kun toinen on sairas

[hilla*]

Miten teidän mielestänne pitäisi suhtautua jos kumppani on sairas?
Minua ottaa niin päähän se, että silloin kun olen sairas esim kovassa kuumeessa puoliskoni lähtee takuuvarmasti aina baariin. Saattaa soitella illan/yön aikana, mutta ei suinkaan kysyäkseni vointiani vaan ilmoittaakseen kuinka hauskaa hänellä on. Vielä rasittavampaa on se, että hän lähtee joskus sairastaessani useamman päivän reissuun poikien kanssa ja jättää minut siis yksin kotiin. On nöyryyttävää sitten soitella perheenjäsenille tai kavereille, josko joku voisi käydä puolestani kaupassa tai apteekissa. Jos mieheni on sairas, pitää minun taas hyysätä ja hoivata ja antaa kaikki huomioni hänelle, vaikka kyseessä olisi vain pieni flunssa. Hänen 37 asteen lämpöilynsä on katastrofi, kun taas minulla korkea kuume ei ole yhtään mitään.

 

[Molemmin puolista antamista?]

Vaikuttaa siltä, että miehesi ei kestä sairastamistasi ja hoivaajan roolia. Haluaa itse olla keskipisteenä, aurinkona, jota planeetat kiertävät ja tarvittaessa hoivattavana. Sinuna miettisin suhteenne jatkuvuutta.

 

[Siten kuin]

itsekeskeiseen ja itsekkääseen ihmiseen suhtaudutaan: Laitetaan mäkeen menemään.

 

[Miksi kattelet tollasta?]

Se ei oo mies eikä mikään, joka ei morsiantaan hoida sillon ku se on sairaana. Tyhmähän tuo on kaiken lisäksi, jos leuhottaa hauskanpidollaan kun toinen kituu kuolemankielissä kotona.

 

[40 astetta eteläistä lev.]

Eikä siinä vielä kaikki.. jatkan omaa sairaskertomusta.
40 asteen kuumeessa, lapset pieniä 3kk ja 5vuotiaat. Mies lähti mökille viikonlopuksi, jätti meidät kolmestaan. Huikkasi ovelta, ota särkylääkettä. Tuntui, että henki lähtee..rakkaus sitten loppui.

 

[Huilunen]

Miten voitte olla tuollaisten miesten kanssa? Siis jättää vaimo kahden hoidettavan kanssa sairaana kotiin. Eikö ole suuta millä sanoa miehelle ettei hyväksy tuollaista? Ei tuollaisella miehellä ole sydäntä ollenkaan, ei hän ainakaan rakastaa osaa. Itse loukkaantuisin niin että olisin avioeron partaalla.

 

[40 astetta eteläistä lev.]

Suuta olisi ollut, muttei ääntä. Ääni meni kovasta kuumeesta, tokkurainen äiti..
Kun ukko tuli takaisin, olin sen verran parantunut, että olin tosiaankin avioeronpartaalla.

 

[a-liina]

Ei hitto mitä tarinoita täältä saa lukea, uskomattomia tapauksia löytyy näköjään.

 

[tahti]

Voi vain ihmetellä, että mikä mahtaakaan olla tuollaisten miesten arvomaailmassa tärkeysjärjestys. Selvästi näyttää kaverit, viina ja hauskanpito menevän ohi vaimosta, lapsista ja kodista. Eihän tuollaista tilannetta kestä pitkään kukaan.

Jollei saa apua edes flunssaisena, niin mitäs sitten, jos sairastuu syöpään, diabetekseen tai johonkin vakavaan sairauteen, jossa todellakin tarvitsee kumppanilta apua? Tai entäpä jos kohtaa suuren surun ja vaikka rakkaat vanhemmat kuolevat, niin osaako tai haluaako mies lohduttaa ja tukea ollenkaan? Minusta olisi kamalaa ajatella, että sairaana tai murheen murtamana joutuisi edelleen hoitamaan siivoukset, ruoanlaitot, apteekkireissut ja laskujen maksamiset, koska miehen mielestä elämässä pitää olla hauskuutta, jolloin surullisen kodin sijasta iloinen baari on niin paljon kivempi paikka.

 

[Empatian puutos]

Ehkä miehet harvoin vain ovat niin empaattisia kuin naiset. Minulla on aivan ihana mies, mutta ei ymmärrä olla empaattinen ja huolehtiva silloin harvoin, kun olen kipeä. Ei ole ilkeä ja paha - ei vain ymmärrä, että aikuista ihmistä pitäisi hoitaa ja hellitellä. Sanoo,e ttä aikuisen ihmisen pitää kestää sairaudet, lapsia kyllä hellii ja hoitaa. Asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia.