Y
ylireaktio?
Vieras
Olen käynyt siellä siis nyt noin 8kk, käyn parin viikon välein. Mulla on pari juttua, mitkä on saaneet miettimään että pitäisikö pyytää, että saisin vaihtaa toiseen. Käyn siellä siis mt-toimiston kautta, julkisella puolella. Mun pitäisi ilm. vaihtaa terveysasemaa, jos haluaisin vaihtaa.
Mutta siis, mua hämää se, että tämä psykologi minusta jotenkin suurentee parisuhteen ongelmia. Meidän parisuhteen ongelmana on siis se, että mies tekee paljon töitä. Tän olen tiennyt lähes alusta alkaen, siihen pitää vaan siis sopeutua vaikka aina en sitä jaksa, ja siitä tulee ristiriitaa. Psykologi tuntuu usein vääntävän asian niin, että mun mies on suunnilleen seuraava perkeleestä, ja hirveän itsekäs ja narsistinen. Mitä se ei ole, ei todellakaan, vaikka munkin mielestä se käyttää ihan liikaa aikaa töihin. Se on sitä mieltä, että mun mies ei tue mua tarpeeksi, ja että se ei pidä meitä tärkeysjärjestyksessä tarpeeksi korkealla. Mä olen siellä sanonut, että mulla on se tunne että en ole tarpeeksi tärkeä, kun mies käyttää niin paljon aikaa töihin, mutta mä en sanonut että se ei tukisi mua tai että se ei arvostaisi mua ollenkaan. Samoin se tosi usein tuo esille sitä, että pystynkö luottamaan mieheen kun mies on työmatkoilla, vihjailee uskottomuudesta.
Samoin viimeksi oli sellainen tilanne, että sanoin siellä jotain, joka on painanut mun mieltä kauan. Ja se nauroi mulle. Se psykologi nauroi. Eikä se tajunnut edes hävetä sitä, että nauroi päin naamaa. Olkoonkin tyhmä huoli sitten minulla, mutta kai ammattihenkilön pitäisi tajuta että ei asiakkaalle naureta päin naamaa, varsinkin kun se huoli liittyi mun diagnoosiini, mulla on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.
Mutta siis, mua hämää se, että tämä psykologi minusta jotenkin suurentee parisuhteen ongelmia. Meidän parisuhteen ongelmana on siis se, että mies tekee paljon töitä. Tän olen tiennyt lähes alusta alkaen, siihen pitää vaan siis sopeutua vaikka aina en sitä jaksa, ja siitä tulee ristiriitaa. Psykologi tuntuu usein vääntävän asian niin, että mun mies on suunnilleen seuraava perkeleestä, ja hirveän itsekäs ja narsistinen. Mitä se ei ole, ei todellakaan, vaikka munkin mielestä se käyttää ihan liikaa aikaa töihin. Se on sitä mieltä, että mun mies ei tue mua tarpeeksi, ja että se ei pidä meitä tärkeysjärjestyksessä tarpeeksi korkealla. Mä olen siellä sanonut, että mulla on se tunne että en ole tarpeeksi tärkeä, kun mies käyttää niin paljon aikaa töihin, mutta mä en sanonut että se ei tukisi mua tai että se ei arvostaisi mua ollenkaan. Samoin se tosi usein tuo esille sitä, että pystynkö luottamaan mieheen kun mies on työmatkoilla, vihjailee uskottomuudesta.
Samoin viimeksi oli sellainen tilanne, että sanoin siellä jotain, joka on painanut mun mieltä kauan. Ja se nauroi mulle. Se psykologi nauroi. Eikä se tajunnut edes hävetä sitä, että nauroi päin naamaa. Olkoonkin tyhmä huoli sitten minulla, mutta kai ammattihenkilön pitäisi tajuta että ei asiakkaalle naureta päin naamaa, varsinkin kun se huoli liittyi mun diagnoosiini, mulla on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.