Kyllä uskovaisten lapsi on huonommassa asemassa kuin muut.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja uskovaisen lapsi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja kolmekymppinen isä;28715667:
Subjektiivista toki mutta en tuntenut yhtään uskovaisen perheen lasta joka ei olisi saanut tehdä sitä mitä muutkin. Eri asia ehkä jos asut vl-vyöhykkeellä.

Minä olin helluntailainen ja nuo ylläolevat rajoitukset olivat siinä porukassa yleisiä 70-80-luvuilla. Nykyhetkestä en tiedä. Ei käyty elokuvissa eikä konserteissa, ylipäänsä ei kuunneltu maallista musiikkia, useimmissa perheissä ei ollut telkkaria. Kotibileisiin tai ei-uskovaisten juhliin ei osallistuttu ym. Ihan ulkona kaikesta oltiin.
 
mun pojan paras ystävä oli mm. lesta, ja rippikouluiässä tää poika tuli ja sano, ettei voida enää olla ystäviä, että hän on valinnut jumalan ja siihen elämään ei ns syntiset kuulu. ja täällä on käynyt monelle muulle samoin, että ovat saaneet lapsena olla ystäviä, mutta kun ovat tulleet rippikouluikään, niin usko on erottanut
 
Kyllä, uskovaisten lapsi on huonommassa asemassa kuin "normaalit" lapset.

Voisin kirjoittaa aiheesta vaikka satasivuisen elämänkerran, mutta tyydyn nyt vain toteamaan että ei ole ollut helppoa, ei todellakaan. Asioista kärsii jopa edelleen, vaikka lapsuudesta on jo reilut 20 vuotta. Silti minä en vieläkään voi olla täysin minä, arvet eivät katoa.
 
[QUOTE="minn";28715843]Minä olin helluntailainen ja nuo ylläolevat rajoitukset olivat siinä porukassa yleisiä 70-80-luvuilla. Nykyhetkestä en tiedä. Ei käyty elokuvissa eikä konserteissa, ylipäänsä ei kuunneltu maallista musiikkia, useimmissa perheissä ei ollut telkkaria. Kotibileisiin tai ei-uskovaisten juhliin ei osallistuttu ym. Ihan ulkona kaikesta oltiin.[/QUOTE]

No sepä tässä onkin hankalaa kun sanalla "uskovainen" niputetaan helvetin iso joukko samaan kasaan vaikka tavat ja muut olisivat ihan erilaiset. Ylipäänsä termillä "uskovainen" on nykyään vähän kumma kaiku, siksi sanon mieluummin olevani kristitty. Sama asiahan se on mutta ei tule niin... hihhuli mieleen. En itsekään ymmärrä sellaista uskoa jossa ihmistä rajoitetaan ihan mielivaltaisesti tai otetaan kaikki raamatunlauseet sanatarkasti ohjeena.
 
Kyllä, uskovaisten lapsi on huonommassa asemassa kuin "normaalit" lapset.

Voisin kirjoittaa aiheesta vaikka satasivuisen elämänkerran, mutta tyydyn nyt vain toteamaan että ei ole ollut helppoa, ei todellakaan. Asioista kärsii jopa edelleen, vaikka lapsuudesta on jo reilut 20 vuotta. Silti minä en vieläkään voi olla täysin minä, arvet eivät katoa.

Minä olen ollut poissa niistä kuvioista myös n. 20 vuotta ja alan kokea olevani suht tavallinen kansalainen, vaikka harmittaa edelleen kun muut muistelevat jotain rippikoulujuttuja tai mieheni kertoo miten tärkeä joku musiikkikappale tai elokuva oli hänelle joskus 80-luvulla tai kysyy muistanko minä kun se ja se bändi nousi julkisuuteen. Tavallaan näen sen rikkautenakin, kun ymmärrän myös tuota uskovaisten maailmaa ja tiedän miten he asioista ajattelevat. Esim. viime päivät olen ollut aivan ihmeissäni, miten ihmiset jaksavat pöyristyä Päivi Räsäsen sanomisista, minulle semmoinen ajattelutapa on niin tuttu. Baarissakin olen välillä käynyt kavereiden seurana ja tanssinutkin olen jonkun verran. Alkoholia en edelleenkään osaa käyttää ja jännitän vähän suomalaiskansallisia juhlia, joissa ihmiset ovat ympäripäissään.

Uskonnosta irtautuminen on asia sinänsä. Se oli niin ahdistavaa aikaa, että tuntui että meinaa henki lähteä, kun piti koko maailmankuva, moraalinen koodisto ym. luoda tyhjästä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kolmekymppinen isä;28715904:
No sepä tässä onkin hankalaa kun sanalla "uskovainen" niputetaan helvetin iso joukko samaan kasaan vaikka tavat ja muut olisivat ihan erilaiset. Ylipäänsä termillä "uskovainen" on nykyään vähän kumma kaiku, siksi sanon mieluummin olevani kristitty. Sama asiahan se on mutta ei tule niin... hihhuli mieleen. En itsekään ymmärrä sellaista uskoa jossa ihmistä rajoitetaan ihan mielivaltaisesti tai otetaan kaikki raamatunlauseet sanatarkasti ohjeena.

Tässä osut kyllä naulan kantaan! Ihan saman uskonnollisen ryhmittymänkin sisällä voi olla hyvin erilaisia elämäntapoja, toisilla on ihan järjettömän tiukkaa sääntöjen kanssa ja toiset elävät kuin keskimääräiset suomalaiset. Noin ylipäänsä ollaan monissa uskonnoissa menty vapaampaan suuntaan ja esim. keskivertohelluntailaisen elämä on nykyään täysin erilaista kuin muutama vuosikymmen sitten. Minun vanhemmillanikin on ollut telkkari varmaan parikymmentä vuotta, mutta silloin kun me oltiin lapsia, ei ollut puhettakaa että semmoinen olisi hankittu:O
 
Minuun tämä vaikutti niin että olen lähinnä ateisti tai kuulun kyllä kirkkoon mutta käyn siellä vain häissä,hautajaisissa yms. Osaan kyllä juhliakin ja pitää hauskaa ja alkoholia käytän kohtuudella vaikka sitä ei lapsuudenperheessäni ikinä käytetty. Lapseni olen kasvattanut ihan normaalilla tavalla eli saa katsoa tv.tä,tanssia,harrastaa mitä haluaa ja mennä aikoinaa rippikouluun yms. Vanhempani aikoinaan ehdottivat että ottaisin uskovaisen miehen mutta en halunnut sellaista ottaa koska tiesin että elämä olisi aika rajoitettua silloin. Mieheni on tavallinen luterilainen.
 
Olen minä ainakin osallistunut kaikkeen muuhunkin mihin kaverit. Kavereita oli uskovaisia jaei-uskovaisia. Ainoa mitä en saanut tehdä oli polttaminen ja alkoholi kuten jollain muullakin ketjuun vastanneella. En todellakaan koe jääneeni mistään paitsi tai porukan ulkopuolelle. Ikää mulla 33v, eli lapsuus 80- 90 luvulla.
Erosin helluntaiseurakunnasta 17- vuotiaana. En siksi ettenkö uskoisi vaan siksi, että koin vääräksi kuulua yhteisöön jonka kanssa oma elämäntyyli oli ristiriidassa. En menettänyt eroamisen seurauksena yhtään ystävää tai välejä omaan perheeseeni.

AP, ymmärrän aloituksesi, mutta aika radikaalia yleistämistä.
 
[QUOTE="sanna";28715634]tällä uskovaisuudella tarkoitetaan täällä nyt varmaan vl:a?Itse olen uskovaisesta perheestä(ev.lut.)mutta ei mun elämää se ole rajoittanut millään tavalla.[/QUOTE]

Sama juttu mulla. Emme rajoita lastakaan.
 

Yhteistyössä