Toggle sidebar

Kyllä se vaan niin on, ettei minusta olisi kasvattamaan vammaista lasta.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja fyssarilla
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
F

fyssarilla

Vieras
Ainakaan tietäen tahtoen. Mitä vaan voi tietysti milloin vaan tapahtua, mutta jos raskausaikana saan tietää lapsen olevan vammainen, teen keskeytyksen empimättä. Jokainen elämä on arvokas, mutta joskus on jo yksilönkin etu olla syntymättä.

Tänään töissä näin vammaista 35v miestä hoidettavan. Ei mitään pystynyt itse tekemään, oli sokea ja huusi paniikissa koko ajan. Vaipat falskasivat ja kuset olivat pitkin lattioita. Ei se ole ihmisarvoista elämää... :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
että lapsesi saa syntyä? Entäs jos jo olemassa oleva lapsi sairastuu tai joutuu onnettomuuteen ja muuttuu alle kuseskelevaksi ja kuolaavaksi, mitäs sitten teet?
Click to expand...

Luitko ensimmäsiet kaksi lausetta? En edes downia sairastavaa synnyttäisi, pelkäisin liikaa kaikkia niitä mukana seuraavia sairauksia. Tiedän myös rajallisuuteni, en jaksaisi.

Mitä mieltä Sinä olet?
 
Olen kyllä samaa mieltä. Tunnen itseni niin hyvin, että tiedän etten siihen voisi. Olen hyvin herkkä, murehtisin koko ajan lapsen kohtaloa, voisin kuvitella masentuvani tilanteesta ja olen pienikokoinen etten jaksaisi isoa lasta hoitaa kuin vauvaa.

Arvostan kyllä vanhempia jotka vammaisia lapsia jaksavat hoitaa/kasvattaa ja tiedän, että kuka vaan voi vammautua esim onnettomuudessa. Lapsena vietin paljon aikaa sairaalassa ja siellä tutustui moniin vammaisiin lapsiin ja se sai minut surulliseksi, koska murehdin sitä niin paljon miten he eivät voi elää ns normaalia elämää, vaikka muuten olivat ihan kivoja lapsia.

Raskas päätös se olisi varmaantehdä abortti, mutta tietäisin sen olevan mulle oikea ratkaisu. Ei kaikista vaan ole vanhemmaksi vammaiselle lapselle.

Joku aika sitten tuli joku dokumentti vanhasta isästä joka hoiti aikuista tytärtä. Se oli jotenkin niin surullista, että se saa mut vieläkin kyyneliin :'( Ei minusta olisi siihen.
 
Kyllä se vaan niin on ettei minustakaan olisi. Mutta se johtuu jostain muusta kuin asennevammasta. Miä näin tänään koulussa vammaisen ihmisen. Vaihdettiin hyvät huomenet siinä, hän lähti töihinsä, minä omiini. Poppia kuului kovasti huudattavan samalla. Ruokiksella näin kun se söi. Se järjesteli nakit lihapiirakan ympärille riviin. :heart: Ruokiksen jälkeen se näytti tekevän hommia yhtä kovasti kun miä. Vein pois traktorilavallisen sen siivoamia roskia. Se tulee ensi viikollakin =)
 
Kyllähän minäkin noin ajattelin aikoinaan, etten jaksaisi/pystyisi/riittäisi jne..
tuntematon aina pelottaa
mutta kun yhtäkkiä se tuntematon tulee tutuksi olemalla osa omaa elämää, sitä haluaa tehdä kaikkensa ja enemmänkin omansa puolesta.

On lähes pelottavaa, miten paljon omaa lastaan rakastaa.
Se on tunne, jota ei voi verrata mihinkään.
Sitä ei voi toiselle selittää.
Sitä ei voi sanoin kuvata.
Kesti hetken, että uskalsin rakastua lapseeni.
Äidinrakkaus on lähes vaarallista rakkautta, mitä muihin ihmisiin tulee. Se tekee äideistä leijonia, jotka tekevät mitä tahansa lapsensa puolesta."

 
Ei mustakaan olis :(
Lievä vammaisuus tai esim joku cp-vamma ei olis mitään, mutta joku vakava kehitysvammaisuus olis niin hurja juttu, että mun voimat ei riittäis tulemaan sellasen kanssa toimeen.
 
Mä olin kehitysvammaisten ohjaajana ja kyllä, se on rankkaa, myös niille vanhemmille.
Mutta ei sitä ajattele jotain asiaa hirmu-rankkana, jonain aivan ylitse pääsemättömänä jos on sen kokenut.
Se on vaan... normaalia.
Ja kyllä se voi olla rankkaa sekin, jos on erityislapsi.
Esim dysfaatikko.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Miä:
Kyllä se vaan niin on ettei minustakaan olisi. Mutta se johtuu jostain muusta kuin asennevammasta. Miä näin tänään koulussa vammaisen ihmisen. Vaihdettiin hyvät huomenet siinä, hän lähti töihinsä, minä omiini. Poppia kuului kovasti huudattavan samalla. Ruokiksella näin kun se söi. Se järjesteli nakit lihapiirakan ympärille riviin. :heart: Ruokiksen jälkeen se näytti tekevän hommia yhtä kovasti kun miä. Vein pois traktorilavallisen sen siivoamia roskia. Se tulee ensi viikollakin =)
Click to expand...


Sanotko kaikista ihmisistä "se" ...?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja hei:
minäkin olen vammainen; mulla on näkövamma (lasit -10 :o ) mutta ihan ihmisarvoista elämää mielestäni vietän...
Click to expand...

No tiedät kyllä itsekin, etten tuota tarkoittanut...
Click to expand...


no joo, mut miksi sitten et erittele sitä vammaisuutta, sitä kun on niin monenlaista ja monenasteista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Istafra:
Minä taas olen sitä mieltä, että kaikkeen pystyy ja kykenee, kun on pakko.
Click to expand...

Mutta vaimmainenkaan lapsi ei saisi olla pakko. Lapsen pitäisi olla ilo ja omalla kohdallani uskon, että vaiva, huoli ja murhe mitä se toisi mukanaan, olisi minulle liikaa.

Myös se elämä mitä tänäänkin näin sen miehen elävän. No... Ei se elämisen arvoiselta näyttänyt... Ajattelen, etten lasta haluaisi tahallani altistaa sellaiselle elämälle, mitä itse en voi kuvitella kestäväni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Miä:
Kyllä se vaan niin on ettei minustakaan olisi. Mutta se johtuu jostain muusta kuin asennevammasta. Miä näin tänään koulussa vammaisen ihmisen. Vaihdettiin hyvät huomenet siinä, hän lähti töihinsä, minä omiini. Poppia kuului kovasti huudattavan samalla. Ruokiksella näin kun se söi. Se järjesteli nakit lihapiirakan ympärille riviin. :heart: Ruokiksen jälkeen se näytti tekevän hommia yhtä kovasti kun miä. Vein pois traktorilavallisen sen siivoamia roskia. Se tulee ensi viikollakin =)
Click to expand...


Sanotko kaikista ihmisistä "se" ...?
Click to expand...

Sanon. Tai kirjotan, usein. Äsken omassa ketjussanikin omasta pojastani käytin samaa sanaa =) Hän ei vaan sovi miun tekstiin aina, pahoittelen jos se oli jotenkin alentavaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja h:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja hei:
minäkin olen vammainen; mulla on näkövamma (lasit -10 :o ) mutta ihan ihmisarvoista elämää mielestäni vietän...
Click to expand...

No tiedät kyllä itsekin, etten tuota tarkoittanut...
Click to expand...


no joo, mut miksi sitten et erittele sitä vammaisuutta, sitä kun on niin monenlaista ja monenasteista.
Click to expand...

Pilkunviilaus on taitolaji.
 
Olen samaa mieltä ap:n kanssa. En haluaisi vammaista lasta. Vammaisella tarkoitan erityisesti kehitysvammaista tai muuten pahasti vammaista (raajat puuttuu kokonaan, tms.) Varmasti tekisin abortin, jos sikiöllä olisi esim. downin syndrooma. Jos lapsen vammaisuus olisi yllätys, olisin todella vaikean paikan edessä. Luulen että olisin niitä vanhempia, joiden vammaiset lapset asuvat jossain hoitokodissa.

Tiedän että ei ole poliittisesti korrektia näin suoraan puhua, mutta se on totuus ja olen aina ajatellut samalla tavalla. Lapsena pelkäsin vammaisia ihan hirveästi. Vieläkin suhtaudun hieman arastellen, toki kohteliaasti, jos satun tekemisiin.

Minun kohdallani kysymys ei ole jaksamisesta, tms. Se on ehkä sitä että jos saisin vammaisen lapsen, kokisin itse olevani jotenkin viallinen. :(

En ole ylpeä tästä, enkä livenä menisi ikinä tällaista paljastamaan kenellekään.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa