H
Hämmentynyt äiti
Vieras
ISOVANHEMMILLE? Mielestäni ei. Olen väsynyt kuulemaan isovanhempien itkuvirttä, joka menee näin: Meillä on oikeus isovanhempina tietää, miksi rokotitte rotaa varten, miksi lähdette lomamatkalle ulkomaille pienten lasten kanssa, mitä olette syöttäneet kun noin mahaa vääntää tms.
Tuntuu kuin isovanhemmat ( miehen puolelta) on jossain kummassa murros/uhmaiässä. Onko tämä nyt sitä paljon mainostettua sukupolvien välistä kuilua? Isovanhemmat ovat nuorehkoja viisikymppisiä työelämässä olevia ihmisiä omine murheineen ja kiireineen. Enää heillä ei ole alaikäisiä huollettavia. Olemme akateemisesti koulutettuja, kohtuullisen hyvin toimeentulevia, asiallisia ja fiksuja tavallisia suomalaisia kolmekymppisiä vanhempia. Olemme siis ns. normiperhe eikä kuulu kuvioihin sinun ja minun lapsia tai ex-puolisoita.
Kyllä tulee väsymys pienten lasten vanhemmille tällaisesta jatkuvasta marinasta mitä joudun etenkin miniänä kuuntelemaan. En jaksa kohta kantaa tällaista taakkaa. Meillä on mieheni kanssa erittäin toimiva ja hyvä parisuhde ja olemme onnellisia avioliitossamme. Ei ole tarvetta kulkea ravintolaissa saati vieraissa sängyissä. Koen, että isovanhempien mielestä olen täysin väärä ihminen heidän pojalleen.
Oma äitini on kyllä tukenut minua asiassa ja antanut hyviä realistisia neuvoja miten selviän asian kanssa, mutta kertokaapa muut äidit, isät ja isovanhemmat;miten menetellään, jotta sopu sijaa antaisi ja kaikilla olisi hyvä tahto, rauha kodeissa ja hyvä mieli eikä tarvitsisi tuntea olevansa huono äiti tai puoliso.
TOIVOTTAVASTI ISOVANHEMMILTAKIN TULISI VIESTIINI KOMMENTTEJA.
Tuntuu kuin isovanhemmat ( miehen puolelta) on jossain kummassa murros/uhmaiässä. Onko tämä nyt sitä paljon mainostettua sukupolvien välistä kuilua? Isovanhemmat ovat nuorehkoja viisikymppisiä työelämässä olevia ihmisiä omine murheineen ja kiireineen. Enää heillä ei ole alaikäisiä huollettavia. Olemme akateemisesti koulutettuja, kohtuullisen hyvin toimeentulevia, asiallisia ja fiksuja tavallisia suomalaisia kolmekymppisiä vanhempia. Olemme siis ns. normiperhe eikä kuulu kuvioihin sinun ja minun lapsia tai ex-puolisoita.
Kyllä tulee väsymys pienten lasten vanhemmille tällaisesta jatkuvasta marinasta mitä joudun etenkin miniänä kuuntelemaan. En jaksa kohta kantaa tällaista taakkaa. Meillä on mieheni kanssa erittäin toimiva ja hyvä parisuhde ja olemme onnellisia avioliitossamme. Ei ole tarvetta kulkea ravintolaissa saati vieraissa sängyissä. Koen, että isovanhempien mielestä olen täysin väärä ihminen heidän pojalleen.
Oma äitini on kyllä tukenut minua asiassa ja antanut hyviä realistisia neuvoja miten selviän asian kanssa, mutta kertokaapa muut äidit, isät ja isovanhemmat;miten menetellään, jotta sopu sijaa antaisi ja kaikilla olisi hyvä tahto, rauha kodeissa ja hyvä mieli eikä tarvitsisi tuntea olevansa huono äiti tai puoliso.
TOIVOTTAVASTI ISOVANHEMMILTAKIN TULISI VIESTIINI KOMMENTTEJA.