kyllä mulla alkaa pinna palaa näihin iänikuisiin "erityislapsiin"

[123rfjkbvdtjvi]

Jossain tulee kuitenkin raja vastaan; mitä voi vaatia niiltä muita lapsilta, jotka ovat erityislapsen "opetteluvälineinä"?
On tottakai tärkeää, että erityislapsi (siinä missä ihan diagnoositonkin lapsi) oppii olemaan muiden kanssa, mutta rajansa silläkin miten monesti yksi ja sama lapsi saa toisia satuttaa ja esim. toisten harrastuskerran pilata.

Totta kai tulee, en nyt ajatellut että erikseen pitäisi mainita, eihän väkivalta ole sellainen asia, mitä pitäisi sietää (pois lukien sen normaalin tuuppimisen, mitä pienillä "tavislapsillakin" on, sen perusteella en esimerkiksi lähtisi eristämään kaverijoukosta ketään vaikka tietenkin niihinkin pitää puuttua). Jos esim huomaa, että lapsi lyö toisia saadessaan käteensä kepin, niin silloin pitäisi ymmärtää ennakoida siten ettei anna keppejä. Jos huomaa, että lapsi riehuu väkijoukossa, niin sitten ollaan tilanteissa joissa on vähemmän lapsia. Jos lapsi haastaa riitaa, silloin voi ennakoida olemalla läsnä, vaikka lapsi muuten ikänsä puolesta voisi olla ilman aikuista ulkona. Mutta kaikkia tilanteita ei voi ennakoida, ja lapset on niin nopeita ettei kaikkia vahinkoja voi mitenkään välttää. Silloin kun se vahinko käy, niin vanhemman siihen täytyy reagoida.

 

[<<<]

Totta kai tulee, en nyt ajatellut että erikseen pitäisi mainita, eihän väkivalta ole sellainen asia, mitä pitäisi sietää (pois lukien sen normaalin tuuppimisen, mitä pienillä "tavislapsillakin" on, sen perusteella en esimerkiksi lähtisi eristämään kaverijoukosta ketään vaikka tietenkin niihinkin pitää puuttua). Jos esim huomaa, että lapsi lyö toisia saadessaan käteensä kepin, niin silloin pitäisi ymmärtää ennakoida siten ettei anna keppejä. Jos huomaa, että lapsi riehuu väkijoukossa, niin sitten ollaan tilanteissa joissa on vähemmän lapsia. Jos lapsi haastaa riitaa, silloin voi ennakoida olemalla läsnä, vaikka lapsi muuten ikänsä puolesta voisi olla ilman aikuista ulkona. Mutta kaikkia tilanteita ei voi ennakoida, ja lapset on niin nopeita ettei kaikkia vahinkoja voi mitenkään välttää. Silloin kun se vahinko käy, niin vanhemman siihen täytyy reagoida.

oliskin vahinko. monesti kuitenkin ihan tahallista toimintaa se kiusaaminen.

 

["annika"]

Minun lapseni on väkivaltainen päiväkodissa, mites puutut siihen?? Kotona on ns. normaalisti, mitä nyt levoton. Minua alkaa ärsyttämään kun hoitajat haluavat palaveerata joka saatanan kuukausi lapsen käytöksen takia. Olen sanonut lapselle monesti ettei ketään saa satuttaa, yrittänyt puhua ns. järkeä päähän jne. mutta kaikki unohtuu, kun päästään päiväkodin portista sisään...ja taas sitä istutaan palaverissa pohtimassa miksi meidän muksu käyttäytyy, kuten käyttäytyy. Muualla ei ole tätä ongelmaa!

no ehkä päiväkoti ei ole oikea paikka lapsellesi? ehkä ne painostaa sua että hommaisit lausunnon pienryhmää tms varten

 

["vieras"]

Ajattelin ikävästi myös siitä isästä, jonka poika kiusasi itseään pienempiä lapsia Hesen pallomeressä, ja kun asiasta sanottiin niin isä (joka istui kaukana pallomerestä, vailla näkö- tai kuuloyhteyttä lapseensa) totesi vaan tylysti että "se on erityislapsi ja jos sen jutut haittaa niin komentakaa ja vahtikaa te sitä" - enkä muuten vahdi, vaan vanhemman pitää vahtia.

Mä voin kuvitella tän tilanteen. Tiedämme myös eräänkin erityislapsen jonka vanhemmat ovat antaneet periksi meidän muiden kanssaeläjien harmiksi. No, eipä heitä onneksi tarvitse tavata määräänsä enempää.

 

[sanoisin]

Kyllähän erityisyys pitää ottaa huomioon esim. koulussa. Jos lapsella on näkyvä vamma esim jalkapaketissa niin se on jotenkin helpompi ymmärtää ja ottaa huomioon kuin se että lapsen päässä menee kaikki joskus ihan hullunmyllyä muttei se näy ulospäin.

 

[Anatolia]

Kieltämättä sama tuli mieleeni..mikä siinä lapsen puolien pitämisessä on niin vaikeaa..paitsi tietenkin marttyyrin asenne; EI, MINÄ en kasvata muiden lapsia...????

Pikkumuksujen kohdalla onkin helppoa; senkun nappaa lelun takaisin, sanoo lelun vieneelle että älä ota toiselta kädestä, jne. Tosin sekin alkaa vituttaa jos sitä joutuu toistamaan sen seitsemän kertaa saman ulkoilureissun aikana, etenkin kun olisi omiakin lapsia vahdittavana ja lelujenottajan äiti senkun vaan istuu ja kutoo sukkaa puistonpenkillä. Homman kun pitäisi mennä niin, että jokainen vahtii omiaan, eikä vahdita omiaan muilla.

Mutta hieman isompien lasten kohdalla...juu en aio seistä tokaluokkalaiseni vieressä pihassa vahtimassa ettei naapuritalon 6 v minkälie-diagnoosin-omaava tai omaamaton lapsi (normaali hän ei missään nimessä ole) tee pahojaan. Uhkaa vaikkapa oikealla puukolla (on uhannut tappaa), lyö polkupyörän pumpulla päähän, tai tee jotain muuta kaunista - revi vaikkapa kännykkää kaulasta ja pötkii pakoon vaikka kuinka huutaisi perään. Kun näen ko. lapsen kiipeävän auton katolle tai juoksevan keskellä tietä niin ehkä sanon jotain, ehkä en...en jaksa enkä halua alituiseen vahtia ja komentaa vierasta lasta, jonka kasvatus ei (luojan kiitos!!!) ole mun vastuullani, vaan toivon että vanhemmat hoitaisivat hommansa. No, eivät hoida. Joten ihan varmasti vingun jatkossakin kun tuo lapsi 'vie lelut kädestä'.

 

[123rfjkbvdtjvi]

oliskin vahinko. monesti kuitenkin ihan tahallista toimintaa se kiusaaminen.

Luulisi, että palstalla jossa luetun sisäistäminen on niin vaikeaa, olisi helppoa samastua lapsiin, joilla on kuullun sisäistämisessä ongelmia.

Mä laitoin jo ensimmäiseen viestiin, että kaikkea ei voi ennakoida tai estää, kukaan. Oli se lapsi sitten erityinen tai ei. Ei voi odottaa yhdeltäkään ihmiseltä, että hän käyttäytyisi aina oikein, eikä koskaan tekisi mitään tyhmää. Systemaattiseen toimintaan vaikutetaan valvonnalla ja ennakoimalla, mutta sekään ei voi koskaan estää ihan kaikkia vahinkoja. Sen vuoksi on oleellista se, että miten vanhemmat reagoi siinä vaiheessa kun ennakointi on pettänyt ja vahinko on tullut. Se, että joku tulee ja repii lelun kädestä pitää vaan hyväksyä siinä mielessä, että niin tulee joka tapauksessa tapahtumaan, kukaan ei voi sellaista kokonaan kitkeä pois (rautalanka -> pitää hyväksyä ajatus, että aina tulee olemaan joku, joka repii lelun vähintään kerran jonkun toisen kädestä -> pitää ymmärtää reagoida tilanteeseen) Oleellista on se, miten aikuinen siinä tilanteessa tapahtumaan reagoi. Jos siinä vaiheessa ei puutu asiaan mitenkään, niin pieleen menee.

 

["harmaa"]

Mun lapsella diagnoosit, yksi niistä käytöshäiriöt. On pienryhmässä, ikäviä tilanteita on jatkuvasti. Jos tapahtuu vapaa-ajalla, puutun joka ikiseen! Koska lapsi on kehitysvammainen, hän oppii hittaammin. Ja tästä syystä hänen pitää opetella enemmän kuin muiden, joka ikinen tönäisy on sellainen mihin puutun, aina. Usein myös sanon että on erityislapsi, koska niin hankalia ja ikäviä tilanteita on, kyllähän sitä sellaista ymmärystä toivoo muilta vanhemmilta saavansa. Ihan aina ei siis pysty ennakoimaan vaikka yritänkin.

On niin totta että helposti kaikki laitetaan erityisyyden piikkiin! Meillä nyt kädenvääntöä koska tarhassa ei opeteta pyytämään anteeksi. Lapsi ei kuulemma tajua niin ei kannata edes yrittää. Mielestäni taas ei voi edes oppia jos ei opeteta. Kehitysvammaisena hän ei vielä kyllä ymmärrä anteeksipyynnön symboolista arvoa, mutta jostakihan sen opetuksen pitää lähteä.

 

[MorbidMama]

Pikkumuksujen kohdalla onkin helppoa; senkun nappaa lelun takaisin, sanoo lelun vieneelle että älä ota toiselta kädestä, jne. Tosin sekin alkaa vituttaa jos sitä joutuu toistamaan sen seitsemän kertaa saman ulkoilureissun aikana, etenkin kun olisi omiakin lapsia vahdittavana ja lelujenottajan äiti senkun vaan istuu ja kutoo sukkaa puistonpenkillä. Homman kun pitäisi mennä niin, että jokainen vahtii omiaan, eikä vahdita omiaan muilla.

Mutta hieman isompien lasten kohdalla...juu en aio seistä tokaluokkalaiseni vieressä pihassa vahtimassa ettei naapuritalon 6 v minkälie-diagnoosin-omaava tai omaamaton lapsi (normaali hän ei missään nimessä ole) tee pahojaan. Uhkaa vaikkapa oikealla puukolla (on uhannut tappaa), lyö polkupyörän pumpulla päähän, tai tee jotain muuta kaunista - revi vaikkapa kännykkää kaulasta ja pötkii pakoon vaikka kuinka huutaisi perään. Kun näen ko. lapsen kiipeävän auton katolle tai juoksevan keskellä tietä niin ehkä sanon jotain, ehkä en...en jaksa enkä halua alituiseen vahtia ja komentaa vierasta lasta, jonka kasvatus ei (luojan kiitos!!!) ole mun vastuullani, vaan toivon että vanhemmat hoitaisivat hommansa. No, eivät hoida. Joten ihan varmasti vingun jatkossakin kun tuo lapsi 'vie lelut kädestä'.

Joo, en tarkoitakaan, että kukaan olisi vastuussa toisten lapsista 24/7 vaan todellakin, heti verekseltään älähtää tilanteessa. Mulla ei onneksi ole lähipiirissä yhtäkään erityistä (paitsi oma esikoinen :xmas: ) joka käyttäytyy holtittomasti...kinda blessing?

 

[123rfjkbvdtjvi]

Mutta hieman isompien lasten kohdalla...juu en aio seistä tokaluokkalaiseni vieressä pihassa vahtimassa ettei naapuritalon 6 v minkälie-diagnoosin-omaava tai omaamaton lapsi (normaali hän ei missään nimessä ole) tee pahojaan. Uhkaa vaikkapa oikealla puukolla (on uhannut tappaa), lyö polkupyörän pumpulla päähän, tai tee jotain muuta kaunista - revi vaikkapa kännykkää kaulasta ja pötkii pakoon vaikka kuinka huutaisi perään. Kun näen ko. lapsen kiipeävän auton katolle tai juoksevan keskellä tietä niin ehkä sanon jotain, ehkä en...en jaksa enkä halua alituiseen vahtia ja komentaa vierasta lasta, jonka kasvatus ei (luojan kiitos!!!) ole mun vastuullani, vaan toivon että vanhemmat hoitaisivat hommansa. No, eivät hoida. Joten ihan varmasti vingun jatkossakin kun tuo lapsi 'vie lelut kädestä'.

Näissäkin toimii se, jos toisinaan joutuu sanomaan vieraalle isommalle lapselle. Mutta jos se on ihan joka päiväistä, ja oikeastaan tuloksetonta, niin oikeasti ei toimi. En usko että kenenkään hermot sitä kestää. (Ja meillä on kyllä jopa menty siihen joidenkin lapsien kanssa, että yhdessä leikkiminen on kielletty, juurikin toistuvan väkivaltaisuuden vuoksi. Joskus pitää ymmärtää luovuttaa)

 

[Anatolia]

Näissäkin toimii se, jos toisinaan joutuu sanomaan vieraalle isommalle lapselle. Mutta jos se on ihan joka päiväistä, ja oikeastaan tuloksetonta, niin oikeasti ei toimi. En usko että kenenkään hermot sitä kestää. (Ja meillä on kyllä jopa menty siihen joidenkin lapsien kanssa, että yhdessä leikkiminen on kielletty, juurikin toistuvan väkivaltaisuuden vuoksi. Joskus pitää ymmärtää luovuttaa)

Meilläkin on totaalikielto ko. lapsen suhteen. Sille ei edes puhuta, piste. Ei minkäänlaista kontaktia. Jos se tulee pihaan, niin pitää lähteä pois. Pakko mikä pakko. Opetelkoon sosiaalisia taitojaan ihan missä tahansa muualla sitten, ihan kenen tahansa toisten kanssa.

