Kun yksivuotias puree...

[Kumpi parempi..?]

onko parempi niellä kiljaisu ja olla huomioimatta puraisua ollenkaan? Vai kieltää ja selittää, että se sattuu, mutta silloin lapsi huomaa saavansa puremalla reaktion aikaiseksi? Meillä ainakin, kun kielletään puremasta, lapsi saa raivarin ja puree uudelleen. Ei pure hirveän usein, eikä loppupelissä niin kamalan kovastikaan, mutta kun on väsy ja turhautunut, niin silloin herkästi iskee hampaansa ranteeseen tai olkapäähän... Ikää nyt 1v1kk...

 

[nana]

ootte te nykyäidit pikkasen outoja...hitto pitää lasta kieltää ja kertoo miks mitäkin ei saa tehdä,eihän ne muuten mitään opi!!!!!!!

 

[vieras]

Meidän nappula lopetti puremisen, kun ei sillä saanut huomiota. Sama juttuhan se on raivareiden kans, jos saa tahtonsa läpi raivoomalla, niin siitä ei tuu loppua, mut kun huomaa, ettei auta niin lopettaa aikanaan...

 

[No just....]

ootte te nykyäidit pikkasen outoja...hitto pitää lasta kieltää ja kertoo miks mitäkin ei saa tehdä,eihän ne muuten mitään opi!!!!!!!

No niin varmaan ollaan, mutta ite esikoisen äitinä ei voi kaikkea tietää!!! Lapsella muuten samanlaista, mutta raapii..Ja jos kieltää niin innostuu jatkamaan Ja väsyneenä tekee tuota! Taitaa olla sulla huono päivä? =)

 

[Kippuravarvas]

kyllä mä kiljun koska se sattuu s**tanasti ja yllättää aina. Nyt taas vähentynyt pureminen.

 

[vieras]

Kannattaa ehdottomasti kieltää. Ja kertoa, että se käy kipeää. Missä tilanteissa lapsi puree, jos huomaat tämän kerro lapselle, että voi tulla vaikka koputteleen olkapäälle tms. Eli opeta lapsesi tekemään jotain muuta. Yleensä tuo on vain huomion hakua ja monesti sellaiselta lapselta, joka ei osaa vielä kunnolla puhua.

 

[x]

En mä pystynyt mitenkään olemaan reagoimatta, sillä se sattui ihan hitosti kun toinen yllättäen tulee ja puree niin että veri virtaa. Joka kerta kiellettiin ja toruttiin. Aika auttaa tähän. Välillä pureminen unohtui kokonaan pitkäksi ajaksi, mutta tuli taas hetkeksi takaisin. Sittemmin on loppunut kokonaan.