Toggle sidebar

Kun toinen ei halua perheenlisäystä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kello tikittää
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Aika harvalla, käsittääkseni, itse raskausaika on kovinkaan raskas.

Vielä jäi epäselväksi se, että oletteko vaimonne kanssa puhuneet siitä, että sinä olisit(?) se, joka on kotona hoitovapaalla ja jatkossakin se, joka kantaa vastuuta perheestä, eli ei asettaisi työtä ensimmäiselle sijalle, niin kuin yleensä perheen sisäisessä hierarkiassa käy?

Ymmärrän vaimosi haluttomuuden kahden jo "voiton puolella" olevan urakan jälkeen. Itse olen ollut hiukan vastaavassa tilanteessa ja olisin kolmanteen lapseen voinut myöntyäkin, vaan onneksi "tarkistin" perusteellisesti miehen kannan lapsenhoitoon.

Mielestäni sinulla on iällisesti vielä hyvinkin aikaa tulla isäksi, kunhan isän ja lapsen väliin ei jää kahden sukupolven mittaista kuilua, joka on mielestäni liikaa. Nyt sinun täytyy vaan arvottaa vauvakuumeesi suhteessa vaimoosi, joka kuitenkin on sinulle ollut/on edelleenkin rakas. Kuinka suuri on sen petoksen arvo, jonka koit hänen tehneen? Onko kyse edes tietoisesta petoksesta, vai ainoastaan mielenmuuttumisesta? Kannattako sen takia heittää sinällänsä hyvä elämä ja hyvä perhe pois? Vaikeita asioita, joihin me voimme ottaa pohtijoina kantaa, vaan emme vaikuttaa päätöseesi.
 
Olin vielä nelisen kolmisen vuotta sitten samalaisessa tilantessa kuin sinä. 24-vuotiaana oli tavannut elämäni miehen, jonka kanssa tiesin haluavan viettää lopun elämäni. Mutta: mies ei halunnut lapsia tulevaisuudessa...

Aikamme puhuimme asiasta ja olin jo heittää pyyhkeen kehään, kunnes ajattelin antaa mieheleni ja suhteellemme mahdollisuuden. Miehelleni ei ollut ennen minua tavatessaan ollut edes ajatusta perustaa joskus perhettä, mutta kun olimme olleet yhdessä 3 vuotta oli hän kypsynyt ajatukseen perheen perustamisesta. Lapset alkoivat tuntua luontevilta, kun niitä ilmestyi pikku hiljaa sisaruksille ja kavereille. Nyt hän on 35 ja minä 28 ja olemme yrittämässä ensimmäistä lastamme.

Tässä olisi voinut käydä toisinkin, mutta kärsivällisesti odottaen sain loistavan parisuhteen ja toivottavasti saamme myöhemmin myös kovasti odotetun lapsen.
 
Oletko tosiaan noin itsekäsja idiootti!!!!!!!!!!!!!!! JOS TOINEN SANOO SELVÄLLÄ SUOMEN KIELELLÄ, ETTÄ EI HALUA LAPSIA NIIN SILLOIN SE MYÖS TARKOITTAA SITÄ, ETTÄ EI HALUA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Koittakaa nyt perkeleen itsekkäät lehmät ymmärtää se, että jos MIES EI HALUA LASTA NIIN SE EI SAATANA SITÄ SITTEN HALUA!!!!!!!!!!!!!! Osta nukke jos et muuten saa nussittua äpärää, mutta älä tee sitä että pilaat sen miehen elämän tekemällä äpärän, siitä ei jäämuuta kuin suuri vitutus. Ei se ole miehen vika jos sinun muninta-aika on kohta ohi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sivusta seurannut:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
mut hyvä juttu tuo äiti77:n juttu, laitapa tuo velojen palstalle, ja varmasti saat kommenttia! :)
Click to expand...

Vaikka joku on vela, voi hän silti olla aborttia vastaan, eli yrittää sitten vain elää vahinkonsa kanssa. Eikä aina välttämättä niin onnellisena...
Click to expand...

Onneksi tämä velakaverini tavallaan muutti mielensä lapsia kohtaan koska hän näyttää ihan tykkäävän uudesta roolistaan ja tämä heidän toinen lapsensa oli täysin suunniteltu. Eli äitiys ei ollutkaan hänen kohdallaan niin kamala asia. On hoitanut lapsiaan kotona eikä vieläkään ole palannut työelämään, nuorempi lapsista 2v.

 
Alkuperäinen kirjoittaja kello tikittää:
Aikani luin noita otsikoita, mutta ei tullut vastaan seuraavaa:
4 vuoden tylsän sinkkuilun jälkeen tapasin ihanan miehen. Olen itse 33 vee, joten tässä iässä ei hirveästi enää tapaa kundeja, joilla ei olisi jotain menneisyyden painolastia.
Kaikki on hänessä kutakuinkin kohdallaan.
eräässä keskustelussamme sitten selvisi, että hän ei halua lasta. Ja minä sitten jumiuduin tähän.
En halua jättää häntä, joten pitääkö minun vain tukahduttaa biologinen kelloni ja jatkaa suhdetta? Ei tule olemaan helppoa, huomaan ajattelevani asiaa ainakin kerran kuussa (menkkojen aikaan... ).
En halua taas sinkuksi, eikä ero ole tae, että löytäisin miehen, joka haluaa perheen. Kaikki hyvät on jo viety, suoraansanottuna.

Onko muilla kokemuksia tästä?
Click to expand...

Tämä on niitä asioita mitä monet joutuvat miettimään oman itsensä kanssa. Haluaako todella perheenlisäystä vai asettaako kahden aikuisen yhteiset elämät etusijalle. Jos suhteen jatkuminen on jo vuoden yhdessäolon jälkeen katkolla koska toinen ei halua lapsia, onko nämä kaksi ihmistä toisilleen luodut. Onko viisaampaa erota ja etsiä täydellisestä vielä täydellisempää. Useinkaan sitä ei löydy jolloin paluuta vanhaan ei ole eikä myöskään uutta suhdetta. Tuleeko silloin katkeraksi ettei ole osannut pitää edes pientä hyvää. Nykyinen hyvä voi ollakin se paras, pienine "vikoineen".
 
Perhetuttumme, mies, haluaa kovasti perheenlisäystä, mutta vimo ei. He ovat olleet yhdessä 10 v ja vuoden aviossa. Nainen oli tehnyt jo vuosia sitten selväksi,ettei halua vauvoja. Syyksi kertoi mm. että lapset vie liika aikaa, energia, rahaa ( itselle ei jää rakennekynsiin, hiustenpidennyksiin, kosmetologiin tai matkusteluun), metelöivät, likaavat, valvottavat ym ym ym. Naimisiin hän halusi tavalla tai toisella ja sai miehen ansaan lupaamalla lapsen avioliitossa. No, kuinka kävikään....nainen oli loukannut selkänsä laskettelurinteessä vuonna yksi ja viisi ja vaiva oli hoidettu kuntoon sata vuotta sitten. Nainen jaksaa shoppaillla korkkareillaan tuntikausia, tanssia, lenkkeillä ym ym ym, mutta kun vauvasta aletaan puhutaan: selkä jumittaa!!! Ei suostu lääkäreiden antamiin hoito-ohjeisiin, ei lääkitykseen, ei fysioterapiaan tai liikuntaan, haluaa olla " halvaantunut." Väittää, että jää vuodepotilaaksi heti, jos tulee raskaaksi. No, tämä on hänen ratkaisunsa paeta lapsen hankintaa, mutta kieltämäätä säälittää miehen puolesta, miten ikävästi häntä vedätettiin! Ei näin saisi mennä. Jos ei oikeasti halua lasta tai oikeasti haluaa, kyllä parisuhteessa olevien aikuisten pitäisi pystyä asioista puhumaan niiden kipeyden ja arkaluonteisuudenkin vuoksi. Mutta..jokainen taaplaa tyylillään ja toivon vain, että jokainen on myös ratkaisunsa kanssa onnellinen.
 
^ Olen vapaaehtoisesti lapseton, enkä voi käsittää miksi kukaan lapsia haluamaton haluaisi puolison, joka lapsia haluaa!?
Toi kuulostaa kyllä enemmän "opettavaiselta sadulta", kaikki vapaaehtoislapsettomiin liitetyt kliseiset mielikuvat ympätty yhteen... että olis niin miehentarpeessa että huijaa sen naimisiin, shoppailee päivät pitkät korkkarit kopisten ja tuhlaa pelkkään ulkonäköönsä... hih :))
 
Ei se välttämättä ole niin kaukaa haettua, että avioon "houkuteltaisiin" lupailemalla valheellisesti tulevaa perheenlisäystä. Se mahdollisuus on käynyt nykyään useinkin mielessäni. Omalla kohdallani se sopisi kaavaan hyvinkin. Usein tilanne on juuri sellainen, että paria etsivät lapsekkaat naiset eivät enää haluaisi jatkoa lapsikatraaseensa. Tosiasiahan kuitenkin on, että on hyvin vaikea löytää lapsetonta miestä, joka ei haluaisi myös yhteisiä lapsia. Ainakaan jos etsimänsä miehen suhteen aikoo pitää riman korkealla, eikä tyytyä jäännöseriin.

