näiden viimeviikkosten ja toissavuotisten tapahtumien jälkeen (isä kuoli toissavuonna ja äiti viime viikolla) olen huomannut itessäni oudon piirteen.
Mietin kuolemaa kokoajan,ja siis omaa kuolemaa..pelkään sitä.
tää vaikuttaa jo siis ruokailuihin ja kaikkeen.jotenkin tulee semmonen olo että ei pitäs syödä joitain ruokia kun ne saattaa pitkällä tähtäimellä aiheuttaa sydän ja verisuonitauteja ja niihin voi kuolla
menee jo neuroottiseksi.
Hyvä ettei tupakkaa mene enää kun sen 2-4päivässä,ajattelin lopettaa koska olen juuri nähnyt miten esim keuhkosyöpään kuollaan.
pienikin päänsärky tai jomotus saa mut ajattelemaan kuolemaa ja sitä miltä sen jälkeen tuntuu.pelkään koko aihetta.jotenkin kokoajan tutkin itseäni ja meitin että mikähän on vialla ettei vaan vakavaa.
taitaa mielenterveys alkaa järkkymään.Huomenna olis tarkotus soittaa tuohon terv.keskukseen kun tää päivä meni noita juoksevia asioita hoitaessa.
kuonka moni tosissaan ajattelee tulevaa?
ja tiedän että äidin kuolemasta on vajaa viikko mutta kun tutnuu että jokainen päivä on taistelua tuon kuolema aiheen kanssa.
Mietin kuolemaa kokoajan,ja siis omaa kuolemaa..pelkään sitä.
tää vaikuttaa jo siis ruokailuihin ja kaikkeen.jotenkin tulee semmonen olo että ei pitäs syödä joitain ruokia kun ne saattaa pitkällä tähtäimellä aiheuttaa sydän ja verisuonitauteja ja niihin voi kuolla
menee jo neuroottiseksi.
Hyvä ettei tupakkaa mene enää kun sen 2-4päivässä,ajattelin lopettaa koska olen juuri nähnyt miten esim keuhkosyöpään kuollaan.
pienikin päänsärky tai jomotus saa mut ajattelemaan kuolemaa ja sitä miltä sen jälkeen tuntuu.pelkään koko aihetta.jotenkin kokoajan tutkin itseäni ja meitin että mikähän on vialla ettei vaan vakavaa.
taitaa mielenterveys alkaa järkkymään.Huomenna olis tarkotus soittaa tuohon terv.keskukseen kun tää päivä meni noita juoksevia asioita hoitaessa.
kuonka moni tosissaan ajattelee tulevaa?
ja tiedän että äidin kuolemasta on vajaa viikko mutta kun tutnuu että jokainen päivä on taistelua tuon kuolema aiheen kanssa.