kuningas alkomaholi

[hyppys]

mikä siinä on kun alkoholi saa valtaa niin monessa parisuhteessa ja ihmisessä? olen vierestä seurannu ja kokenut itse kuinka alkoholi ottaa ihmisestä vallan. itse en juo. mutta läheisteni osalta olen kuullut melkein kaikki selitykset...ja syyt minkä takia piti ottaa yksi rentouttava kalja joka sitten ei jää yhteen. kaikkein pahinta on ne henkilöt joilla lapsia...eikö ne tajua kuinka lapseen sattuu kun alkoholi on tärkeämpi...itse myös tämän kokenu....samoin ku oma rakas lähtee juomaan vaikka kuinka koitat puhua ettei lähtis...kuinka saada ihminen tajuamaan ettei voi jatkaa enää näin...itse olen selittäny...pitäny jopa kirjaa juomisesta jotta tajuaisi mutta ei! nyt alkaa mitta olla täynnä...kaipaan omaan elämääni rauhaa kuningas alkomaholilta! En vaan enää jaksa seurata kuinka se tuhoaa läheisteni tulevaisuuden ja olen päättäny etten myöskään enää itse kärsi siitä! halusin vaan johonkin kirjoittaa..ehkä että itse nään kirjoituksen ja tajuan että teen oikean ratkaisun!

 

[taustalla]

Paljon jaksamisia, tuo ei todellakaan ole helppo tilanne :hug:
Oma isäni on alkoholisti, saattaa yhtäkkiä hävitä pariksi viikoksi reissuilleen ja tulla kännissä kotiin. Äitini jaksoi aikansa sietää, samalla kun hän ja me lapset yritettiin saada isä lopettamaan ja jäämään kotiin. Kerran veljeni kaatoi viinat viemäriin meidän ollessa ala-asteella ja isäni tuli ovien läpi vaatimaan viinojaan takaisin. Valitettavasti alkoholismi vaan on sellainen sairaus, ettei siitä voi parantua jos ei itsellä siihen ole halua tai jos ei itse ongelmaa tunnista... :attn: Vanhempani erosivat ollessani ala-asteella. Isäni alkoholin käyttö on vain yltynyt, joten kovin pitkää ikää hänelle ei voi luvata... :'(
Minä myös sorruin viinaan menevään mieheen. Ensimmäiset pari vuotta hän oli normaali, työssä käyvä mies. Sitten hän jäi työttömäksi ja siitä se alamäki lähti. Monet illat ja yöt oltiin baarissa tai kavereilla. Joskus harvoin suostui jäämään kotiin pitkien riitojen jälkeen ja silloinkin pullo kaivettiin esiin. Lopulta en enää viitsinyt kieltää, mieluummin juo muualla kuin kotona lapsen nähden! Vuoden verran jaksoin katsoa ja hoitaa koko homman yksin, kodin, lapsen ja työt. Vaikka mies oli kotona, niin silti piti viedä lapsi hoitoon, miehen kontolle ei todellakaan voinut lapsen hoitoa antaa. Lopulta tuhansien lupausten jälkeen pistin ukon pihalle. Ilmoitin, että se oli nyt tässä, enää ei auta ruikuttaa ja vannoa muuttuvansa. Mies muutti vanhempiensa luokse ja jatkaa samalla linjalla. Minulla meni pitkään ennen kuin luotin taas miehiin, mutta onneksi luotin, aurinko vaan paistoi risukasaan...
Mutta mieti tarkasti, haluatko olla se toinen, joka tulee pullon jälkeen? Jos mies ei näe ongelmaa, ei hän koskaan tule alkoholismista toipumaan! Paljon jaksamisia!! :hug:

 

[pömppis]

Hei. Olen kihloissa alkoholistin kanssa. Meillä on ns. uusioperhe,mut virallisesti emme asu yhdessä. Enkä koskaan voisi muuttaakaan yhteen alkoholistin kanssa. Hänellä asuu hänen kaksi lastaan 4v ja 3v,tyttö ja poika. Itselläni on myös kaksi lasta,poika ja tyttö. Hänen ex-vaimo oli holisti myös. meni aikaa,ennenkuin tajusin edes hänen ongelmansa. Hän oli huijannut minut jo kihloihin kauniillla puheilla ja lupauksilla. Luulin,et olin löytänyt vihdoin onnen,koettuani pettymyksen edellisessä suhteessa. Mut karu todellisuus selvisi mulle valheiden myötä,"olen ottanut unilääkkeet ja siksi puhe kuulostaa känniseltä" ja kaikkia muita lukemattomia selitysiä kuulleena tein pelin säännöt selväksi. En suostu pitämään yhteyttä,jos hän on juonut. Hän haukkunut mut ja lapseni monesti kännipäissään ja selvänä katuu sanojaan,mut niitä en tule koskaan unohtamaan. Lapseni eivät ole nähneet häntä joulun jälkeen ja muutenkin näemme nyt tosi harvoin. en tiedä miksi en pääse hänestä eroon,vaikka rakkautta en häneen enää ole tuntenut pitkiin aikoihin. Tunnen yleensä vihaa ja katkeruutta,et hän juo pienten lasten ollessa kotona. Monesti ex-vaimo on juhlinnassa mukana ja mieheni ei ymmärrä miksi minusta se voi tuntua pahalta. Hän hokee,et olen sairaalloisen mustasukkainen. Joskus näin sattuu myös,kun omat lapseni ovat isällään. Hän mielummin siis juo ex:n kanssa,kun minun. Omituista minusta. Minunhan siellä pitäisi olla,eikä ex-vaimon. No,tilanne näyttää vahvasti siltä,et mieheni ei kykene enään töihin ja aika kuluu useammin pullon kanssa. Ihmettelen,et pväkoti ei puutu asiaan,jos isä hakee lapsia kännissä kotiin. sosiaali ihmiset ovat tietoisia,mut kukaan ei silti tee mitään. Isälle annetaan tieto koska kotikäynnit tehdään ja tottahan sen verran viisas on,et hoitaa silloin itsensä selväksi. Alkaa olla todella raskasta seurata kaikkea vierestä,mut en ole keksinyt miten irrottaudun lopullisesti ja kokonaan tilanteesta.