T
taimi 102
Vieras
Ollessani jouluna lapsenlapsenlapseni luona kylässä katselin ihmeissäni kuinka hänen lapsensa saivat jokainen ainakin 20 lahjaa, joissa oli vaikka minkälaisia ihmeellisiä leluja. Kyseisillä lapsilla on jokaisella huoneensa aivan täynnä leluja, 4v tyttärelläkin on ainakin 1000 pehmolelua ja nukkea ja niitä leluja on silti myös kaikki muut paikat täynnä, olohuone, keittiö, eteinen, kaapit jne. Eivätkä nämä lapset edes välitä leluistaan yhtään, jos joku lelu katoaa niin sitä ei edes huomata tai jos jokin lelu menee rikki, niin heti mennään ostamaan uusi ja vielä hienompi lelu. Silti kyseiset lapset valittavat koko ajan että heillä on tylsää vaikka he istuvat valtavien leluvuorten keskellä. Ei minun lapsuudessani ollut sellaista. Minullakin oli lapsena vain yksi lelu, isän noin 15cm pitkästä päreestä vuolema nukke, jolle oli hiilellä piirretty kasvot ja äiti oli jostain vanhoista kankaanpalasista tehnyt sille vaatteita. Vaikka silloin minulla oli vain tuo 1 lelu niin silti ei koskaan aika tullut pitkäksi, tosiasiassa ei sitä edes ehtinyt paljon leikkiä, koska ihan siitä lähtien kun kävelemään opin niin töitä jouduin tekemään, esim. pesemään pyykkiä, lakaisemaan lattioita, lypäsämään, pesemään ja ruokkimaan lehmiä, hoitamaan hevoisia, kanoja, sikaa, lampaita ja muita eläimiä, kantamaan vettä järvestä sisälle pirttiin, navettaan tai saunaan, pilkkomaan puita, opettelemaan ruoanlaittoa, tiskaamaan astioita, hoitamaan pikkusisaruksia jne. Jo 4-vuotiaana isän ollessa savotassa ja äidin toipuessa saunassa synnytyksestä minä tein kaikki kotityöt, hoidin 3v ja 2v pikkuveljiä, äitiä ja vauvaa, koska äiti oli synnytyksen jälkeen monta viikkoa aika heikko sairastuttuaan lapsivuodekuumeeseen.