J
jamela
Vieras
Kun itse olin lapsi, äitini dumppasi minut mummolaan harva se kesä ja pitkiksi ajoiksi. Samoin kävivät paljon viihteellä isäni kanssa ja taas mummo kutsuttiin hätiin. No, ei siinä mitään, oli kivoja lapsuuden kesiä mummolassa, kävin siellä uimakoulut yms.
No, entäs nyt kun itselläni on pienet lapset. Mulla lomaa vain kolme viikkoa, koko muun kesän lapset ovat joutuneet käymään tarhassa, joka tupaten täynnä ja touhu pyörii laittomuuden rajamailla - pelkkä lasten säilytyslaitos. Silloin kun aloitin työni ei ollut lomaa lainkaan ja lapset koko kesän tarhassa.
Ja mitä tekee äitikultani, viettää lomansa matkustellen, tuttavien mökeillä yms. Ja lomaa hänellä kuitenkin yhteensä 7 viikkoa vuodessa!
Enkä todellakaan odota mitään viikkokausien lastenkaitsentaa tietenkään. Olisin ollut kiitollinen YHDESTÄ PÄIVÄSTÄ, jonka ajan mummo olisi voinut ojentaa auttavan käden ja pitää lapset pois sieltä säilytyshelvetistä. Mutta ei! Viime kesänä mummo tais viettää lasten kanssa peräti pari tuntia. Sit olikin jo kiire kotiin.
En vaan voi ymmärtää tätä nykyisovanhempien itsekkyyttä! Itse saivat aikoinaan kaiken avun omilta vanhemmiltaan ja nyt sitten eivät voi antaa mitään eteenpäin. Viattomat lapsethan siinä eniten kärsii! Eikä voi vedota siihenkään, että työelämässä on rankkaa. Kyllä näillä eläkeviroissaan istuvilla keski-ikäisillä on #&%?$!* paljon helpompaa ollut ja on edelleen työelämässä kuin meillä #&%?$!* ruvella raatavilla kolmekymppisillä!!!
Ei voi mitään, mutta kyllä tulee mieleen, että mädäntykää rauhassa vaipoissanne sitten 80-90-vuotiaina. Miksi vaivautuisin kovin usein hoitokotiin katsomaan, kun meidän perheestä ei ole piitattu tippaakaan silloin kun kipeimmin olisimme apua tarvinneet.
No, entäs nyt kun itselläni on pienet lapset. Mulla lomaa vain kolme viikkoa, koko muun kesän lapset ovat joutuneet käymään tarhassa, joka tupaten täynnä ja touhu pyörii laittomuuden rajamailla - pelkkä lasten säilytyslaitos. Silloin kun aloitin työni ei ollut lomaa lainkaan ja lapset koko kesän tarhassa.
Ja mitä tekee äitikultani, viettää lomansa matkustellen, tuttavien mökeillä yms. Ja lomaa hänellä kuitenkin yhteensä 7 viikkoa vuodessa!
Enkä todellakaan odota mitään viikkokausien lastenkaitsentaa tietenkään. Olisin ollut kiitollinen YHDESTÄ PÄIVÄSTÄ, jonka ajan mummo olisi voinut ojentaa auttavan käden ja pitää lapset pois sieltä säilytyshelvetistä. Mutta ei! Viime kesänä mummo tais viettää lasten kanssa peräti pari tuntia. Sit olikin jo kiire kotiin.
En vaan voi ymmärtää tätä nykyisovanhempien itsekkyyttä! Itse saivat aikoinaan kaiken avun omilta vanhemmiltaan ja nyt sitten eivät voi antaa mitään eteenpäin. Viattomat lapsethan siinä eniten kärsii! Eikä voi vedota siihenkään, että työelämässä on rankkaa. Kyllä näillä eläkeviroissaan istuvilla keski-ikäisillä on #&%?$!* paljon helpompaa ollut ja on edelleen työelämässä kuin meillä #&%?$!* ruvella raatavilla kolmekymppisillä!!!
Ei voi mitään, mutta kyllä tulee mieleen, että mädäntykää rauhassa vaipoissanne sitten 80-90-vuotiaina. Miksi vaivautuisin kovin usein hoitokotiin katsomaan, kun meidän perheestä ei ole piitattu tippaakaan silloin kun kipeimmin olisimme apua tarvinneet.