kyllä meillä riidellään,lastenkin nähden

[äiti]

toista ei hakuta,eikä mollata ja huutamistakaan ei harrasteta.. mutta kyllä sitä ääni kuulostaa vihaiselta jos on jostakin suuttunut=pettynyt tms. asioista keskustellaan ja asia pyritään sopimaankin lapsen kuullen ja selittämään hänelle(ikätason mukaan) miksi äiti on isille kiukkunen.

kaikki tunteet kuuluu elämään. meillä lapsi oppii miten riidellä rakentavasti, oppii että erimielisyyksistäkin pääsee yli ja sopuun, eikä ketään hylätä siksi.

mun lapsuuden kodissa asiat hoidettiin aina huutamalla.. eikä sanoja säästelty, mutta eipä siitä mitään traumoja ole jäänyt. ainoa että koska se ei ole ihan oikea tapa minusta niin oli hiukan hankala opetella paljastaa oikeat tunteensa riidellessä, eikä piiloutua vihan taakse-huutaa siis. mutta olen onnistunut siinä. yhdelläkään meidän perheen lapsista ei ole ollut mitään psyykkisiä ongelmia pärjätä vaikeissakin tilanteissa, eikä muutenkaan.

mutta tiedän monia joiden perheessä mistään ei ole puhuttu (ikävistä vaikeista asioista),ei oo nähty vanhempien riitelyä, äänenkorotuksia eikä mitään ja monella sellasessa perheessä kasvaneella tutullani on jopa akiusiällä vielä psyykkisiä ongelmia ja vaikeuksia käsitellä vastoin käymisiä yms

 

[Zoe-F]

Mulla on sellanen koira että jos tapellaan vähänkin äänekkäästi, niin se on ihan vetelät pöksyssä. Täytyypi varmaan tapella jossakin vaatekaapissa tai jtn.
Mutta kun lapsi syntyy ja kasvaa, niin en aio piilossa "tapella" vaan varmastikin pyritään keskustelemaan rakentavasti erimielisyyksistä, jotta lapsikin oppisi että eri mieltä voi olla, ja ne voi ratkaista rauhallisesti.

 

[Rouva Räpylä]

Täytyyhän sitä vähän riidelläkin, mutta myös sopia lasten nähden.