Kirjoitan vähän aiheen vierestä.
Eli minä olen juuri sellainen joka vaatii rahaa, ei päästä lapsia ylimääräisiin tapaamisiin enkä anna lasten muuttaa isälleen, lasten vaatteet ovat myös vuodenaikaan sopimattomia, en voi maksaa toisen pojan kallista harrastusta täällä kotona, harrastaa isällä ollessaan.
Näin minusta kertoo ex-anoppini.
Hän ei ota huomioon sitä että olen oikeutettu elatusapuun hänen pojaltaan. Olen tyytynyt minimiin, sen saan kunnalta.
En päästä lapsia isälleen joka viikonloppu tai koko lomiksi, myös meillä on koko perheen menoja ja haluan myös viettää vapaapäiviä ja lomia lasteni kanssa.
Pojilla on kaapit täynnä sopivaa vaatetta, mutta toisella on todella vaikeaa siirtyä vuodenajasta toiseen, ja hän yrittää kaikilla kepulikonsteilla pukeutua epäsopivasti
Poikien isä on hyvin lähellä alkoholismia, keikkuu siinä rajalla. Molemmat lapset ovat erityislapsia, tarvitsevat huomattavasti enemmän tukea kuin ns. tavislapset.
En ole hoitovapaalla vain pienten lasten, vaan myös koululaisten takia.
Isä ei kykene ottaamaan täysipäiväistä vastuuta pojista, vaan sitä hommaa hoitaisi ex-anoppini joka kieltäytyy ymmärtämästä kuinka tärkeää pojille on esim. erityisluokalla olo, ja että toinen poika tarvitsee ehdottomasti lääkitystä (on ex-anoppi mm. kertonut pojalle että mikäli hän aloittaa adhd-lääkityksen hänestä tulee huumeiden käyttäjä).
Ja vielä toisen pojan harrastuksesta joka on motocross. Tarjouduin maksamaan puolet pojan uudesta prätkästä (olisin joutunut ottamaan lainaa sen takia, ex-anopilla on varallisuutta ihan oikeasti paljon) jos se olisi mahdollistanut pojan liittymisen moottorikerhoon ja pyörän siirtelyn kotien välillä, meillä on siihen soveltuva autokalusto.
Mutta eihän se käynyt, pojan mukana tuli viesti että osta oma pyörä sinne kotiin.
Uusi mieheni nyt koettaa sitten etsiä vanhempaa käytettyä pyörää jotta poika pääsee harrastamaan.
Poikani varmaan haluaisivat asua isänsä kanssa, onhan siellä paljon kivempaa, valvoakin saa niin pitkään kun tahtoo, myös arkisin, kukaan ei komenna vaan saa elää ihan niin kuin itse tahtoo.. Ei onnistu erityislapselta pidemmän päälle tuollainen elämä, valitettavasti.
Anteeksi tulipa vuodatus ja aiheen vierestä.
Arvatkaan vaan olenko iloinen kun kuulen noita juttuja joita ex-anoppi niin mielellään kaikille kertoo :ashamed:
Eli minä olen juuri sellainen joka vaatii rahaa, ei päästä lapsia ylimääräisiin tapaamisiin enkä anna lasten muuttaa isälleen, lasten vaatteet ovat myös vuodenaikaan sopimattomia, en voi maksaa toisen pojan kallista harrastusta täällä kotona, harrastaa isällä ollessaan.
Näin minusta kertoo ex-anoppini.
Hän ei ota huomioon sitä että olen oikeutettu elatusapuun hänen pojaltaan. Olen tyytynyt minimiin, sen saan kunnalta.
En päästä lapsia isälleen joka viikonloppu tai koko lomiksi, myös meillä on koko perheen menoja ja haluan myös viettää vapaapäiviä ja lomia lasteni kanssa.
Pojilla on kaapit täynnä sopivaa vaatetta, mutta toisella on todella vaikeaa siirtyä vuodenajasta toiseen, ja hän yrittää kaikilla kepulikonsteilla pukeutua epäsopivasti
Poikien isä on hyvin lähellä alkoholismia, keikkuu siinä rajalla. Molemmat lapset ovat erityislapsia, tarvitsevat huomattavasti enemmän tukea kuin ns. tavislapset.
En ole hoitovapaalla vain pienten lasten, vaan myös koululaisten takia.
Isä ei kykene ottaamaan täysipäiväistä vastuuta pojista, vaan sitä hommaa hoitaisi ex-anoppini joka kieltäytyy ymmärtämästä kuinka tärkeää pojille on esim. erityisluokalla olo, ja että toinen poika tarvitsee ehdottomasti lääkitystä (on ex-anoppi mm. kertonut pojalle että mikäli hän aloittaa adhd-lääkityksen hänestä tulee huumeiden käyttäjä).
Ja vielä toisen pojan harrastuksesta joka on motocross. Tarjouduin maksamaan puolet pojan uudesta prätkästä (olisin joutunut ottamaan lainaa sen takia, ex-anopilla on varallisuutta ihan oikeasti paljon) jos se olisi mahdollistanut pojan liittymisen moottorikerhoon ja pyörän siirtelyn kotien välillä, meillä on siihen soveltuva autokalusto.
Mutta eihän se käynyt, pojan mukana tuli viesti että osta oma pyörä sinne kotiin.
Uusi mieheni nyt koettaa sitten etsiä vanhempaa käytettyä pyörää jotta poika pääsee harrastamaan.
Poikani varmaan haluaisivat asua isänsä kanssa, onhan siellä paljon kivempaa, valvoakin saa niin pitkään kun tahtoo, myös arkisin, kukaan ei komenna vaan saa elää ihan niin kuin itse tahtoo.. Ei onnistu erityislapselta pidemmän päälle tuollainen elämä, valitettavasti.
Anteeksi tulipa vuodatus ja aiheen vierestä.
Arvatkaan vaan olenko iloinen kun kuulen noita juttuja joita ex-anoppi niin mielellään kaikille kertoo :ashamed: