kyllä mulla alkaa pinna palaa näihin iänikuisiin "erityislapsiin"

[---]

kaikkee pitäis hemmetti aina ymmärtää ja kaikesta kummallisesta tuleekin ihan normaalia kun kaiken voi selittää joko diagnosoidulla tai varsinkin ja etenkin diagnosoimattomalla ns. käytöshäiriöllä. ja kaikki on aina kun tämä ja tämä erityislapsi ja jne jne jne.

tuntuu että se tavallinen lapsi on nykyään erityislapsi kaikkien erityisten joukossa.

noh, huono päivä muutenkin... mutta pinna kiristyi leikkipuistossa lapseni lelut kädestä vievä "mut kun se on erityislapsi"-ipana... vanhempien puheista päätellen mun lapsi oli vähemmistö siellä puistossa kun sillä ei ole keskittymishäiriötä, aspergeria tai ad/hd tä... niin, niitä diagnosoimattomia.hitto.

 

[Anatolia]

Erityislapset on ihan jees, mutta joidenkin erityislasten vanhemmat on vähemmän jees...

Mulle on ihan yks ja sama onko Veeti-Inkeri miten erityinen tahansa, mutta jos se riehuu pihassa, rikkoo paikkoja ja hakkaa muita lapsia niin sille suututaan ja siitä valitetaan sen vanhemmille. Jos sen erityisyys aiheuttaa sen, ettei se kykene olemaan nätisti, niin sitten sen paikka ei ole ulkona ilman valvontaa. Näin simppeliä se on, mutta jotkut vanhemmat on varmaan itse tosi erityisen typeriä kun eivät sitä tajua. Edes erityislapsi ei saa muita kiusata ja toisten omaisuutta tuhota.

 

["Äiti"]

mun lapseni sai diagnoosin jouduttuaan seuraamaan väkivaltaisen isänsä tekosia liian monta vuotta (ennenkuin sosiaaliviranomaiset näkivät tilanteen ja pistivät tapaamiset poikki). tästä traumasta johtuen lapseni on erityislapsi. voin kertoa, että tekisin mitä vain jotta lapseni olisi terve ja "normaali" kuten muutkin. käyttäytyisi kuten toiset ikätoverinsa, eikä oireilisi käytöshäiriöin kokemaansa traumaa.
ja mua korpeaa päivä päivältä enemmän aikuiset, joiden mielestä erityislapset on pelkkiä hemmoteltuja pikkupiruja, jotka vaan ei ole saaneet kasvatusta kotona!!

sanat ei riitä kertomaan, miten paljon halveksin sun kaltaisia ihmisiä!!

 

["emp"]

Minä en koskaan puolusta 4-vuotiastani sanoilla "mutku se on erityislapsi", mutta ikävä totuus on, että se "erityisyys" juuri aiheuttaa sen käytöksen, jota te toiset mammatkin paheksutte- ei kurin puute, ei rajojen tai rakkauden puute.

 

["vieras"]

no voi hyvä helvetti, kyllä mä ymmärrän että esim. koulussa erityislapsia opetetaan eritavalla jos keskittyminen on vaikeaa yms. mutta ihan samat käyössäännöt niille erityislapsille on opetettava kuin muillekin. Ei ne enää aikuisena töissä voi vedota että "mutku mä oon erityisaikuinen!"

 

["Vieras"]

No voi sua ap. Olen kyllä aika varma, että niillä erityislasten vanhemmilla on vakavampia suruja, kuin sinulla.

 

[Rieputarallaa]

Jokainen meistä on erityinen ja ihana omalla tavallaan.

Se, mitä mä en voi sietää, on se, jos huonoa käytöstä, välinpitämättömyyttä tms. selitetään sillä erityisyydellä. Ihan kuin lapsen erityisyys olisi tekosyy millaiselle käytökselle tahansa.

Jokainen tietää, että niin ei oikeasti ole.

 

[-]

Tiedän paljon vanhempia jotka eivät puutu lapsensa väkivaltaisuuteen sillä perusteella että kyseessä on erityislapsi.

kyllä siihen silloinki pitää puuttua, entistä tehokkaammin. Jo lapsen itsensä kannalta.

 

["Vieras"]

Minusta on kyllä tosi hyvä, että erityislasten vanhemmat kertovat lapsen olevan erityinen, sillä se lisää ymmärrystäni. Mikäli luulisin lapsen olevan normaali, olettaisin syyn varmaan piilevän kasvatuksessa...

