kuoleman kertomisesta lapselle

[äiti]

onko oikein kertoa lapselle joka on vasta 7 ni "kaunisteltu" versio lähiomaisen kuolemasta..eli puhun nyt sellaisista kuolemista mitkä on järkyttäviä.esim itsemurha..et tarviiko lapsen tietää tekotapa? itse olen sitä mieltä että lapsen kyllä kuuluu tietää miten kukakin kuoli, koska se kuitenkin sitä kysyy..mut onko oikein jättää jotain sanomatta lapsen suojelu mielessä.

olen joutunut kertomaan lapsilleni viime aikoina monestakin eri kuolemasta ja mietin oonko tehnyt oikein kun en ole kertonut kaikkea..et lapsi tietää kuka on kuollut ja suurinpiirtein et mihin kuoli..mut en ole yksityiskohtaista selostusta kertonut...

 

[Peppari]

No eipä ole kukaan lapsi aiemmin kysynyt että millä tavalla joku on kuollut Kyllä se tieto riittää että on kuollut, ei sitä tarvitse alkaa selitellä.

 

[kangasajuruoho]

No eipä ole kukaan lapsi aiemmin kysynyt että millä tavalla joku on kuollut Kyllä se tieto riittää että on kuollut, ei sitä tarvitse alkaa selitellä.

Näin on. Ja sitten kun se kiinnostaa, voi kertoa, tosin silloinkin ikä ja käsityskyky huomioiden...

 

[äiti]

mulla oli sanaharkka tuttavan kanssa, kun tämä oli kaiken kertonut yksityiskohtaisesti..lapsi oli 5-6 vuotias..ja olin todell ajärkyttynyt koska mielestäni ei tartte kertoa kuin just sen et on kuollut ja ei meidänkään lapset ole kysynyt et mihin kuoli.ja tämä tuttava olisitä mieltä että minun kuulu nyt kans kertoa kaikki lapselle..ja sanoin et joo kerron sit ku ovat vähän vanhempia ja jos he sitä tulee kysymään.

 

[IamWeasel]

hmm.. mä en ehkä omille lapsille pystyis vielä tuonkaan ikäsenä kertomaan itsemurhista mitään.. jos kysyisivät että mihin kuoli niin saattaisin vastata ympäripyöreästi että burnouttiin tms. ja toivoisin että se riittää selitykseksi.

 

[minä]

kerroin 6-ja 8 vuotiaille lapsille (ekaa kertaa muuten) eilen... läheinen ihminen kuoli vaikeaan sairauteen, joten siihen oli suhthelppo vastata, kun lapset kysyi. että miksi xxx kuoli?

en haluais yksityiskohtia esim. itsemurhasta kertoa, on musta sellainen juttu, ettei lasten tartte miettiä tuollaista asiaa, eihän ne voi ymmärtää miks joku riistää hengen itseltään?!
Toisaalta, vaikea sanoa, mitä tuollaisessa tapauksessa vastais kysymykseen "miksi xx kuoli?"

Mutta peesaillen tuota lapsen ikä ja kehitystaso huomioiden...ja vähän ehkä kaunistellen...

 

[online]

meillä lapset vatvoo tutun kuolemaa (?) parhaillaan. Olivat kuulleet kaverilta että kyseinen henkilö oli ampunut itsensä, mutta on sairaalassa. Itse kuulin tapauksesta lapsilta ja nyt en tiedä mitä asiasta sanoa, kun henkilö ei niin tuttu että tietoa todellisesta tapahtumasta ei minulle tule. (lasten kaverin isä ) hiukan hankala puhua asiasta kun en ole varma onko henkilö ampunut itsensä ja kuollut vai ampunut itseänsä ja sairaalassa. Lapset tuntuvat "tietävän" asiasta kaikki yksityiskohdat, mutteivät kuitenkaan miten lopulta kävi. En ole puhunut asiasta oikein mitään, sanoin vaan että varmaan vahingossa tapahtunut ja toivottavasti paranee hyvin siä sairaalassa.

 

[Tumpula]

hmm.. mä en ehkä omille lapsille pystyis vielä tuonkaan ikäsenä kertomaan itsemurhista mitään.. jos kysyisivät että mihin kuoli niin saattaisin vastata ympäripyöreästi että burnouttiin tms. ja toivoisin että se riittää selitykseksi.

Joskus on pakko, valitettavasti. Mun isäpuoli (pikkusiskojeni isä) teki itsemurhan kun siskot oli 6- ja 8-vuotiaat. Kriisityöntekijät ohjeistivat että asiat on kerrottava rehellisesti ja kaunistelematta, kysymyksiin on vastattava ja mitään ei saa jättää epäselväksi.
Kamalaahan se oli tuon ikäisen kanssa jutella aiheesta "miten isi veti ranteet auki ja miksi" mutta kyllä se kannatti, ei jäänyt mikään epäselväksi ja mieltä vaivaamaan.

Mä olen kasvatuksessani melko suorasanainen, taitaisin 7-vuotiaalle jo kertoa rehellisesti lähiomaisen kuolinsyyn.

 

[vieras]

Ei siinä mitään pahaa ole, jos totuudessa pysyt, mutta et kerrot kaikkia likaisia yksityiskohtia.

 

[Kesäinen]

samaa mieltä olen ., lapsi on viel lapsi, riittää kunhan tietää pääpirteittäin. ajanmyötä alkaa kuitenkin kysellä kun alkaa tajuamaan elämän päälle enemmän.

 

[miinamaria]

hmm.. mä en ehkä omille lapsille pystyis vielä tuonkaan ikäsenä kertomaan itsemurhista mitään.. jos kysyisivät että mihin kuoli niin saattaisin vastata ympäripyöreästi että burnouttiin tms. ja toivoisin että se riittää selitykseksi.

Kannattaa miettiä tuota minkä laittaa selitykseksi. En ehkä sanois lapsille että joku kuoli burnouttiin, koska aika moni on burnoutissa ja silti ei siihen kuole. Lapset alkaa niin helposti pelkäämään, että kaikki jolla on jotain vikaa, kuolevat siihen samaan. Mieluummin laittais syyksi jonkun sellaisen, joka oikeastikin voi aiheuttaa kuoleman. Esimerkiksi sen, että sydän pysähtyi ja siksi ihminen kuoli. Niinhän siinä itsemurhassakin loppujen lopuksi käy, että sydän ei enää lyö...

 

[vieras]

Kyllä meillä jo 5-vuotias kyseli, et miksi kuoli. Sanoin, että T***** oli niin vakavasti sairas, ettei parantunut jne... Ei tullut siinä mieleenkään kertoilla syövän syöneestä ruumiista.

 

[Liinuska74]

Vaikea sanoa, kun ei onneksi ole osunut kohdalle tuollaista. Yksityiskohtia en kertoisi missään tapauksessa. Lapset ovat niin uteliaita, että saattaisivat mennä kokeilemaan, kun eivät tajua, että voivat itsekin kuolla, jos menee kaulakiikkuun tms.

 

[hemuli]

Itsellä tulee kans joskus eteen, että täytyy lapselle kertoa mummonsa väkivaltainen kuolema, mutta kaipa sitä sitten itse tietää, milloin on "oikea" aika kertoa se tapa jolla hän kuoli ja se kuka sen teki....