Kun tuntuu että mies arvostaa koiraakin enemmän...

[Siis]

Mulla on jo pitkään ollu sellanen tunne ettei mies pidä mua hirveen korkeella arvoasteikossaan, mutta en oikeen tiiä onko se vaan mun kuvitelmaa vai mikä tässä nyt on. Tietty jos miehen kanssa otan puheeks niin se on heti sitä juu-rakastan-rakastan -linjaa, mutta kun tuntuu että teot on yhtä ja puheet toista.

Esimerkkejä, jotka varmaan yksinään kuulostaa typerältä:

- Kävelee yleensä pari-kolme metriä mun edellä, vaikkapa kun ollaan kaupungilla tai kaupassa. Taakseen katsomatta. Minä sitten tulen perässä jos tulen.
- Ei koe ihmeemmin tarvetta keskustella mun kanssa tai kertoa mulle asioita.
- Nyt kun esim. oltiin kavereiden kanssa elokuvissa, ja palattiin niiden kyydillä, niin autossa mies hilpeästi porisi kaveripariskunnan kanssa ja oli hyvällä tuulella. Päästiin kotipihaan, mies moikkaili ja vilkutti - ja kun perävalot katos, käänty mitään sanomatta, marssi perinteisen kolme metriä mun eellä kotio ja sanaakaan sanomatta pesulle ja nukkumaan. Ei edes hyvää yötä. Ei mitään. Ei juttelua illasta tai leffasta.

Olenko mä vaan jotenkin tyhmä kun musta tuntuu ettei mies vaan pidä mua kovin arvossa? Oonko nipo jos loukkaannun tuollaisesta?

 

[holle]

Ota härkää sarvista ja vaadi keskustelu.

 

[Otan osaa]

Meillä koira on miehelle tärkeämpi. Ikävä kyllä.

 

[tuttu juttu]

Kyllä minunkin mies kävelee AINA mua pari kolme metriä edellä, olen kysynytkin ja huomauttanut tästä mutta ei auta, aina vaan kävelee edellä. Sanoin, että musta tuntuu pahalle kun saan yksin kävellä eikä ukko edes huomaa vaikka jäisin suojatiellä auton alle, niin vastaus on vaan "enkä mä kävele niin kaukana, en oo suuttunut, kyllä ootan sua..." jne. mutta totuus on toinen. :/ Eikä se kyllä keskustelekaan paljon mun kanssa... toisinaan sanoo vaan mulle, että "ei tarvii vittuilla" ja sitten jos sanon joskus, että rakastan sitä niin tulee vaan elottomasti "joo" tai "niin minäkii" mutta ei muuta. Ei läheisyyttä (paitsi ku sitä panettaa) ja muutenkin on omissa oloissaan. Harmittaa koko tilanne!

 

[vieras]

Mun mies kans arvostaa koiria, jopa sellaisia jotka hän tulee joskus tulevaisuudessa hankkimaan, ennemmän kuin minua.

 

[murkku]

Niin se meilläkin tekee. Mut tiedän että se on ihan täysin kotoaan opittua käytösmallia: sovinisti-narsistin kasvattamalla pojalla on ollu melko ittekäs miehenmalli... Joskus yön pimeydessä kun ollaan asiasta keskusteltu, mies sanoi että tiedostaa tämän "huomioimattomuutensa" ja "käytöstavattomuutensa" itsekin, mutta on vain niin pökkelö ettei arjessa osaa muulla tavoin toimia vaan aina jälkikäteen huomaa, että toisinkin olisi voinut tehdä. Lisäksi sanoi pelkäävänsä, että on jotenkin tunnevammainen (eli ei ole, kun tommosia miettii) ja sanoi, ettei ainakaan halua lapsillemme olla sellainen isä kuin mitä omansa oli.

Että kaikki ei aina ole sitä, miltä näyttää.

 

[ap]

Kyllä minunkin mies kävelee AINA mua pari kolme metriä edellä, olen kysynytkin ja huomauttanut tästä mutta ei auta, aina vaan kävelee edellä. Sanoin, että musta tuntuu pahalle kun saan yksin kävellä eikä ukko edes huomaa vaikka jäisin suojatiellä auton alle, niin vastaus on vaan "enkä mä kävele niin kaukana, en oo suuttunut, kyllä ootan sua..." jne. mutta totuus on toinen. :/ Eikä se kyllä keskustelekaan paljon mun kanssa... toisinaan sanoo vaan mulle, että "ei tarvii vittuilla" ja sitten jos sanon joskus, että rakastan sitä niin tulee vaan elottomasti "joo" tai "niin minäkii" mutta ei muuta. Ei läheisyyttä (paitsi ku sitä panettaa) ja muutenkin on omissa oloissaan. Harmittaa koko tilanne!

Tutultahan se kuulostaa...

Onkohan tuolle mitään muuta tehtävissä kuin hiljaisesti hyväksyä ja sietää? Välillä niin sieluun asti riipii kun asiasta sanoo ja edes sitä vähää ei voi tehdä että pikkusen miettis omaa käytöstään....

 

[tuttu juttu]

Kyllä minunkin mies kävelee AINA mua pari kolme metriä edellä, olen kysynytkin ja huomauttanut tästä mutta ei auta, aina vaan kävelee edellä. Sanoin, että musta tuntuu pahalle kun saan yksin kävellä eikä ukko edes huomaa vaikka jäisin suojatiellä auton alle, niin vastaus on vaan "enkä mä kävele niin kaukana, en oo suuttunut, kyllä ootan sua..." jne. mutta totuus on toinen. :/ Eikä se kyllä keskustelekaan paljon mun kanssa... toisinaan sanoo vaan mulle, että "ei tarvii vittuilla" ja sitten jos sanon joskus, että rakastan sitä niin tulee vaan elottomasti "joo" tai "niin minäkii" mutta ei muuta. Ei läheisyyttä (paitsi ku sitä panettaa) ja muutenkin on omissa oloissaan. Harmittaa koko tilanne!

Tutultahan se kuulostaa...

Onkohan tuolle mitään muuta tehtävissä kuin hiljaisesti hyväksyä ja sietää? Välillä niin sieluun asti riipii kun asiasta sanoo ja edes sitä vähää ei voi tehdä että pikkusen miettis omaa käytöstään....

En tiiä mitä tehdä, oon itse miettinyt samaa... oon sanonut useita kertoja miehelle, tää lupaa korjata käytöstään eikä mitään kuitenkaan tapahdu... tai jos tapahtuu niin pian se käytös palaa entiseen. :/ Jatkan "nalkuttamista" jotta ukko taas havahtuu todellisuuteen, josko se siitä sitten ajan kanssa...

 

[ap]

Kyllä minunkin mies kävelee AINA mua pari kolme metriä edellä, olen kysynytkin ja huomauttanut tästä mutta ei auta, aina vaan kävelee edellä. Sanoin, että musta tuntuu pahalle kun saan yksin kävellä eikä ukko edes huomaa vaikka jäisin suojatiellä auton alle, niin vastaus on vaan "enkä mä kävele niin kaukana, en oo suuttunut, kyllä ootan sua..." jne. mutta totuus on toinen. :/ Eikä se kyllä keskustelekaan paljon mun kanssa... toisinaan sanoo vaan mulle, että "ei tarvii vittuilla" ja sitten jos sanon joskus, että rakastan sitä niin tulee vaan elottomasti "joo" tai "niin minäkii" mutta ei muuta. Ei läheisyyttä (paitsi ku sitä panettaa) ja muutenkin on omissa oloissaan. Harmittaa koko tilanne!

Tutultahan se kuulostaa...

Onkohan tuolle mitään muuta tehtävissä kuin hiljaisesti hyväksyä ja sietää? Välillä niin sieluun asti riipii kun asiasta sanoo ja edes sitä vähää ei voi tehdä että pikkusen miettis omaa käytöstään....

En tiiä mitä tehdä, oon itse miettinyt samaa... oon sanonut useita kertoja miehelle, tää lupaa korjata käytöstään eikä mitään kuitenkaan tapahdu... tai jos tapahtuu niin pian se käytös palaa entiseen. :/ Jatkan "nalkuttamista" jotta ukko taas havahtuu todellisuuteen, josko se siitä sitten ajan kanssa...

No samaahan se on meillä. Enkä voi aatella muuta kun että se johtuu siitä arvostuksen puutteesta. Jos sitä ei mielessään oo sitä mieltä että oisin sen arvonen että mut vois huomioon ottaa, niin mitenkä sitä muistais sit huomioida vaan sen takia että lupas....