 

[normaalit häiritsee]

Meidän poika on erityislapsi ja kuulemma luokan kiltein. Nämä "normaalit" häiritsee ja kädestä joutuvat opet pitämään että siirtymät onnistuu. Muutenkin niin levottomia.

 

[päärynärouva]

peesi.
mä sanon monesti et en puollusta lasta sillä et se on erityislapsi vaan sen takia siille pitää selittää asiat tarkemmin ja katsoa et se tekee sen mukaan mitä sille sanotaan.

kerrankin jouduin selittää eräälle vieraalle aikuiselle, et joo mun lapsi ei ymmärrä pelkkää kieltoa vaan sille pitää selittää et näin ei saa tehdä koska ja sen jälkeen viel vahtia et se tekee niin. eli monesti jokin uusi kielto ei mene perille ensinbmäisillä kerroilla vaan sitä nlasta pitää seurata et se myös tekee niin. tästä sain mulkaisut ja paskaa niskaani. minkäs mä sille voin et se lapsi ei tajua asioita heti kerrasta.

 

["vierastus"]

Pojallani on asperger. Vaikka poikani ei mitään kiusaaja tyyppiä ole on pojan käytös välillä melko outoa ja muiden silmissä ehkä huonoakin. Kun poika oli pieni olin minä se joka vahti että poika ei ketään terrorisoi missään leikkikentällä mutta nyt kun poika on koulussa en minä pysty hänen koulussa tekemiin temppuihin puuttumaan.

Minun poikani on lapsi joka polkutraktorilla laski ulkovarastonkatolta, minun pokani saksilla leikkasi kielenesä halki huvikseen, minun poikani purkaa kaikki polkupyörät mitkä käsiinsä saa osiin ja sitten yrittää ne kasata takaisin, minun poikani se joka löi tyttöä koulussa siksi ettei päässyt juoma-automaatille jne, jne..
Ei minun lapsellani riitä kapasiteetti ymmärtää miten tätä elämää kuuluu normisti elää.

Minä ymmärrän kuinka paljon häirikkö lapset ihmisiä haittaa mutta antaakaa nyt hitusen armoa meille erityislasten vanhemmille jotka yrittää tehdä parhaansa lastensa kanssa.

 

["vieras"]

Minulta taas on mennyt hermot tämän yhteiskunnan kanssa, kaikkien pitäisi olla samanlaisia ja erilaisuutta ei suvaita.

Ei, minun lapseni ei ole väkivaltainen. Mutta erilainen se on ja minun on sitä eri tavalla kasvatettava kuin suurinta osaa lapsista kasvatetaan. Tätä eivät ihmiset tunnu ymmärtävän.

 

["vieras"]

[QUOTE="vierastus";24622533]Pojallani on asperger. Vaikka poikani ei mitään kiusaaja tyyppiä ole on pojan käytös välillä melko outoa ja muiden silmissä ehkä huonoakin. Kun poika oli pieni olin minä se joka vahti että poika ei ketään terrorisoi missään leikkikentällä mutta nyt kun poika on koulussa en minä pysty hänen koulussa tekemiin temppuihin puuttumaan.

Minun poikani on lapsi joka polkutraktorilla laski ulkovarastonkatolta, minun pokani saksilla leikkasi kielenesä halki huvikseen, minun poikani purkaa kaikki polkupyörät mitkä käsiinsä saa osiin ja sitten yrittää ne kasata takaisin, minun poikani se joka löi tyttöä koulussa siksi ettei päässyt juoma-automaatille jne, jne..
Ei minun lapsellani riitä kapasiteetti ymmärtää miten tätä elämää kuuluu normisti elää.

Minä ymmärrän kuinka paljon häirikkö lapset ihmisiä haittaa mutta antaakaa nyt hitusen armoa meille erityislasten vanhemmille jotka yrittää tehdä parhaansa lastensa kanssa.[/QUOTE]

Kyllä tuossa on valvonta pettänyt ja pahasti, jos lapsi pääsee ajamaan polkutraktorilla vajan katolta alas tai leikkaamaan kielensä halki... Iästä riippumatta onhan tuollaista lasta valvottava jatkuvasti, joka todella voi tehdä mitä tahansa itselleen tai muille. Lapsen erityisyys ei ole mikään selitys, vaan lapsen vaativuuden mukaan häntä on hoidettava ja valvottava.