 

["vieras"]

Tiedän paljon vanhempia jotka eivät puutu lapsensa väkivaltaisuuteen sillä perusteella että kyseessä on erityislapsi.

kyllä siihen silloinki pitää puuttua, entistä tehokkaammin. Jo lapsen itsensä kannalta.

Sama juttu

Ja niin samaa mieltä!!

 

[---]

[QUOTE="Äiti";24621992]mun lapseni sai diagnoosin jouduttuaan seuraamaan väkivaltaisen isänsä tekosia liian monta vuotta (ennenkuin sosiaaliviranomaiset näkivät tilanteen ja pistivät tapaamiset poikki). tästä traumasta johtuen lapseni on erityislapsi. voin kertoa, että tekisin mitä vain jotta lapseni olisi terve ja "normaali" kuten muutkin. käyttäytyisi kuten toiset ikätoverinsa, eikä oireilisi käytöshäiriöin kokemaansa traumaa.
ja mua korpeaa päivä päivältä enemmän aikuiset, joiden mielestä erityislapset on pelkkiä hemmoteltuja pikkupiruja, jotka vaan ei ole saaneet kasvatusta kotona!!

sanat ei riitä kertomaan, miten paljon halveksin sun kaltaisia ihmisiä!![/QUOTE]

halveksi ihan rauhassa. mut mua korpee päivältä enemmän ihmiset jotka tosissaan puolustelee huonoa käytöstä sillä diagnosoimattomalla helvetin käytöshäiriöllä. sit jos mä yhtään kurtistan kulmia siellä leikkipuistossa kun lapsen lelut viedään kädestä ja vanhemmat vaan toteaa et sori nou kan duu ku on toi keskittymishäiriö ni kyllä mua kans korpee usko pois!

enkä nyt tarkoita että sä tekisit näin ja hienoa jos sun mielestä kaiken käytöksen saa kuitattua erityislapsi selityksellä.

 

["Äiti"]

[QUOTE="emp";24621995]Minä en koskaan puolusta 4-vuotiastani sanoilla "mutku se on erityislapsi", mutta ikävä totuus on, että se "erityisyys" juuri aiheuttaa sen käytöksen, jota te toiset mammatkin paheksutte- ei kurin puute, ei rajojen tai rakkauden puute.[/QUOTE]

Juuri näin!!

Mua raivostuttaa se, että ihmiset kuvittelee erityislasten huonon ja poikkeavan käytöksen johtuvan vain siitä, ettei vanhemmat ole _viitsineet_ kasvattaa tai asettaa lapselle rajoja. Voin vakuuttaa, että meidän perheessä on varmasti selkeämmät rajat ja säännöt kuin terveiden lasten perheissä. On pakko olla, jotta erityislapsi selviäisi jotenkuten normaaliarjesta. Ja jotta me muut selvittäisiin erityislapsen kanssa normaaliarjesta.

Teillä ei ole käsitystäkään siitä, mitä elämä erityislapsen kanssa olisi, JOS ei olisi mitään rajoja, sääntöjä, kasvatusta tai muutakaan.

 

[---]

[QUOTE="Vieras";24622001]No voi sua ap. Olen kyllä aika varma, että niillä erityislasten vanhemmilla on vakavampia suruja, kuin sinulla.[/QUOTE]

ja sekö estää niitä puuttumasta lapsens huonoon käytökseen?

 

[riiviöiden äiti]

Jokainen meistä on erityinen ja ihana omalla tavallaan.

Se, mitä mä en voi sietää, on se, jos huonoa käytöstä, välinpitämättömyyttä tms. selitetään sillä erityisyydellä. Ihan kuin lapsen erityisyys olisi tekosyy millaiselle käytökselle tahansa.

Jokainen tietää, että niin ei oikeasti ole.

Näinpä. Se että lapsella on joku "erityislapsen" leiman antavan diagnoosin, ei tarkoita että lasta ei tarvitse kasvattaa vaan että siihen joudutaan käyttämään normaalia enemmän aikaa ja energiaa...
Kyllä meidän "erityislapsi" 12v leikkii nätisti pihassa naapurin 6v:n kanssa, minun valvovien silmien alla =)

 

[ggggggg]

Minun lapseni on väkivaltainen päiväkodissa, mites puutut siihen?? Kotona on ns. normaalisti, mitä nyt levoton. Minua alkaa ärsyttämään kun hoitajat haluavat palaveerata joka saatanan kuukausi lapsen käytöksen takia. Olen sanonut lapselle monesti ettei ketään saa satuttaa, yrittänyt puhua ns. järkeä päähän jne. mutta kaikki unohtuu, kun päästään päiväkodin portista sisään...ja taas sitä istutaan palaverissa pohtimassa miksi meidän muksu käyttäytyy, kuten käyttäytyy. Muualla ei ole tätä ongelmaa!

 

[Anatolia]

[QUOTE="emp";24621995]Minä en koskaan puolusta 4-vuotiastani sanoilla "mutku se on erityislapsi", mutta ikävä totuus on, että se "erityisyys" juuri aiheuttaa sen käytöksen, jota te toiset mammatkin paheksutte- ei kurin puute, ei rajojen tai rakkauden puute.[/QUOTE]
Minä en ainakaan paheksu lapsen käytöstä sinänsä, vaan paheksun vanhempia jotka eivät vahdi lastaan tarpeeksi, eivät ennakoi, eivät huolehdi siitä että muiden lasten fyysinen koskemattomuus säilyy. Mitään pahaa en ajattele äidistä/isästä, joka seuraa lapsensa tekosia ja puuttuu tarkasti kaikenlaiseen lyömiseen yms. Joskin olen myös sitä mieltä, että ihan joka paikka ei ole ihan jokaiselle erityislapselle sopiva. Mutta eipä esim. ystäväni adhd-lapsesta ole haittaa ollut, kyllähän hän on villi ja tulistuu helposti mutta äiti on aina hienosti tilanteen tasalla.

Ajattelin tosi paljon pahaa esim. siitä äidistä, joka kaikessa rauhassa luki lehteä ruotsinlaivan leikkihuoneessa sillä aikaa kun hänen erityislapsensa hakkasi ja muulla lailla kiusasi muita lapsia - ja takuulla äiti kuuli/näki mitä tapahtuu. Totesi vaan "mutku Mikaelil on aadeehoodee" kun muiden lasten vanhemmat saivat tarpeekseen ja vaativat naista puuttumaan lapsensa toimintaan. Pari iskää totesi että olkoon vaikka dvd, hiv tai vittu gps mutta se ei oikeuta terrorisoimaan koko leikkipaikkaa.

Ajattelin ikävästi myös siitä isästä, jonka poika kiusasi itseään pienempiä lapsia Hesen pallomeressä, ja kun asiasta sanottiin niin isä (joka istui kaukana pallomerestä, vailla näkö- tai kuuloyhteyttä lapseensa) totesi vaan tylysti että "se on erityislapsi ja jos sen jutut haittaa niin komentakaa ja vahtikaa te sitä" - enkä muuten vahdi, vaan vanhemman pitää vahtia.

 

[---]

täälläkin kaikilla tuntuu olevan erityislapsi. joka vissiin on normaalimpaa kuin se terve lapsi. kai se täytyy lapselle alkaa opettaa ettei pidä välittää huonosti käyttäytyvistä leikkikavereista eikä kannata pahoittaa mieltään kun toiset on ilkeitä kun ne on erityislapsia, koitahan ymmärtää.

 

[näitä näkee]

Jos siihen lapsen huonoon käytökseen puututaan on asia ok mulle, mutta jos vaan perustellaan että no se on erityislapsi ei voi mitään ja annetaan muksia muita, viedä kädestä. En minä ainakaan jaksa ymmärtää.

 

[Minskii]

Mulla on erityislapsi, mua ärsyttää että kaikki pojan kiukuttelut johtuu kuulemma tuosta diagnoosista. Poikani ikävöi itkien minua päiväkodissa, täti sanoo että täytyy alkaa seuraamaan tilannetta. Kysyin miksi, sanoi että jostain se johtuu, ei ole normaalia, itkee tosi kovaa. Kysyin etteikö muut lapset tee samaa, sanoi että joo mut mut... |O Kuulemma mun pojalla ei voi olla uhmaa, käytöshäiriötä se on! Onhan sillä diagnoosikin saatu neurologilta. Poika ei tykkää piirtää, johtuu diagnoosista! Kaikki lapset tykkää piirtää! Poika rakastaa kiviä, outoa se on! Johtuu diagnoosista.

Ärsyttää että kaikki laitetaan diagnoosin piikkiin. Riehumiset, kiukut jne. Mikään ei ole normaalia, poikani kiukuttelut eivät ole normaalin lapsen käytöstä kuulemma. Saadaan apua ja terapiaa, siitä olen kiitollinen ja otan kaiken hoidon vastaan. Hyväksyn myös sen että poikani on erityislapsi. Minä itse en pysy perässä ja en tiedä mikä on normaalin lapsen käyttäytymistä jne.

Ehkä ei liity ketjun aiheeseen mut silti ottaa päähän. Jos poikani riehuu niin pyydän toimintaa enkä sitä syyn pohtimista ja päänsilittelyä. Poikaani kohdellaan eritavalla tämän diagnoosin takia.. Diagnoosi siis tällä hetkellä motorinenkehitysviive jos oikein muistan.. :snotty:

Sekava teksti ehkä, kirjoitin tunnekuohuksissa :ashamed:

 

["Blaine"]

Älkää nyt unohtako sellaisia lapsia, joilla ei ole mitään diagnooseja tai edes vanhemmat eivät pidä heitä erityislapsina, mutta jotka silti vievät lelut käsistä vanhempiensa kieltämättä.

 

[123rfjkbvdtjvi]

No, kaikkea ei voi ennakoida eikä kaikkea voi oikeasti koko ajan vahtia, jos tarkoituksena on että lapsi oppii toimimaan muiden kanssa. Perusajatus on se, että vahinkoja ja virheitä sattuu ihan jokaiselle, oli sitten erityislapsen statuksella tai ei, kaikkia konflikteja ei voi mitenkään estää. Mutta se pointti on varmaan siinä, miten lapsen vanhemmat hoitaa ne konfliktit. Miten esim puuttuu siihen, kun lapsi ottaa toisen lelun (kun oletettavasti kuitenkin ottaa) tai mitä tekevät sitten, jos lapsi ehtii töniä toisen kumoon.

 

[---]

[QUOTE="Blaine";24622084]Älkää nyt unohtako sellaisia lapsia, joilla ei ole mitään diagnooseja tai edes vanhemmat eivät pidä heitä erityislapsina, mutta jotka silti vievät lelut käsistä vanhempiensa kieltämättä.[/QUOTE]

no sit sillä on se diagnosoimaton v*tun käytöshäiriö. "kyllä sillä ihan varmasti on, kun se on muuten niin kiltti lapsi".

ai mut sä kirjoititkin että vanhemmat ei pidä erityislapsina. niitä vaan rehellisesti huonosti kasvatettuja näkee vähemmän. (lue:suurin osa), kun vanhemmat ovat keksineet tän diagnosoimaton käytöshäiriö-selityksen.

 

[Anatolia]

No, kaikkea ei voi ennakoida eikä kaikkea voi oikeasti koko ajan vahtia, jos tarkoituksena on että lapsi oppii toimimaan muiden kanssa. Perusajatus on se, että vahinkoja ja virheitä sattuu ihan jokaiselle, oli sitten erityislapsen statuksella tai ei, kaikkia konflikteja ei voi mitenkään estää.

Jossain tulee kuitenkin raja vastaan; mitä voi vaatia niiltä muita lapsilta, jotka ovat erityislapsen "opetteluvälineinä"?
On tottakai tärkeää, että erityislapsi (siinä missä ihan diagnoositonkin lapsi) oppii olemaan muiden kanssa, mutta rajansa silläkin miten monesti yksi ja sama lapsi saa toisia satuttaa ja esim. toisten harrastuskerran pilata.

 

[Horuksen silmä]

Mua ketuttaa äidit jotka vinkuu kuinka heidän pikku Pettereiden kädestä viedään lelut. JA äidit jotka sallivat pikku Maijojen viedä lelut Pettereiden käsistä.

 

[MorbidMama]

Mua ketuttaa äidit jotka vinkuu kuinka heidän pikku Pettereiden kädestä viedään lelut. JA äidit jotka sallivat pikku Maijojen viedä lelut Pettereiden käsistä.

Kieltämättä sama tuli mieleeni..mikä siinä lapsen puolien pitämisessä on niin vaikeaa..paitsi tietenkin marttyyrin asenne; EI, MINÄ en kasvata muiden lapsia...????