Kunnes kuolema meidät erottaa... tai sitten ei?!

[meillä]

Jännä juttu, en ole itse ikinä edes ajatellut tuota "kunnes kuolema meidät erottaa". Itse olen ateisti eli kertoisiko joku, että eikö kristinuskossa sitten uskota, että parisuhde jatkuu vielä taivaassakin?

Kristinuskossa uskotaan niin, että kuolema erottaa rakastavaiset..taivaassa ei ole miestä ja vaimoa

 

[rtee]

Kristinuskossa uskotaan niin, että kuolema erottaa rakastavaiset..taivaassa ei ole miestä ja vaimoa

Enpä ois arvannu. Kuulostaa kyllä minusta oudolta.

 

[meillä]

Enpä ois arvannu. Kuulostaa kyllä minusta oudolta.

Juu, kyllä tämä kohta minusta kuullostaa myös oudolta kristinuskoa ajatellen, mutta näin se vain on

 

[:)]

Ompa mielettömän kaunis idea, että vihkitoimituksessa ei luvattaisikaan rakkautta ym siihen asti, kunnes kuolema teidät erottaa vaan ikuisesti kattaen siis tuonpuoleisen elämän <3

 

[mormoni]

Eihän tuo ole mitenkään epätavallista uskoa siihen, että rakkaus jatkuu vaikka kuolema teidät ensin erottaakin..mormonit uskovat juuri näin, että rakkaus säilyy samanlaisena iankaikkisuudessa myös ja ainut ero siinä on tähän maanpäälliseen se, että siellä teitä ympäröi iankaikkinen kirkkaus.

 

[Mummeliisa]

Tässä ketjussa näemmä monenlaisia pohdintoja; osa vähän hassuja, osa kovinkin syvällisiä.
Minä elän arjessa sitä hypoteettista tilannetta, mitä jotkut eivät tunnu olevan koskaan edes pohtineen.

Ensimmäinen avioliittoni oli hyvä, rakastava ja onnellinen sitä kesti 19 vuotta kunnes yhtäkkiä varoittamatta yhtenä sunnuntaina mies sai aivoveritulpan ja seuraavana päivänä kuoli.
Uuden kumppanin otaminen rinnalleni ei suoraan sanoen käynyt minulla mielessäkään vaan naivisti kuvittelin, että eläisin loppuelämäni yksin (sitten kun lapset aikanaan olisivat lähteneet maailmalle. Siihen asti tietenkin heidän kanssaan.)
Elämä kuitenkin jatkuu ja aikanaan tapasin uuden ihmisen, rakastuin ja meillä nyt yhteistä liittoa takana seitsemän vuotta - ja toivottavasti vuosikymmeniä vielä edessäkin.

Vertaistukena tutustuin aikoinaan moniin nuoriin leskiin ja näin kymmenen vuoden viiveellä olen tehnyt mielenkiintoisen huomion (joka toistuu monessa asiaa käsittelevässä kirjallisuudessakin): Mitä paremmaksi ja onnellisemmaksi, joku kokee liitonsa, sitä todennäköisempää on, että hän menee uudelleen naimisiin.
Ja mitä syvemmäksi ihminen kokee ensimmäisen liittonsa rakkauden , sitä nopemmain hän (keskimäärin. Tietenkin on joitain poikkeuksia) kykenee uuteen aitoon suhteeseen.

Huonoista liitoista sen sijaan jää ihmiselle paljon keskeneräisiä, käsittelemätömiä asioita ja kenties jopa sitoutumisen pelko. Elämän jatkuminen silloin epätodennäköisempää ja suru helposti muuttuu katkeruudeksi.

 

[har mi]

Mummeliisan havainnot tuntuvat todenmakuisilta, hienosti kirjoitettu!

 

[versatile]

Hienosti kirjoitettu Mummeliisa. Totta se on, että sitten sen vasta todella tietää kun sen kokee. Toivottavasti mahdollisimmat harvat meistä kuitenkin joutuvat kokemaan leskeyden nuorina.

 

["Hippo"]

En osaa ajatella, että uusi rakkaus pyyhkisi pois vanhan, eli kyllä sitä rakkautta riittää elämässä useammallekin, ei se ole ensimmäisestä liitosta pois. Mummeliisan viesti oli todella tolkku, kuullosti todelta...

 

[up]

Minusta hyvin mielenkiintoinen keskustelu joten nostetaampas vielä esille näin perjantai-illaksi pohdittavaa palstalaisille.

 

[Jehnny Tightlips]

Meillä on molemmilla vain sellainen ajatus asiasta, ettei uusia kumppaneita haluta vaikka tosiaan toinen nukkuisi pois hyvinkin nuorena. Meillä rakkaus on sitä, että rakastetaan täällä maanpäällä niin kauan kuin meille on aikaa annettu ja rakkautemme kestää kuoleman.

Kulmakarvankohottajalihakseni ovat maitohapoilla.

 

[Non compos mentis]

Minä en tiedä millainen rakkaus haluaa toisen räytyvän surussa yksin kulkien läpi elämänsä?

 

["vieras"]

Minusta myös se on rakkautta, että sallisi toiselle uuden onnen, jos itse kuolisi. Ettei toisen tarvitsisi jäädä yksin. Jos nyt sairastuisin parantumattomasti ja tietäisin ennalta kuolevani pian- haluaisin puolisoni tietävän, että toivoisinkin hänen vielä löytävän jonkun rinnalleen.

Minä olen miehelle sanonut,että jos kuolen niin sure pois ja hommaa uusi nainen ilman syyllisyyttä ja itkuja.Ei minun kuoleman takia tarvi toisen kuolla.

 

[up]

Minä olen alottajan kanssa aivan samaa mieltä, että on hieno ajatus rakastaa toista ikuisesti. Jos molemmat tuntevat samalla tavalla ja niinkuin ap kirjoitti ovat puhuneet asiasta ja molemmat toivovat näin toimittavan.

 

[Rigel]

Tämä on niitä harvinaisia ketjuja täällä, joissa oikein pohditaan vähän syvällisempiä, että kelpaa nostettavaksi.

Itsekkyydestä on joku jo uskaltanut puhua tuolla aiemmin. Koen jotakin samansuuntaista: En ilkeäisi kieltää mieheltäni uutta parisuhdetta myöhemmin elämässään, jos itse vaikka lähtisin täältä ensi yönä. Minusta se olisi kohtuutonta suhtkoht nuorelle ihmiselle, kun elämää voi hyvin olla edessäpäin neljä-viisikymmentä vuotta. Lisäksi en haluaisi pakottaa liioin pieniä lapsiani siihen tilanteeseen, vaan ajattelen, että heidänkin elämänsä voisi olla rikkaampaa, jos isällä olisi uusi puoliso - ja lapsilla kenties sisarpuoliakin.

Elämä ei aina kulje sitä suoraa, yksinkertaista ja kaunista reittiä. Mutta sillä kuoppaisella tiellä voi miettiä, miten tekisi matkanteon helpommaksi ja mukavammaksi.

 

["NOh"]

Kristinuskossa uskotaan niin, että kuolema erottaa rakastavaiset..taivaassa ei ole miestä ja vaimoa

No mieti nyt jos niitä samanlaisia riitoja ja mustasukkaisuusdraamoja jatkettais sitten siellä taivaan puolella jossa pitäisi jokaisen saada rauha!!!

 

[Ultramariini]

Minä olen alottajan kanssa aivan samaa mieltä, että on hieno ajatus rakastaa toista ikuisesti. Jos molemmat tuntevat samalla tavalla ja niinkuin ap kirjoitti ovat puhuneet asiasta ja molemmat toivovat näin toimittavan.

ei kai sen, että tapaisi uuden ihmisen tarvitsisi merkitä sitä, ettei enää rakastaisi tätä jonka kuolemalle menetti.