K
kysyvä
Vieras
Eli parhaat ellit, kertokaa minulle miten miehen saa kuuntelemaan.
Ollaan seurusteltu ja asuttu yhdessä, noin 2-3 vuotta. Alle kolmekymppinen olen, mies pari vuotta vanhempi.Minun mies on ihan hyvä mies, pitää minusta ja huolehtii asiansa.
Mutta kun vaikeuksia tulee, hän ei kuuntele minua yhtään.
Jos hänellä on ongelma töissä, hän luennoi siitä minulle. Kaikki mitä luennon aikana sanon on turhaa, eikä hän tunnu saavan minun kanssa puhumisesta mitään lohtua. Hän siis ainoastaan luennoi, ja minä kuuntelen. Hän ei edes huomaa että meidän parisuhde on alkanut lakastua. Hän ei ole läsnä.
Ahdistun keskusteluistamme, koska ne ovat turhia ja yksipuolisia. Mitään ei jää käteen, ja mihinkään tulokseen emme tule.
Jos hän ratkaisee jonkin asian, hän ratkaisee sen yksin.
Hän ei tarvitse minua muuhun kuin olemaan olemassa. Hän ei keskustele kanssani, hän ainoastaan ilmoittaa uusista käänteistä meidän elämässämme, luennoi, ja opettaa.
Siitä on seurannut myös se että hän ei kunnioita minua. Jos sanon poikkipuolisen sanan tai valitan jostain, hän ylireagoi, ja sanoo melkein heti että ""Jaha , nyt se taas alkaa""
Sen jälkeen hän selittää minulle TAAS seikkaperäisesti mikä hänen elämäntilanteensa tällä hetkellä on, ja jatkaa niin kauan, että minusta lopulta tuntuu että minun ongelmani ovatkin pelkkiä hiekanjyviä hänen järkälemäisten kuvioidensa rinnalla, ja kadun, että olen puhunut itsestäni yhtään mitään.
Epäilen, että koska hän ratkaisee kaikki asiat yksin,hän kokee olevansa yksin vastuussa myös meidän suhteesta, ja jos valitan jotain hän kokee että häiritsen häntä enkä ole kiitollinen jostain mitä hän on tehnyt päivän aikana esim. leivän tuomiseksi pöytään.
Kertokaa, miltä tämä kuulostaa, olenko ainoa jolla on tällaisia tunteita. mIkään ei ole päällisin puolin vialla, mutta sisälläni jostain syystä kuohuu, ja tuntuu että en kohta enää edes pidä miehestäni.
Mitenkähän tämä on tähän mennyt...jokin vain syö voimiani tässä suhteessa, enkä ole yhtään enää oma itseni...tuntuu että olen kadottanut jopa huumorintajuni vähä vähältä.
Olen harkinnut muuttoa eri asuntoon, koska en jaksa elää miehen mielialojen mukaan. Hän EI ilahdu jos minä olen iloinen, ja hän ei koskaan eläydy minun tunteisiini. sen sijaan hänen luentonsa vetävät minut hiljaiseksi ja en enää edes tiedä mitä tunnen, enkä muista mitä minun piti tänään tehdä, eikä minua edes huvita mikään. Minulla tulee korvista ulos tuo paasaava ukko.
Ollaan seurusteltu ja asuttu yhdessä, noin 2-3 vuotta. Alle kolmekymppinen olen, mies pari vuotta vanhempi.Minun mies on ihan hyvä mies, pitää minusta ja huolehtii asiansa.
Mutta kun vaikeuksia tulee, hän ei kuuntele minua yhtään.
Jos hänellä on ongelma töissä, hän luennoi siitä minulle. Kaikki mitä luennon aikana sanon on turhaa, eikä hän tunnu saavan minun kanssa puhumisesta mitään lohtua. Hän siis ainoastaan luennoi, ja minä kuuntelen. Hän ei edes huomaa että meidän parisuhde on alkanut lakastua. Hän ei ole läsnä.
Ahdistun keskusteluistamme, koska ne ovat turhia ja yksipuolisia. Mitään ei jää käteen, ja mihinkään tulokseen emme tule.
Jos hän ratkaisee jonkin asian, hän ratkaisee sen yksin.
Hän ei tarvitse minua muuhun kuin olemaan olemassa. Hän ei keskustele kanssani, hän ainoastaan ilmoittaa uusista käänteistä meidän elämässämme, luennoi, ja opettaa.
Siitä on seurannut myös se että hän ei kunnioita minua. Jos sanon poikkipuolisen sanan tai valitan jostain, hän ylireagoi, ja sanoo melkein heti että ""Jaha , nyt se taas alkaa""
Sen jälkeen hän selittää minulle TAAS seikkaperäisesti mikä hänen elämäntilanteensa tällä hetkellä on, ja jatkaa niin kauan, että minusta lopulta tuntuu että minun ongelmani ovatkin pelkkiä hiekanjyviä hänen järkälemäisten kuvioidensa rinnalla, ja kadun, että olen puhunut itsestäni yhtään mitään.
Epäilen, että koska hän ratkaisee kaikki asiat yksin,hän kokee olevansa yksin vastuussa myös meidän suhteesta, ja jos valitan jotain hän kokee että häiritsen häntä enkä ole kiitollinen jostain mitä hän on tehnyt päivän aikana esim. leivän tuomiseksi pöytään.
Kertokaa, miltä tämä kuulostaa, olenko ainoa jolla on tällaisia tunteita. mIkään ei ole päällisin puolin vialla, mutta sisälläni jostain syystä kuohuu, ja tuntuu että en kohta enää edes pidä miehestäni.
Mitenkähän tämä on tähän mennyt...jokin vain syö voimiani tässä suhteessa, enkä ole yhtään enää oma itseni...tuntuu että olen kadottanut jopa huumorintajuni vähä vähältä.
Olen harkinnut muuttoa eri asuntoon, koska en jaksa elää miehen mielialojen mukaan. Hän EI ilahdu jos minä olen iloinen, ja hän ei koskaan eläydy minun tunteisiini. sen sijaan hänen luentonsa vetävät minut hiljaiseksi ja en enää edes tiedä mitä tunnen, enkä muista mitä minun piti tänään tehdä, eikä minua edes huvita mikään. Minulla tulee korvista ulos tuo paasaava ukko.
)
Samalla sai lähtöpassit pari kaveria jotka oli vähän kehnoa seuraa sille.. onneksi se löysi uusia kavereita mun ystävien joukosta! 