Kuulostaapa tutulta :/

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Hoitoa on tarjolla, hakeudu sen piiriin, jos elämäsi kärsii tuosta.

En ikinä, valitettavasti. En tiedä kärsiikö se.. Pakkomielteenäni on luku 20 ja järjestelmällisyys ja teen kaikki sen mukaan. Kun siivoan, kerään 20 tavaraa- tai kun laitan pyykkejä, laitan 20 pyykkiä.. tai leikin lasten kanssa 20 minuuttia. Muuten en jaksaisi tehdä mitään, mutta ajattelen aina että teen "20" ja sitten se on ohi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Hoitoa on tarjolla, hakeudu sen piiriin, jos elämäsi kärsii tuosta.

En ikinä, valitettavasti. En tiedä kärsiikö se.. Pakkomielteenäni on luku 20 ja järjestelmällisyys ja teen kaikki sen mukaan. Kun siivoan, kerään 20 tavaraa- tai kun laitan pyykkejä, laitan 20 pyykkiä.. tai leikin lasten kanssa 20 minuuttia. Muuten en jaksaisi tehdä mitään, mutta ajattelen aina että teen "20" ja sitten se on ohi.

Niin no, omahan on elämäsi. Kannattaa vaan miettiä, että sulla on velvollisuuksia niihin lapsiisikin nähden. Jos sulla todettais syöpä, voisitko ajatella kieltäytyväsi hoidosta, vaikka lapsesi kärsisivät tilanteesta?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Hoitoa on tarjolla, hakeudu sen piiriin, jos elämäsi kärsii tuosta.

En ikinä, valitettavasti. En tiedä kärsiikö se.. Pakkomielteenäni on luku 20 ja järjestelmällisyys ja teen kaikki sen mukaan. Kun siivoan, kerään 20 tavaraa- tai kun laitan pyykkejä, laitan 20 pyykkiä.. tai leikin lasten kanssa 20 minuuttia. Muuten en jaksaisi tehdä mitään, mutta ajattelen aina että teen "20" ja sitten se on ohi.

Niin no, omahan on elämäsi. Kannattaa vaan miettiä, että sulla on velvollisuuksia niihin lapsiisikin nähden. Jos sulla todettais syöpä, voisitko ajatella kieltäytyväsi hoidosta, vaikka lapsesi kärsisivät tilanteesta?

niin..mä vaan mietin et onko tämä vain harmiton tapa, vai pakkomielle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja AP:
Mitä pakkomielteitä sulla on? Onko lääkitystä tms?
Mulla ei.. mutta järkytyin kun luin tuon ja huomasin oireet.

Jos luettelisin kaikki, menisi ilta. Jotenkin niiden kanssa on oppinut elämään niin ettei aina edes huomaa että toistaa itseään. Joskus taas on päiviä että tekisi mieli hakata päätä seinään kun vaan niin v*tuttaa.

Joitain esimerkkejä mainitakseni; portaisiin en voi koskaan astua vasemmalla jalalla ensin koska se ennustaa jotain huonoa (niin, tiedän ettei oikeasti niin ole mutta jos astun vahingossa vasemmalla jalalla, vaivaa se niin kauan että palaan takaisin ja astun ensin oikealla). Myöskään portaista en voi poistua niin että astun vasemmalla jalalla ensin.

Vesihana minun pitää aukaista neljästi ennen kuin voin ottaa lasillisen vettä, pestä kädet, tmv. Olen tullut tuossakin niin taitavaksi ettei kukaan huomaa että ramppaan hanaa neljä kertaa.

Vaatteet täytyy viikata tiettyyn suuntaan, laittaa narulle kuivumaan tiettyyn suuntaan, napit laittaa kiinni tietyssä järjestyksessä.

Juomiseen käytän vaan tiettyjä laseja. "Vääränlaisia" laseja en voi kaapista käyttöön ottaa. Lusikat, haarukat, veitset jne. pitää laittaa astianpesukoneen korissa tiettyyn lokeroon.