Välttämättä lapsen hoidon fyysinen raskaus ei ole se syy, minkä vuoksi toinen ei halua lasta. Harva nainen kai osaa edes olla välittämättä lapsen itkuista ja tarpeista, vaikka mies hoitaisikin käytännön työn. Vastuun siirto on vaikeaa, kun omat hoivavietit ohjaavat käytöstä. Ja avioeron kokeneet naiset varmasti pelkäävät kokemansa kohtalon uusintaa. Vauvan kanssa yksinhuoltajaksi ryhtyminen on aina monin verroin vaikeampaa.
 
Ei sitä kiristämällä saa miestä tekemään lasta. Kyllä sitä on etsittävä uusi mies. Itse olisin loppuelämän katkera jos ei olis omaa lasta itsepäisen äijän takia, joka ei edes ymmärrä naisen vauvakuumetta. Lapsirakkaita miehiä on onneksi paljon olemassa.
 
Jos mies ei halua lasta, se ei tarkoita välttämättä sitä etteikö hän voisi olla lapsirakas. Hän voi ajatella asiaa niin paljon syvällisemmin kuin "lapsirakkaat", itsekäät naiset.
Nainen haluaa lapsen, hänen on se saatava hinnalla millä hyvänsä, miehessä on ehdottomasti jokin vika jos ei halua.
Nainen ei halua tehdä ruokaa, miehen pitää tehdä.
Nainen haluaa auton, kävelköön mies.
Nainen haluaa ihanan "romanssin", hänen pitää saada mennä vieraisiin, hänellä on oikeus siihen.
Nainen ei halua hoitaa lasta, miehen kuuluu tehdä se,vaikka nainen on lapsen halunnutkin.
Nainen haluaa,vaatii ja kaikki on vain minä, minä, minä.
Kuinka jumalattoman ITSEKKÄITÄ NAISET ON!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Oksettaa teidän itsekkyys!!!!!!!!!!!!
 
Lapsia ei tarvitse missään nimessä välttämättä hankkia. Se on jokaisen oma asia. Mikäli se ei ole miehesi tahto, niin jätä hänet rauhaan. Ketään ei saa pakottaa vasten tahtoaan isäksi tai äidiksi.
 
tuli sinulle. Minä jäisin mielelläni koti-isäksi, kasvattaisin lapset, laittaisin ruoan, siivoaisin ja pesisin pyykit. Tekisin ne mielelläni jos vaimoni menisi töihin ja elättäisi minut ja perheen. Minulla on kuitenkin jotenkin sellainen tunne, että naiset ovat aina tyytymättömiä. Olivatpa he töissä tai kotona lasten kanssa, aina valitetaan. Jos se kodin-ja lastenhoitaminen on noin suuri riesa ja se on niin raskasta, niin jättäkää lapset tekemättä. Ei lapsia tarvitse tehdä, vaikka niitä naapurilla olisikin. Kun olette yksin, saatte kaikessa rauhassa luoda uraa ja päättää kaikista asioista, ei ole mies eikä lapset pilaamassa elämäänne.

Enpä ole koskaan kuullut sellaista asiaa, että 36-vuotiaalta jolla on joko 2 lasta tai ei yhtään, laitettaisiin piuhat poikki. Jos piuhojen poikki laittamisella tarkoitettiin sterilointia, niin en usko tuota juttua. Lapsettomilta ei laiteta piuhoja poikki ja "lapsellisella" pitää olla vähintään 3, ennen sterilointia.Vakava sairaus muuttaa asiaa. Sterilointiin tarvitaan todella hyvä syy.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ???:
^ Olen vapaaehtoisesti lapseton, enkä voi käsittää miksi kukaan lapsia haluamaton haluaisi puolison, joka lapsia haluaa!?
Click to expand...

Kerropa minulle, mistä löytäisin kumppanin, joka ei halua lapsia. Sellaiseen naisen deitti-ilmoon, jonka laittaja ei halua lapsia, ei vastaa kukaan. Baarissa taas ei ensimmäisenä viitsi tuota lapsiasiaa ottaa esille ja tutustuu helposti niihin lapsia haluaviin miehiin...

 
Steriloimislaki:
"Steriloimiseen voidaan tämän lain säännöksiä noudattaen asianomaisen henkilön pyynnöstä ryhtyä:

1) kun hän on synnyttänyt kolme lasta tahi hänellä on yksin tai aviopuolisonsa kanssa yhteensä kolme alaikäistä lasta;

2) kun hän on täyttänyt kolmekymmentä vuotta;

3) kun raskaus vaarantaisi hänen henkensä tai terveytensä;

4) kun hänen mahdollisuutensa muulla tavoin ehkäistä raskaus ovat epätavallisen huonot;

5) kun on syytä otaksua, että hänen jälkeläisillään olisi tai heille kehittyisi vaikea sairaus tai ruumiinvika; (28.6.2002/564)

6) kun hänen sairautensa tai muu siihen verrattava syy vakavasti rajoittaa hänen kykyään hoitaa lapsia; tai (28.6.2002/564)

7) kun henkilö pysyvästi kokee kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen ja elää tämän sukupuolen mukaisessa roolissa. (28.6.2002/564) "

Riittää siis, että yksi näistä ehdoista toteutuu. Jos lääkäri silti kieltäytyy lähetteen antamisesta, toimii hän epäammattimaisesti ja vain omaan henkilökohtaiseen vakaumukseensa perustuen.

Lähde: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1970/19700283?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=steril%2A
 
Laki on tietysti laki, mutta nuo kokeneet lääkärit ovat nähneet elämää vinkkelistä, josta me tavalliset immeiset emme näe. Niiden sterilisaatiota katuvien ihmisten itkut, kun elämän olosuhteet ja mieli onkin muuttunut ja epätoivoisesti haluttaisiin peruuttaa tehty toimenpide. Siksi he eivät aivan tuosta vain halua lähteä kirjoittelemaan lähetettä toimenpiteeseen vaan haluavat, että ihminen vielä miettii päätöstään ja sen lopullisuutta.

Minusta se on ammattitaitoisen ja vastuullisen lääkärin merkki.
 
Ammattitaitonen ja vastuullinen lääkäri osaa ohittaa omat mielipiteensä ja toimia niinkuin laki sanoo. Hän ei myöskään kuvittele olevansa toista ihmistä viisaampi ja tuntevansa tämän elämää paremmin kuin ihminen itse. Aikuinen ihminen on itse vastuussa teoistaan, ja julkisen puolen jonotusajat tarjoavat kyllä automaattisesti tarpeeksi harkinta-aikaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Meikämaija:
Siksi he eivät aivan tuosta vain halua lähteä kirjoittelemaan lähetettä toimenpiteeseen vaan haluavat, että ihminen vielä miettii päätöstään ja sen lopullisuutta.
Click to expand...

Mistä olet saanut päähäsi, että ihminen hakee sterilisaatiota "tuosta vain"? Ehkä joku lapsiensa uuvuttama äiti-ihminen voi tehdä sen epätoivon hetkenä, mutta lapsettomuuden tietoisesti valinneet marinoidaan kyllä sellaisessa ympäristön ristitulessa, että kyllä se päätös on mietitty aika pitkälle. En tiedä onko tästä tilastoja, mutta gynetuttavani sanoi, että useimmiten sterilisaation purku tehdään ihmiselle, jolla on ennestään lapsia - ei niille jotka on steriloitu lapsettomina.

Joka tapauksessa, koska "30 vuoden ikä" mainitaan laissa edellytyksenä sterilisaatiolle, silloin lääkäristä voi tehdä ilmoituksen jos hän kieltäytyy kirjoittamasta lähetettä 30 vuotta täyttäneelle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sirkku:
Tuttavani olisi halunnut sterilisaation 33-vuotiaana, kahden lapsen äitinä. Ei saanut, ei ollut pätevää syytä. Ei sterilointia tehdä tuosta vain.
Click to expand...

Minä sain sterilisaation 31-vuotiaana kahden lapsen äitinä. Lääkäreitä on erilaisia.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa