasti) mut kyllä ne lääkkeet osaa määrätä, varsinkin ku olet ennenkin niitä syönyt.
 
En ole provosoinut aiheuttaakseni sinussa kielteisen reaktion. On eri asia että koet sen niin. Suutut minulla tosiasioista. :( Mutta antaa sitten olla! Sama kuin seinälle neuvoisi miten se saa itse maalattua itsensä. Ole sitten ilman neuvoja. Täällä et saa kuin päähän taputtelua ja neuvon että alat ottamaan pillereitä. Kukaan muu ei edes auta. Minä satun tietämään kokemuksesta. Sinä et vielä!

Myönnän olevani huono kirjoittamaan korulauseita ja pukemaan totuudet kauniisiin sanoihin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sesama:
Se on se liikunta joka auttaa. Selitykset on selityksiä. Mieluummin siis tapat lapsen ja valitat täällä masennusta... Kiva. Onnea linnareissuun! Lapsentappajat on varmaan tosi suosiossa. Sääliksi käy lastasi kun et suostu edes liikkumaan. "Kun et jaksa.."

Joka päivä 1 tunti ja hiki pintaan! mars! Munaa ja kuria sinä tarvitse ja se ei ole vitsi edes.

Miten joku voi olla noin ilkeä?!!!

 
Alkuperäinen kirjoittaja vihainen tekstistäsi:
Onpahan pienet murheet. Tai siis pienistä murheista tehty iso murhe! Lopetit lääkityksen ja saat pian siitä taas mansennuksen oireet. Et enää silti halua lääkitystä ja ihmettelet ettei tauti parane taikatempuilla ( terapia). Joka ikinen ihminen tietää että liikunnan on todettu olevan tehokkaampi hoitomuoto masennukseen kuin pillerit.

Ja työpaikasta: Voit ihan hyvin ottaa jonkun muun vaatimattomamman työopaikan ja olla ylpeä siitä että sinä teet asioiden eteen jotakin. Siitä sitten siirttä unelmatyöhösi.

Sinun ongelmasi siis on se että sinua masentaa ja ei mikään muu. Lapsuutesi on mennyttä. Mitä sitä murehtimaan? Kuinka monen terapeutin pitää siitä sanoa sinulle että olet aikuinen.

Tajuatko että monille ihmisillä on oikeita ongelmia ja ottaa päähän että joku itkee tappavansa lapsensa vain sen takia ettei halua ottaa masennuslääkettä tai lähteä juoksulenkille. Sinä vahingoitat kireydelläsi ja masennuksellasi lapsiasi jo nyt ilman että edes tapat heidät.

Mitähän terapeutti sanoisi palstailustasi. Et kovin masentunut ole kun tällä mieluummin itket, kuin että menisit parantamaan itsesi ja pelastaisit lapsesi.

Kerrohan mikä on "oikea" ongelma? Mulla on ollut useita erittäin vaikeita tilanteita elämässäni, mutta väittäisin, että masennus oli pahinta, joka vei nuoruuden. Onneksi sain apua terapiasta, enkä lääkkeitä tarvinnut. Masennus ylitti kirkkaasti syövän, alkoholismin jne., koska se lamauttaa. Mutta kerrohan sinä lisää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vihainen tekstistäsi:
Tajuatko että monille ihmisillä on oikeita ongelmia ja ottaa päähän että joku itkee tappavansa lapsensa vain sen takia ettei halua ottaa masennuslääkettä tai lähteä juoksulenkille. Sinä vahingoitat kireydelläsi ja masennuksellasi lapsiasi jo nyt ilman että edes tapat heidät.

luuletko että haluan tappaa lapseni? en halua, mutta pelkään sitä. Ja luuletko että pelkään tappavani lapseni pelkästään sen takia että en halua ottaa masennuslääkettä?

Ei, vaan haluan että saan apua muutenkin. Terapiaa, koska en voi koko ikääni syödä masennuslääkkeitä jos itse ongelmaa ei hoideta. Ja masennusta hoidetaan lääkkeillä SEKÄ terapialla. Urheilu ja ulkoilu on vain lievittäjiä.. joillekin ne tuottavat endorfiineja, ei kaikille siinä määrin että se parantaisi masennuksen. Ja mä todellakin olen urheillut, mutta lopulta menin niin huonoon kuntoon etten jaksanut jalkaani nostaa, saatikka suihkussa käydä.
 
No se sama. Kokeile sitä hikiliikuntaan äläkä vaihda puheenaihetta kun et edes tiedä miten se toimii. Sinulta on parantun syöpä? No se hän on ilon asia, eikä mikään masennuksen asia. Sinun kuuluisi olla vahvempi ja kiitollinen. Alkoholismille taas en anna mitään arvoa. Kehu jollakin muulla ongelmalla. Huomaatko muuten että kehut ongelmillasi joita sinulla OLI?

Mikset voi antaa niiden olla jos ne kerta oli joskus ja nuoruus. Voi me kaikki olemme olleet nuoria ja voin sanoa että minun lapsuuteni, minun nuoruuteni oli helvettiä siihen verrattuna mitä olet tähän mennessä kertonut. Vai mitä sanot jos sinua käytetään hyväksi, hakataan, työnnetään saippuaa suuhun, syötetään homeista ruokaa, hakataan lisää jos itket liian lujaa masennusta lapsena? Onko sinulla vielä ongelma jota ei voi ratkaista? Minulla ei ole.

Koitin vain neuvoa. Koska tiedän mikä auttaa. Ja tiedän mitä oli vitutus ja masennus ja kurjat lähtökohdat. Kun 11 vuotiaana viiltelin käsiä että sain verellä kirjoitettua äidille viestin missä sanoin että minua sattuuu ja en halua tulla esille kun en uskalla.

Mikä on siis ongelmasi????!
 
Alkuperäinen kirjoittaja sesama:
No se sama. Kokeile sitä hikiliikuntaan äläkä vaihda puheenaihetta kun et edes tiedä miten se toimii. Sinulta on parantun syöpä? No se hän on ilon asia, eikä mikään masennuksen asia. Sinun kuuluisi olla vahvempi ja kiitollinen. Alkoholismille taas en anna mitään arvoa. Kehu jollakin muulla ongelmalla. Huomaatko muuten että kehut ongelmillasi joita sinulla OLI?

Mikset voi antaa niiden olla jos ne kerta oli joskus ja nuoruus. Voi me kaikki olemme olleet nuoria ja voin sanoa että minun lapsuuteni, minun nuoruuteni oli helvettiä siihen verrattuna mitä olet tähän mennessä kertonut. Vai mitä sanot jos sinua käytetään hyväksi, hakataan, työnnetään saippuaa suuhun, syötetään homeista ruokaa, hakataan lisää jos itket liian lujaa masennusta lapsena? Onko sinulla vielä ongelma jota ei voi ratkaista? Minulla ei ole.

Koitin vain neuvoa. Koska tiedän mikä auttaa. Ja tiedän mitä oli vitutus ja masennus ja kurjat lähtökohdat. Kun 11 vuotiaana viiltelin käsiä että sain verellä kirjoitettua äidille viestin missä sanoin että minua sattuuu ja en halua tulla esille kun en uskalla.

Mikä on siis ongelmasi????!

Kuulostaa vähän siltä että sinä et ole päässyt yli ongelmistasi. Susta on tullut kyyninen ja muiden ongelmia vähättelevä koska SINULLA on ollut omasta mielestäsi kaikkein rankinta. En vain ymmärrä, miksi toisten ongelmia täytyy silloin vähätellä. Mutta toisaalta silti jollain tapaa ymmärrän sen, koska ylitse et ole näköjään asiasta vielä päässyt. Oma tuskahan se on aina suurin.

Ja sä nyt muuten puhut tuossa yllä olevassa tekstissäs kelle? Et mulle ap:lle ainakaan, koska se en ollut minä joka noista asioista kertoi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sesama:
No se sama. Kokeile sitä hikiliikuntaan äläkä vaihda puheenaihetta kun et edes tiedä miten se toimii. Sinulta on parantun syöpä? No se hän on ilon asia, eikä mikään masennuksen asia. Sinun kuuluisi olla vahvempi ja kiitollinen. Alkoholismille taas en anna mitään arvoa. Kehu jollakin muulla ongelmalla. Huomaatko muuten että kehut ongelmillasi joita sinulla OLI?

Mikset voi antaa niiden olla jos ne kerta oli joskus ja nuoruus. Voi me kaikki olemme olleet nuoria ja voin sanoa että minun lapsuuteni, minun nuoruuteni oli helvettiä siihen verrattuna mitä olet tähän mennessä kertonut. Vai mitä sanot jos sinua käytetään hyväksi, hakataan, työnnetään saippuaa suuhun, syötetään homeista ruokaa, hakataan lisää jos itket liian lujaa masennusta lapsena? Onko sinulla vielä ongelma jota ei voi ratkaista? Minulla ei ole.

Koitin vain neuvoa. Koska tiedän mikä auttaa. Ja tiedän mitä oli vitutus ja masennus ja kurjat lähtökohdat. Kun 11 vuotiaana viiltelin käsiä että sain verellä kirjoitettua äidille viestin missä sanoin että minua sattuuu ja en halua tulla esille kun en uskalla.

Mikä on siis ongelmasi????!

Ap ei ole kirjoittanut mitään syövästä tai alkoholismista.

Olen pahoillani että sinun elämäsi on ollut yhtä helvettiä. Hienoa että olet siitä selvinnyt. Mutta vaikka omasi on ollut helvettiä et voi vähätellä muiden ihmisten ongelmia ja määritellä onko ne ongelmia vai ei.

Ehkä sinäkin kaipaisit vain hieman taputuksia päähän. :hug:
 
Ahaa.. Täällä siis joku matkii aapeeta vahingossa. Aika tylsää. Eli joku nyt tuli kertomaan minulle ihan ongelmistaan alkoholin ja syövän kanssa. Onneksi olkoon. Sotkit ketjun omilla ongelmillasi. Jotta kaikki nyt saisivat tänne entiset ongelmansa. Hienoa... Miten hienoa...
Hanki kuule syövän kärsinyt elämä ja lopeta marttyyrius. Oikeasti. Joillakin on kuollut lapsi tai parantumaton syöpä tai influenssa tai muu vakavampi ongelma kuin sinun "kestovitutus".

Ota ne lääkkeet, älä mene lenkille ja älä tule ruikuttamaan. So simple.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Annu:
Alkuperäinen kirjoittaja vihainen tekstistäsi:
Onpahan pienet murheet. Tai siis pienistä murheista tehty iso murhe! Lopetit lääkityksen ja saat pian siitä taas mansennuksen oireet. Et enää silti halua lääkitystä ja ihmettelet ettei tauti parane taikatempuilla ( terapia). Joka ikinen ihminen tietää että liikunnan on todettu olevan tehokkaampi hoitomuoto masennukseen kuin pillerit.

Ja työpaikasta: Voit ihan hyvin ottaa jonkun muun vaatimattomamman työopaikan ja olla ylpeä siitä että sinä teet asioiden eteen jotakin. Siitä sitten siirttä unelmatyöhösi.

Sinun ongelmasi siis on se että sinua masentaa ja ei mikään muu. Lapsuutesi on mennyttä. Mitä sitä murehtimaan? Kuinka monen terapeutin pitää siitä sanoa sinulle että olet aikuinen.

Tajuatko että monille ihmisillä on oikeita ongelmia ja ottaa päähän että joku itkee tappavansa lapsensa vain sen takia ettei halua ottaa masennuslääkettä tai lähteä juoksulenkille. Sinä vahingoitat kireydelläsi ja masennuksellasi lapsiasi jo nyt ilman että edes tapat heidät.

Mitähän terapeutti sanoisi palstailustasi. Et kovin masentunut ole kun tällä mieluummin itket, kuin että menisit parantamaan itsesi ja pelastaisit lapsesi.

Kerrohan mikä on "oikea" ongelma? Mulla on ollut useita erittäin vaikeita tilanteita elämässäni, mutta väittäisin, että masennus oli pahinta, joka vei nuoruuden. Onneksi sain apua terapiasta, enkä lääkkeitä tarvinnut. Masennus ylitti kirkkaasti syövän, alkoholismin jne., koska se lamauttaa. Mutta kerrohan sinä lisää.

Eihän tässä kukaan matki ap:ta. Mitä sesama nyt sekoilee??
 
Ne päähäntaputukset kun ei ikinä auttaneet ja tuskin ovat ketään vakavasta masennuksesta parantaneetkaan :D Oli kurjaa kun ihmiset eivät osanneet auttaa. Onneksi luonto hoitaa itsensä. Menneiden aikojen keinot. Silloin kaikki ihmisen toimet olivat fyysisiä.

Päähäntaputtajille/säälijille maksettaisiin jos siitä olisi apua. * huom
 
Alkuperäinen kirjoittaja sesama:
Ne päähäntaputukset kun ei ikinä auttaneet ja tuskin ovat ketään vakavasta masennuksesta parantaneetkaan :D Oli kurjaa kun ihmiset eivät osanneet auttaa. Onneksi luonto hoitaa itsensä. Menneiden aikojen keinot. Silloin kaikki ihmisen toimet olivat fyysisiä.

Päähäntaputtajille/säälijille maksettaisiin jos siitä olisi apua. * huom

empatia ja sääli ovat kaksi eri asiaa. Ja empatiasta ei kukaan maksa tai halua ottaa maksua, se vaan kuuluu ihmisen hyvyyteen.

 
kyllä se lopettaa kun ei vastata sille mitään! Voimia ap, hyviä neuvoja oletkin jo saanut! Lääkkeet ja keskustelu auttaa kyllä. Hae vaan apua sinnikkäästi, mutta ekana aloita lääkitys, se rauhoittaa ja tasoittaa mielialaa.
t. 6 vuotta masennusjaksoista kärsinyt, nyt homma alkaa olla hallinnassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sesama:
No se sama. Kokeile sitä hikiliikuntaan äläkä vaihda puheenaihetta kun et edes tiedä miten se toimii. Sinulta on parantun syöpä? No se hän on ilon asia, eikä mikään masennuksen asia. Sinun kuuluisi olla vahvempi ja kiitollinen. Alkoholismille taas en anna mitään arvoa. Kehu jollakin muulla ongelmalla. Huomaatko muuten että kehut ongelmillasi joita sinulla OLI?

Mikset voi antaa niiden olla jos ne kerta oli joskus ja nuoruus. Voi me kaikki olemme olleet nuoria ja voin sanoa että minun lapsuuteni, minun nuoruuteni oli helvettiä siihen verrattuna mitä olet tähän mennessä kertonut. Vai mitä sanot jos sinua käytetään hyväksi, hakataan, työnnetään saippuaa suuhun, syötetään homeista ruokaa, hakataan lisää jos itket liian lujaa masennusta lapsena? Onko sinulla vielä ongelma jota ei voi ratkaista? Minulla ei ole.

Koitin vain neuvoa. Koska tiedän mikä auttaa. Ja tiedän mitä oli vitutus ja masennus ja kurjat lähtökohdat. Kun 11 vuotiaana viiltelin käsiä että sain verellä kirjoitettua äidille viestin missä sanoin että minua sattuuu ja en halua tulla esille kun en uskalla.

Mikä on siis ongelmasi????!

Ei minulla ole ollut syöpä, eikä ole ollut alkoholin kanssa ongelmia. Elämääni vaikuttaa myös asiat, jotka koskevat läheisiäni. Eikä kukaan ole parantunut syövästä, alkoholismista yms. eikä parane. Voi kun tietäisit.

Sulla kuulostaa olleen todella vaikeaa ja olen vilpittömästi pahoillani puolestasi. Mutta tuon lisäksi on paaaaljon muutakin pahaa, mitä voi tapahtua, eikä lenkki oli ratkaisu.

Jos todella puhut totta lapsuuden kokemuksistasi, niin voin sanoa, että äitisi on ollut sairas. Hänenkin olisi varmasti pitänyt hakea apua jostain.

Omasta lapsuudestani sen verran, että minua ei ole piesty, mutta lyöty, revitty, käytetty henkistä väkivaltaa, väheksytty kyllä. Ja kuten itsekin sanoit, turha on asioita märehtiä. Puhuminen auttoi minua ja terapia toi minulle avun ja pystyin irtaantumaan pahoista kokemuksia ja se antoi voimaa kestää tulevaa...toivottavasti. Tällä hetkellä voin siis mainiosti ja kyllä käyn lenkillä. Se piristää, mutta ei ole apu masennukseen.
 

Yhteistyössä