Voih, näitä on niin paljon. Lisäksi jos mieleeni tulee joku ahdistava ajatus, en voi vaan pyyhkiä sitä mielestäni pois, vaan minun on pakko ajatella ajatus "loppuun saakka", on se kuinka ahdistava tahansa.

Lääkitys on Cipramix 15mg, diagnoosina yleinen ahdistuneisuushäiriö. Olen aloittanut lääkityksen vasta tämän vuoden alussa. Pelkään kamalasti onnettomuuksia, sairauksia, yleensäkin kaikkea kuolemaan liittyvää.

"Hauskinta" tässä on ettei KUKAAN voisi minusta päälle päin tietää että pääkopassani on täysi myrsky. Edes lähipiirini ei tiedä. Päälle päin olen todella sosiaalinen, puhelias, iloinen, ihmisten kanssa toimeen tuleva nuori nainen. Pääni sisällä vaan kuohuu.
 
Itsekin omaan samat luonteenpiirteet kuin sinä. Lisäksi tunnen "joka toisen" vastaantulevan, joten pelkään, että lääkäriksikin osuisi joku tuttu, jos menisin puhumaan asiasta. Tällaisessa yhteiskunnassa, jossa pitää pärjätä ja olla hyvä, kaunis ja menestyvä, ei yksinkertaisesti halua menettää mainettaan. En tosin edes tiedä, tarvitsenko apua.
 
Meitä on paljon, todella paljon, joilla on pakko-oireita; toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Jotkut osaavat elää niiden kanssa ilman mitään sen kummempia, toiset kaipaa hoitoa ja kannustusta.

En minäkään hakenut lääkitystä tai keskusteluapua pakko-oireideni takia vaan päivittäisten pelkoni takia. Ahdistus kasvoi niin suureksi etten voinut tv:tä katsoa tai lehtiä lukea kun pelko kuolemasta jo iski päälle. Ei omasta vaan läheisteni (lasten, miehen, sukulaisten).
 
Täällä myös yksi seko :( Tiettyjä ns. pakkomielteisyyksiä on, mutta ne ei ole kauhean pahoja. Ennemmin nuo muut kuvaukset, ahdistus, pelko kuolemaa yms kohtaan, pahat jatkuvat painajaiset, pahenevat hermonmenetyskohtaukset... Nuo näkyy joka päiväisessä elämässä. Olen jopa hakeutunut hoitoon, mutta kuten ilmeisesti muutkin, minäkin osaan esittää iloista ja huoletonta. Itse asiassa lähes kaikessa muussa seurassa kuin kotonani vedän päälle tietyn roolin. Silloin olo jopa on ihan hyvä, kun työntää pois kaiken muun. Se kuitenkin vie niin paljon energiaa, että kotona sitä ei enää jaksa...
Eli hoidossakaan ei huomata tilannettani... Vaikka yritän siitä sanoa, tai puhua asioista jotka vaivaa, ammattilainen vie vain huomion siihen mikä on hyvin. Vaikka olen sanonut, etten halua ns. voimavarakeskeistä hoitoa vaan haluan saada purkaa pois kaiken sen raivon ja pahan mikä sisällä on...
En tiä... Liekö tulee parannusta koskaan tähän tilanteeseen.
 
jaa a... Itse kyllä aika hyvin tiedän mistä kaikki tämä johtuu, mutta en pääse siitä eroon... just kun pääkoppa oli jotenkin tasoittumassa, tapahtui taas yksi juttu mikä sai kaiken sekaisin... ei vaan jaksa enää...
 
Myös itselläni tuntuu kun käyn juttelemassa ettei tässä mitään. Joka kerta menen sinne oikeastaan ihan hyvällä mielellä ja takuulla myös psykologi saa sen kuvan että kaikki on ok. Monesti onkin maininnut että haluanko jo käynnit lopettaa. Varmaankin ihmettelee kun aina haluan varata uuden ajan.
Pahinta mylläkkää ei tiedä kukaan vaikka terävin kärki ahdistukselta onkin jo katkennut.
 

Yhteistyössä