Toggle sidebar

Kurjaa, kun naapuruston "isommat lapset" ei tervehdi 3-vuotiasta...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja noeee
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
N

noeee

Vieras
Olen yrittänyt opettaa lapselleni käytöstapoja: naapureita tervehditään, sanotaan kiitos ja ole hyvä ynnä muuta.

3-vuotias poikani istuu usein hiekkalaatikolla ja jos ohi menee joku naapuri, niin tervehtii monesti: "terve!". Jostain syystä lapset, 7-12v joita tässä asuu paljon, ei yleensä vastaa mitään, katsoo vaan "vakavalla naamalla" takaisin. Vaikka ihan varmasti kuulevat mitä lapseni sanoo.

Tänään sitten lapsi sanoi kahdelle eri lapselle että "terve", ja kun kumpikaan ei vastannut, tuli lapselleni selvästi paha mieli. Kun sitten vielä meni vanhempi naapuri ohi, lapseni vaan istui pää painuksissa hiekkalaatikolla, eikä enää tervehtinyt.

Jotenkin kurjaa, eikö tervehdykseen vastaaminen nyt kuitenkin kuulu käytöstapoihin? Miten opetat omallesi niitä, kun vastaus on tuollainen?
 
mä oon monta kertaa kanssa miettinyt että mikä siinä on niin vaikeeta kun kukaan lapsi ei tunnu sanovan mitään. meilläkin on monta kertaa tuo pikkuinen alkanut höpöttää isommille lapsille jotain innoissaan,tyyliin moi,kato mulla on uusi haalari ja nää lapset vaan seisoo ja tuijottaa eikä tähän mennessä yksikään ole sanonut edes moi.

kyllä käy sääliksi pientä kun aina tulee takkiin. hän yleensä aina tervehtii muita lapsi mutta kertaakaan kukaan ei ole tervehtinyt takaisin. Väkisin tulee mieleen että miksi vanhemmat eivät opeta että jos joku toinen lapsi tervehtii sanotte takaisin moi.(vieraille aikuisille ei tässä maassa kannata olla liian tuttavallinen,kun koskaan ei tiedä).
 
Joo, 3 v. on niin pieni, ettei sitä voi tervehtiä ;) - ei meidänkään 3-vuotiaita ole tervehditty. Ja nyt esim. meidän 5 v. muka ei voisi leikkiä naapurin 3-vuotiaan kanssa, vaikka haluaisikin. Tietää, että pihan isommat lapset ei oikein tuota pientä pidä minään... eihän kovat tyypit voi...
 
Mä olen huomannut, että sellaiset kouluikäiset ovat rennompia pienten kanssa, joilla itsellään on pikkusisaruksia. Toki hyvin kasvatetut ja hyvällä itsetunnolla varustetut kouluikäiset osaavat tervehtiä, vaikka olisivat ainokaisia, mutta olen itsekin pannut merkille, kuinka sulkeutuneilta ja juroilta suuri osa koululaisista vaikuttaa. Kummallista on myös mainitsemasi ilmeettömyys. Vaikka tulisi tuttu vastaan tai ohikulkija huomauttaisi pudonneesta hanskasta, niin naamassa ei tapahdu mitään liikettä. Tällaisia lapsia on paljon, mutta en tiedä, johtuuko se iästä vai kulttuuristamme.

Meni vähän ohi aiheen, mutta asiaan: Mä oon selittänyt vastaavissa tilanteissa lapselleni, että jotkut eivät uskalla puhua vieraille tai eivät tiedä, että tervehtiminen kuuluu asiaan. Sanon, että kyllä se isompi lapsikin asian pian varmaan oppii ja kehunut, kuinka hienosti oma lapseni osaa käyttäytyä, vaikka onkin pienempi. Kerron myös, että varmaan toiselle kuitenkin tuli hyvä mieli tervehdyksestä, vaikkei hän sitä näyttänytkään.
 
Se voi tuntua tuollaisesta alakouluikäisestä vähän nololta jutella ihan pikkulapsille. Mutta se vaihe menee ohi, kun kasvavat siitä yli ja ei kaikki suinkaan ole tuppisuita. Meidän pihapiirissä on myös niitä lapsia jotka osaavat oikein luontevasti olla pientenkin kanssa.
 
Hyviä oli nuo vinkit, mitä sanoa lapselle tällaisissa tilanteissa. Tuntuu kuitenkin vähän pahalta pienen puolesta, joka harjoittelee vasta sosiaalisia taitoja ja yrittää olla kiva ja reipas, ja tulee tosiaan "takkiin"...
 
Meillä tervehditään tuttuja, ja tämän lapset mielellään tekevätkin. Vieraisiin ei oteta kontaktia, ellei ole jotan erityistä aihetta. Ne tutut (pienet, kouluikäiset, vanhemmat) tervehtivät kyllä takaisin 3- ja 5-veetä.
 
Entäs kun naapurissa asuva oman ikäiseni (+20) naisen äiti (+40) ei ikinä tervehdin minua vaikka sanon aina vastakkain tultaessa "terve" /"moi"/"hei" yms. ????? Tai kun olin kaupassa kassalla kesätöissä ja tuntematon perhe tulee ruokaostosten kanssa kassalle ja tervehdin reippaasti koko ronkkaa ja kaikki viisi vain tuijottavat naama vänkyrällä minua hetken ja alkavat sitten kilpaa viskoa tavaroita hihnalle :D Anteeksi hieman ohi aiheen, mutta mitähän tuppisuita aikuismörököllejä noistakin ap:n esimerkki naapurinlapsista oikein kasvaa...
 
Ihminen on laumaeläin ja tervehtiminen on osa laumaan kuulumista. En tahdo sulkea ihmisiä laumasta pois tai tehdä heidän oloaan vaivautuneeksi tervehtimällä jotain ummikon oloisia kaupan kassajonossa ihan yht'äkkiä, mutta noin muuten kyllä tervehdin ihmisiä pihalla ja rapussa ja bussikuskeja. Eivät ne aina vastaa mutta yleensä näkee naamasta kuka tämmöistä renttua tervehtii. Jos aikoo loukkaantua ja kantaa jotain vihaa tms siitä ettei toinen vastaa, on parempi jättää tervehdys sillä kertaa väliin.
 
Meilläkin tervehdittiin kaikkia kun oltiin alta 6v. Sitten tuli stoppi pienemmille puhumisessa, isommille puhuttiin edelleenkin. Se on vain lasten sellainen oma hierarkisuus, jota esiintyy ihan yhtälailla aikuisilla mm. työelämässä (ei voida auttaa toista työntekijää ns. alemmissa työtehtävissä). Lasten oma juttu on vain vaihe, mutta aikuiset jatkavat omaa käytöstään hamaan tulevaan. Eli ennemminkin olisin aikuisista huolissani kuin lapsista. Todella harva aikuinen esim. tervehtii kun nousee bussiin tai jää pois.

Ja ap:lle: muistan tuoreena äitinä, kun itsekin sitä otti herkästi kaiken mahdollisen itseensä, jos lapsi ei saanut vastinetta hyville asioilleen. Mutta se on elämää. Nuo ovat oikeasti pieniä asioita, joiden kautta voi opetella niitä negatiivisia tunteita. Ihanintahan olisi jos kaikki olisi ystävällisiä toisilleen aina ja ikuisesti, mutta kun näin ei ole eikä koskaan tule olemaan, niin olisi aika karua huomata sitten 7 vuotiaana kuinka ekaa kertaa joku ei vastaakaan sinulle niin ystävällisesti kuin sinä hänelle. Nyt siinä on äiti näyttämässä, ettei asia ole kovin suuri ja kertomassa mitä lapsi itse teki oikein. Siihen ei kannata lähteä mukaan, että pienelle alkaa syyttelemään niitä isompia: Se oli ilkeä, se oli tyhmä, se ei osannut käytöstapoja tms. jolla sitten taas opetetaan lapselle negatiivisuutta.
 
Kouluikäiset nyt vaan just on monesti tuollaista, etteivät tee enään mitään mitä eivät itse halua eli oikein uhmiksia ovat. Kannattaa vaan sanoa ap omalle lapselle, että sano sinä "terve" vaan sitkeästi ei se haittaa vaikka kaikki eivät vastaa.
 
[QUOTE="mjää";24972168]Suoraan sanoen, olen opettanut lapsilleni että vieraiden kanssa ei puhuta. Sille ei ole tarvetta tänä päivänä. Toki avaavat ovia ja ovat muuten kohteliaita[/QUOTE]

Juu, mutta kun taloyhtiössä on 15 asuntoa ja näemme joka päivä ohimennen, niin ei naapuri kyllä ole "vieras"... Erikoista, jos opetat, että naapureita ei saa tervehtiä takaisin..
 
[QUOTE="vieras";24972574]Onpa aapeellä raskas ja kurja elämä. Minulta kuoli vauva, mutta sehän on pientä.[/QUOTE]

Kuule, multakin on kuollut monta läheistä (isä ja äiti, kun olin alle 20v). Se, että sulta on kuollut vauva, ei liity mitenkään tähän avaukseen. Olen pahoillani menetyksestäsi, mutta tosiaan, saa pienistäkin asioista keskustella vaikka sulta on kuollut vauva.
 
Varmaan ap:nkin lapsella tulee se vaihe, ettei tervehdi kun ei ole äitin valvovan silmän alla ja liikkuu kaveriporukassa;) Sitä on van vaikea hahmottaa jos ei ole vielä isompia lapsia. 3v on vielä niin pieni ja tekee just niin kuin on mallista ja kasvatuksesta oppinut. Meillä 7v tervehtii vielä reippaasti, mutta ihan varmasti tule vaihe, jolloin ei tervehdi.

Kasvatuksen erot näkyy siinä, että tervehtiminen palaa takaisin sanavarstoon kun erilaiset ikävaiheet menevät ohitse jos on opetettu tervehtimään.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa