R
Rasittavaa
Vieras
Olen sisustanut kotiamme pikkuhiljaa ja hankkiutunut samalla eroon kaikesta eripari & keskenään sopimattomista huonekaluista yms. mihin olen tyytynyt kun ei ollut opiskelijana nuorena varaa muuhun. myöhemmin en ole jotenkin rasskinut pistää kerralla lähes kaikkea uusiksi vaan pikkuhiljaa ja huone kerrallaan ollaan ostettu uusia tavaroita niin, että koti viimeinkin näyttää omanlaiselta ja viihtyisältä. En vain tykkää, ettei mikään huonekalu sovi yhteen ja niissä on kaikki mahdolliset värivaihtoehdot ja tyylit samassa huoneessa. Lisäksi kaikki on mietitty niin ettei niihin kyllästy vaan mielummin laatua ja sellaista mistä oikeasti pitää ostaa pikkuhiljaa.
Saimme siis lapsen kun olimme miehen kanssa jo reilu kolmekymppisiä ja yhdessä on asuttukin jo lähes kymmenen vuotta eli anoppi kyllä on nähnyt kotimme montakertaa ja tietää, että olen laitellut kotia pikkuhiljaa kuntoon eikä ole aikaisemmin tuonut meille huonekaluja, verhoja yms. Nyt vauvamme on jo 6 kk mutta anoppi aloitti tuon rojun raahaamisen (kysymättä ensin) kun olin raskaana.
On tuonut meille hänen vanhan kirjahyllynsä sellaisen sotkan yms. Lastulevy virityksen josta päädyt olivat halkeilleet ja toinen sivu haalistunut auringossa, pala taustalevyä puuttui yms. Samaa linjaa siisteystasoltaan lipaston (tosin kirjahylly koivun väristä ja lipasto kirsikkaa), vanhoja verhojaan,
Vauvalle naarmuuntuneita ja pinttyneitä tuttipulloja kun halvalla löysi kirpparilta, samoin keltaisen tahriintuneen maton (myös kirpparilta halvalla) yms. Itsekin ostelen kirpparilta mutta siistiä ja ehjää sekä sellaista mikä kotiimme sopii.
Ja anoppi hokee tuota "kun lapsiperheessä ei ole varaa ostaa niin hän ajatteli meitä". Tuo siis tavarat etukäteen kysymättä ja noita huonekaluja tuodessa oli pyytänyt vielä kaveriaan kuskaamaan kun hänellä ei ole ajokorttia. Samalla logiikalla "kun lapsiperheillä on rahat vähissä" tuo nuhjaisia ja rispaantuneita vaatteita ja leluja lapsellemme kun kirpparilta halvalla löytää. Aargg, miten tuohon nyt kohteliaasti sanoisi, että meillä on kyllä varaa ostaa vaikka kaikki uutena jos vain haluamme ja minä olen niin pinnallinen, että haluan pukea lapseni siisteihin ja ehjiin vaatteisiin. Kaiken lisäksi en halua, että kotimme on täynnä nuhjuisia, mielestäni rumia, yhteensopimattomia ja hajoamispisteessä olevia huonekaluja yms. Raskaushuuruissa kyllä annoin tulla täysillä ja aloin lopulta itkemään kun anoppi vain jankutti tuota "lapsiperheillä ei ole varaa mihinkään". Jälkeenpäin kyllä hävetti oma käytös ja anoppi loukkaantui pitkäksi aikaa mutta jotenkin vain paloi pinna kun raahaasi toista isoa kastopaikka kamaa olevaa huonekalua meille vaikka olin jo ensimmäisen kohdalla sanonut "kiitos mutta meille ei mahdu enempää huonekaluja ja haluan jatkossa ostaa vain sellaisia mistä pidän ja mitkä mielestäni sopivat tänne".
olemme mieheni kanssa kumpikin ihan kohtalaisen hyväpalkkaisissa töissä ja säästössäkin on rahaa reilusti. Tosin anopin kanssa ei raha-asioista ole tullut varmaan koskaan puhetta.
Saimme siis lapsen kun olimme miehen kanssa jo reilu kolmekymppisiä ja yhdessä on asuttukin jo lähes kymmenen vuotta eli anoppi kyllä on nähnyt kotimme montakertaa ja tietää, että olen laitellut kotia pikkuhiljaa kuntoon eikä ole aikaisemmin tuonut meille huonekaluja, verhoja yms. Nyt vauvamme on jo 6 kk mutta anoppi aloitti tuon rojun raahaamisen (kysymättä ensin) kun olin raskaana.
On tuonut meille hänen vanhan kirjahyllynsä sellaisen sotkan yms. Lastulevy virityksen josta päädyt olivat halkeilleet ja toinen sivu haalistunut auringossa, pala taustalevyä puuttui yms. Samaa linjaa siisteystasoltaan lipaston (tosin kirjahylly koivun väristä ja lipasto kirsikkaa), vanhoja verhojaan,
Vauvalle naarmuuntuneita ja pinttyneitä tuttipulloja kun halvalla löysi kirpparilta, samoin keltaisen tahriintuneen maton (myös kirpparilta halvalla) yms. Itsekin ostelen kirpparilta mutta siistiä ja ehjää sekä sellaista mikä kotiimme sopii.
Ja anoppi hokee tuota "kun lapsiperheessä ei ole varaa ostaa niin hän ajatteli meitä". Tuo siis tavarat etukäteen kysymättä ja noita huonekaluja tuodessa oli pyytänyt vielä kaveriaan kuskaamaan kun hänellä ei ole ajokorttia. Samalla logiikalla "kun lapsiperheillä on rahat vähissä" tuo nuhjaisia ja rispaantuneita vaatteita ja leluja lapsellemme kun kirpparilta halvalla löytää. Aargg, miten tuohon nyt kohteliaasti sanoisi, että meillä on kyllä varaa ostaa vaikka kaikki uutena jos vain haluamme ja minä olen niin pinnallinen, että haluan pukea lapseni siisteihin ja ehjiin vaatteisiin. Kaiken lisäksi en halua, että kotimme on täynnä nuhjuisia, mielestäni rumia, yhteensopimattomia ja hajoamispisteessä olevia huonekaluja yms. Raskaushuuruissa kyllä annoin tulla täysillä ja aloin lopulta itkemään kun anoppi vain jankutti tuota "lapsiperheillä ei ole varaa mihinkään". Jälkeenpäin kyllä hävetti oma käytös ja anoppi loukkaantui pitkäksi aikaa mutta jotenkin vain paloi pinna kun raahaasi toista isoa kastopaikka kamaa olevaa huonekalua meille vaikka olin jo ensimmäisen kohdalla sanonut "kiitos mutta meille ei mahdu enempää huonekaluja ja haluan jatkossa ostaa vain sellaisia mistä pidän ja mitkä mielestäni sopivat tänne".
olemme mieheni kanssa kumpikin ihan kohtalaisen hyväpalkkaisissa töissä ja säästössäkin on rahaa reilusti. Tosin anopin kanssa ei raha-asioista ole tullut varmaan koskaan puhetta.
Älä tyrmää anopin auttamistahtoa vaan suuntaa se oikeaan osoitteeseen. Kerro hänelle ystävälliseen ja iloiseen sävyyn, miten vauvauinti tai muskari maksaa sen ja sen verran, että olisi kyllä kiva päästä sinne. Korosta miten se olisi vauvalle paljon parempi kuin materiaali ja tarvitsisitte ennemmin lahjakortin "harrastuksiin" kuin tavaraa.