kuopus ollut todella rasittava...

Onhan se kuitenkin elävä eikä kuollut jota vain muistelet ja ikävöit. Itse kasvoin paljon esikoisen kuolemasta eikä lasten kähinät juuri ole kiukuttanut eikä kyllä juuri ollut uhmaa tai murkkuvaivojakaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Elämänlähde:
no mutta onhan toi isäkin aika samanlainen, joten tainnut periä luonteen sieltä siis ton yksinviihtyvän piirteen =)
En mä pahalla tarkoittanut, jos niin otit. Sanoin vain omasta kokemuksestani, tuo meidänkin esikoinen kun on ns "erityislapsi". Siksi murehdin hänen kohdallaan enemän kuin noiden muiden. Toki mä itsekin olen hieman erakko, mutta ehkä juuri siksi toivon ettei lapseni olisi sitä. :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja RouvaRajatapaus:
Alkuperäinen kirjoittaja Elämänlähde:
no mutta onhan toi isäkin aika samanlainen, joten tainnut periä luonteen sieltä siis ton yksinviihtyvän piirteen =)
En mä pahalla tarkoittanut, jos niin otit. Sanoin vain omasta kokemuksestani, tuo meidänkin esikoinen kun on ns "erityislapsi". Siksi jurehdin hänen kohdallaan enemän kuin noiden muiden. Toki mä itsekin olen hieman erakko, mutta ehkä juuri siksi toivon ettei lapseni olisi sitä. :/

mä olen samaa mieltä kuin RR. Munkin esikoinen on "erityislapsi" Kuopuskin on siinä integroidussa ryhmässä "erityislapsena"
 
Alkuperäinen kirjoittaja yhden menettänyt:
Yhden menettäneelle et voi vastata, nolostuttaako.
Mulla jäi huomaamatta, ei nolostuta. Minäkin olen "menettänyt" yhden, tai oikeastaan kolme. Mutta pakko silti myöntää, että kyllä välillä tuppaa ottamaan kupoliin lasten kiukuttelut, niin uhmat muin murkkujen mielenliikkeet.

 
Alkuperäinen kirjoittaja yhden menettänyt:
Mutta hänkin on menettänyt yhden ja nyt raivoaa kuopuksestaan, ikävää.

Eikai se nyt siitä ole kiinni? EI ymmärrä! Eikö saa tuntea kiukkua sitten sen jälkeen muista lapsista miten käyttäytyy jos yksi on menetetty?
 
Alkuperäinen kirjoittaja yhden menettänyt:
Uhmat ja murrosiät johtuvat siitä kun vanhemmat eivät ymmärrä lapsiaan, amen. Minulla kuoli onneksi vain vauva.

ei se siitä johdu tosiaankaan. Tuon lokiissa sulla on se että annat kaiken periksi siksi ne ei sulla huuda tai kiukuttele. Ja en oikeen tai ainakaan mulle se ei ole vain vaikka oisi ollut vasta vauva! Eikä ainakaan mikään onneksi. Tuskin oikeasti olet menettänyt edes !
 
Mä en anna periksi vaAn kasvatan lapseni ja heidän kanssa pärjää. Ei tukistuksia, näppäilyä jotka eivät ole kasvatusta vaan voimankäyttöä. Isoja ovay jo lapseni.osa aikuisia ja hyvin pärjänneet ilman uhmiaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja yhden menettänyt:
Mä en anna periksi vaAn kasvatan lapseni ja heidän kanssa pärjää. Ei tukistuksia, näppäilyä jotka eivät ole kasvatusta vaan voimankäyttöä. Isoja ovay jo lapseni.osa aikuisia ja hyvin pärjänneet ilman uhmiaan.

no avaappa ihan oma ketju sit tuohon!
 
Alkuperäinen kirjoittaja yhden menettänyt:
Mä en anna periksi vaAn kasvatan lapseni ja heidän kanssa pärjää. Ei tukistuksia, näppäilyä jotka eivät ole kasvatusta vaan voimankäyttöä. Isoja ovay jo lapseni.osa aikuisia ja hyvin pärjänneet ilman uhmiaan.
Oi, sä oot mun idoli. :flower: Suorastaan palvon maata jalkojesi alla. :xmas:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Elämänlähde:
miten joku jaksaakin kiukutella noin paljon... ja miksi, kaikki pitäis kuitenkin olla hyvin. :headwall: :ashamed:

no mä kyllä suosittelen että harkitset sitä päivähoitoa oikeasti..
kenties se kuntouttava päivähoito olisi paikallaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Elämänlähde:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Oiskohan jotain autistinpiirteitä hällä? MYÖS

ei ole suoranaisesti, aisti ja sensomotorinen kehityshäiriö... mutta siihen on jo tietyt apukeinot olemassa. taitaa vaan olla aika mustis ja on hirveen takertuva minuun. sitten kun ollaan täysin kahestaan on niin ihana ja kultainen =)

ja sä ihan oikeasti olet sitä mieltä,että ei tarvitse mitään päivähoitoa tms??
itsekään en mikään päivähoidon rakastaja ole,mutta minusta sinun lapsesi tarvitsee APUA,ja siellä sitä oikeasti saisi!!!
 

Yhteistyössä