Kuuluuko tuon 1v 8kk kiukuta noin paljon?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "väsynyt"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"väsynyt"

Vieras
Itkua riittää. Aamusta ja illasta. Tai aamulla on hyvällä tuulella, paitsi jos herää liian aikaisin. Ja jos herää liian aikaisin, takaisin ei saa nukkumaan mitenkään. Ekat raivarit vedetään yleensä kun tullaan ulkoa sisälle syömään. Itkee ja huutaa lattialla. Varmaan kun on nälkäinen ja väsynyt. Sitten itketään vaipanvaihtoa ja varsinkin nukkumaanmenoa. Nukuttaminen saattaa kestää toista tuntia, kun välillä itkeskelee ja raivoaa, kun pitää mennä nukkumaan.

Sama itku ja raivoaminen tulee unien välissä, kun herää kesken kaiken. Nukutan parhaimmillaan päikkäreille kolmesti, kun herää välissä itkemään. Ja suurin itku tulee aina päikkäreitten jälkeen, kestää jopa vartin. Tämä tuntuu jopa, että on vain tapa. Välillä nimittäin herää hyvällä tuulella, mutta sitten "muistaa", että piti raivota ja aloittaa sen ihan turhasta. Esim. pyytää vettä ja kun annan, alkaa raivota, ettei hän vettä halua... :(

Illat on rauhallisempia, mutta iltaisinkin nukkumaanmeno on taistelua. Perheessä on 2kk vauva ja äiti eli minä hoidan lapset päivisin kotona, iltaisin isä on kanssa kotona. Raivoaa molemmille samalla tavalla.
 
Mutta onko tämä vain mustasukkaisuutta vai onko muilla vastaavaa vaikkei olisikaan toista lasta? Annan päivittäin aikaani myös esikoiselle - siis sitä kahdenkeskistä aikaa - mutta silti tuntuu, että ei riitä. Vauva viihtyy aika hyvin itsekseenkin, joten pystyn myös leikkimään esikoisen kanssa ihan hyvin päivittäin vaikka vauvakin on läsnä.

Vastaa kaikille kaikkeen "ei, ei". Siis vaikka haluaisikin. "Otatko jätskiä?" "Ei, ei". Ja sitten huutaa jos ei saa...
 
Kuulostaa vaativalta ja vahvatahtoiselta lapselta. Uhma on alkanut ajoissa. Sinun tulee olla erityisen tarkka, että pysyt tiukkana, et anna lapselle periksi, sillä sitten hän alkaa pompottamaan sinua. Vahvatahtoinen lapsi testaa sinua koko ajan, että kuinka paljot tulet antamaan säännöistä ja kielloista periksi, joten mmitä johdonmukaisempi olet, sitä paremmin tulette pärjäämään. Jos annat välillä periksi, lapsi ei tule noudattamaan sääntöjäsi, ja pompottaa vähitellen koko perhettä.Monet valitsevat "helpomman "tien, ja antavat lapselle periksi, mutta eivät tajua että tekevät siinä vastapalveluksen sekä itselleen että lapselle. Selkeät rajat, pidä niistä kiinni ja paljon rakkaudenosoituksia. Turhaan temppuiluun ei kauheasti kannata reagoida, lapsi kyllä lopettaa kun huomaa että kukaan ei reagoi hänen temppuiluunsa. Oli itkukohtaus sitten 15min tai yksi tunti. Ja muista; uhma menee tosta vielä paljon pahemmaksi. 2-3v on hankala ikä, mutta sekin menee ohi. Tsemppiä!!
 
Niin, ja mä en lähtisi tohon, että nukutat päikkäreille kolmesti. Jos herää kesken, sitten herää- ei voi mitään. Mutta älä ala tekemään ylimääräisiä asioita, kulutat itsesi loppuun. Onko tarkistettu että lapsella ei ole vatsavaivoja tai allergioita jotka herättävät kesken unen? Vai mistä heräily johtuu?
 
Luin vielä viestisi tarkemmin; mielestäni nukuttaminen ei pitäisi kestää kahta tuntia! Osta tai lainaa kirja pehmeä matka untenmaille tms (en muista kirjan tarkkaa nimeä), mutta siinä opetetaan miten huonosti nukkuvia lapsia saadaan nukkumaan paremmin. Tossa ei ole mitään järkeä että nukutat ensin 2 tuntia, ja sitten vielä lisää jos lapsi herää kesken unien. Lapsen pitää oppia itse nukahtamaan, et saa antaa kiukuttelulle periksi. Olet jo alkanut passaamaan lasta, ja siitä ei hyvää seuraa...
 
Kuulostaa tutulta, täällä oli samanlaista tuossa iässsä, vauvaa ei vielä ollut. Jos heräsi kesken unien jostain syystä, herätessä oli ihan kamala huuto johon ei auttanut mikään. Ulkoa sisälle tullessa kova huuto, usein myös päiväunille mennessä. Ei osannut vielä puhua kovin hyvin, siis sanoja tuli, muttei kommunikoinut silti kunnolla niillä, niin sai raivareita kun annoin maitoa jos olisi halunnut vettä jne. Nukuttaminen ei ollut ongelma, lapsi on nukahtanut pienestä asti itse sänkyyn, joten kannoin huutavan ja potkivan lapsen normaalisti sänkyyn ja siellä rauhoittui nopeasti, minkä jälkeen kävin silittelemässä ja peittelemässä. Se ei ole oikein koskaan toiminut, että jäisin viereen rauhoittelemaan, tuntuu vain nostavan enemmän raivoa... Ylipäätään päivät oli yhtä huutoa ja raivoa pikkuasioista.

Nyt lapsi on 2v7kk ja hurjan paljon tyytyväisempi ja ns. helpompi, vahva tahto ja temperamenttia on edelleen mutta sen jälkeen on helpottanut kovasti, kun lapsi alkoi puhua paremmmin. Uhmaa toki on, mutta tuntuu että se on laantunut hurjasti - liekö pahin ohi, vai tyyntä myrskyn edellä :D Vauva syntyi kun lapsi oli 2v2kk, ja selvää mustasukkaisuutta ei oikeastaan ilmennyt. Pari viikkoa-kuukauden lapsi oli itkuherkkä ja hurjan tottelematon, eli jotenkin reagoi vauvan tuloon, mutta raivarit ainakaan eivät lisääntyneet. Kaikkea jäynää kävi tekemässä, minkä tiesi olevan luvatonta, vaikka vauva lähinnä nukkuin sängyssään tai liinassa ja pystyin tuohuamaan hänen kanssaan normaalisti, ja mieskin oli kotona...
 

Yhteistyössä