Kun tuttavan lähes joka lauseessa on...

[mitä pitäis tehdä vai eikö mitään]

maininta siitä miten sillä menee hermot lapsen kanssa jatkuvasti, miten on huono omatunto jostain.
Välillä tuntuu kuin se yrittäis sanoa jotain, tai vihjailee että olis jotain pahempaakin.

On vaan sellanen epäilevä olo kun se sanoo usein tyyliin että joo mulla menee kyllä pinna liian usein ja liikaa tms. En just sanoja tarkalleen muista mutta tuntuu että se itse tietää että tekee jotain tosi väärin ja yrittää siitä puhua tavallaan muttei sano ääneen. Ymmärrättekö? Vaikea selittää.

Käy sääliksi sitä pientä lasta, ja on vähän huoli.
Ei olla kuitenkaan hirveän läheisiä.

Kun se mainitsee hermoistaan ym joka asian yhteydessä, vaikka puhuttais omenoista...

 

[Ei tollasia jaksa]

Samankaltainen tilanne oli mun kohdalla ja otin sitten puheeksi sen hermojenmeno-ongelman. Lopputuloksena oli välirikko. Mutta eipä tartte enää kuunnella sitä valitusta.

 

[nooh]

miksi et kysy suoraan asiasta häneltä,miksi et keskustele asiasta enemmän hänen kanssa. jos hänäellä menee vai hermo ja tuntee siitä sitte kamalaa syyllisyyttä.

 

[Tipu Topakka]

Voisitko sinä vaikka ehdottaa, että otat lapsen hoitoon, niin äiti saa vähän hermojaan leppuutella?

 

[vieras]

mä toisaalta ymmärrän tuttavaasi.. itsekin hätähuudon kautta joskus pyytänyt apua kun oma mielenterveys ollut aivan loppu ja mikään ei tunnu miltään kun vuodesta toiseen lasten kanssa pääosin yksin..

 

[sartsukka]

voisiko ystävälläsi olla masennus?Oikeasti väsynyt?

 

[ap]

No kun ei tosiaan hirveästi olla tekemisissä enkä kovin paljoa edes tiedä hänestä. hetken aikaa ollaan vasta tunnettu.
Ja saa se hoitoon sitä lasta.
Hankalaa... huolettaa lähinnä se lapsi. =)

 

[ap]

Sitten se käyttäytyy sille lapselle meidän seurassa sillain yliystävällisesti, tiedättekö?
Eli selvästi esittää välillä.
En osaa selittää mutta mulla on paha tunne siitä ja en yhtään tiedä miten asiaan pääsis kiinni.
En tiedä miten reagoi jos suoraan kyusyn.

 

[sartsukka]

kyllä ystävien on osattava puhua suoraan.Tokikin jos masentunut oikeasti niin voi reagoida kärkkäästikin.Mutta myöhemmin voi leppyä ja pyytää anteeksi tj.Ei se yksin tarkoita jos saa joskus lastaan hoitoon ettei olisi masentunut.Se kun pukkaa puun takaa.Ja vaikka saa lastaan hoitoon niin onko se kuinka usein...pari kertaa vuodessa vuorokausi ei riitä jos muuten on 24h eikä omaa vapaa aikaa niin ettei kokoajan lapsi siinä?Jos univaikeuksia niin se riittää siihen että oikeasti ei tajua itsekään sitä että valittaa hermojaan.

 

[ap]

No ei se varsinaisesti ole mun ystävä.
Kuten sanoin, en edes kunnolla tunne sitä.

 

[ap]

Ja hermoja saa valittaa, niin mäki joskus. Mutta pelkään että se tekee sille lapselle jotain väärää.
Kun tuntuu et antaa niin välillä ymmärtää.

 

[Tipu Topakka]

Mitäs jos otat puheeksi neuvolassa. Siellä kyllä varmaan osaavat auttaa.

 

[vieras]

No tartu siihen sen puheeseen, kun sanoo, että menee hermo liikaa, nin kysy että mitä sitte tapahtuu tai miten se hermo sitten menee.
Kun kaverisi siitä kokoajan puhuu, hän ilmiselvästi odottaa, että kysyt lisää, että hän saisi puhua.
Tyyliin; en viitsi puhua mun asioista, kun kukaan ei kysy.
Ja siksi tarjoaa kokoajan sulle tilaisuutta kysyä. Käytä tilaisuus hyväksesi.
Jos siten näyttääkin siltä, ettei kaveri halua puhua, toteat vaan, että ajattelit vaan kysyä, kun kaveri itse mainitsi pinnan palamisesta.

 

[ap]

Vois ehkä ottaa.
Mutta enpä mä tiedä mitä nekään voi tehdä?
Voinhan mä kysyä.

 

[ap]

Yritän jotenkin ystävällisesti tarttua siihen jos vielä mainitsee.
Pakko jotenkin yrittää auttaa.
Kiitos vastauksista! =)