Kyllä yksinhuoltajalla näyttää olevan vaikeaa.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja khyllä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

khyllä

Vieras
Yhden lapsen yksinhuoltajan suusta kuultua.

Lapsi saa olla kokopäiväisessä hoidossa, äiti makaa kotona, shoppailee, kylästelee, siivoilee kotia, hengailee poikaystävän kanssa päivisin. Illat valittaa arjen raskautta.
Ei päivähoidosta tarvitse maksaa montaa euroa; onhan hän yh. Lisäksi kaiken mahdollisen isomman hankinnan maksaa kukas muukaan kuin sossu. Ei ole huolta huomisesta rahan vuoksi, kun rahat alkaa loppua, kyllä sossu antaa. Onhan hän yh.
Tietty myös yh on saanut kodinhoitajan kun lapsi ollut alle vuoden.
Mummola ottaa yöksi viikonloppuisin, onhan hän YH ja arki raskasta.

Viisihenkisessä perheessä olen käytännössä yh. Mies painaa pitkää päivää ja lapsenhoitoapuja ei ole, koskaan. Lisäksi minua rasittaa kun periaatteessa minun ei kannata edes töitä hakea vielä, koska hoitomaksuihin menee rahaa niin hiivatusti. Jäisi +/-0 suurinpiirtein eikä siis mitään järkeä.

Joo katkeran tilitystä, kyllä vaan... Välillä vaan ärsyttää sivusta seurailla toisten niiiiiin vaikeaa elämää.

Millaista elämää teidän tuntemat yhden lapsen yh:t elelee? Työssäkäyvät on asia erikseen tässä tapauksessa...
 
Noinhan se usein menee jos lapsia vaan yksi, niin isovanhemmat jaksavat ja haluavat hoitaa paljon ja juuri kun on yh, nin on helppo olla perheen elämässä mukana.

Tottakai monen lapsen työssäkäyvät yh-äidit ihan eri juttu, en jaksaisi.
 
kyllä noita mahtuu makaajia ja yhteiskunnan tuella eläviä niin yksinhuoltajiin kuin parisuhteissa eläviin. Ei yksinhuoltajuus kenestäkään tee jonkinlaista. Minä käyn töissä, omistan auton ja asunnon (yhdessä pankin kanssa vielä). Enkä ole aikoihin mitään muita yhteiskunnan tukia saanut kuin lapsilisää. Lapsi ei ole ollut päivääkään päiväkodissa silloin, kun mulla on ollut vapaata. Isällään on kerran kuussa viikonlopun ja mummolassaan silloin, kun mummu ja lapsi niin haluavat.
 
Mä tunnen vain hyvin lapsensa ja yleensäkin elämänsä/asiansa hoitavia yksinhuoltajia. Itse asiassa ystäväpiiriini kuuluvat yh:t on ehkä jopa keskivertoa omistautuvampia vanhempia ja osa hoitaa samalla kunniakkaasti myös opintonsa ja työnsä.
 
Yh-ksi pääsee jos haluaa.
Itse olen viiden lapsen yh ollut,nyt enää kaksi nuorinta asuu kotona.Ei ollut aikoinaan ilmaista päivähoitoa,maksoin siitä.En ole saanut toimeentulotuksea,asumistukea kyllä.Ei ole mummot hoitaneet koskaan lapsia,itse piti hoitaa.
Töissä käyn,osapäiväistä ja pienellä palkkatuella.
Rankkaa on ollut exän vuosikausien kiusaamisien vuoksi.
Elämä on mennyt niinkuin on mennyt,tänäpäivänä asiat on hyvin kuitenkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja khyllä;23898068:
Millaista elämää teidän tuntemat yhden lapsen yh:t elelee? Työssäkäyvät on asia erikseen tässä tapauksessa...

Mä olen opiskellut yksinhuoltajana. Sossusta olisin saanut rahaa sellaisessa kuussa kun on sähkö-+vakuutusmaksut samassa kuussa. Koin että en jaksa niitä papereita sinne kiikuttaa sen rahan takia. Lisäksi ne pakotti ottamaan opintolainan, jos et ota se lasketaan kuitenkin tuloksesi. Ah kyllä oli herkkua elellä alle minimin.

Työllistyin. Olen lastenhoitaja, palkka ei päätä huimaa. Asumistuki lakkautettiin tulot suurinpirtein +-0 suhteessa työttömyyteen. Houkutteleepa töihin. Hoitomaksu oli silloin reilut puolet, kokonaisesta.

Eilen sairastuin niin että jouduin lähtemään päivystykseen. Onneksi on läheisiä mihin sain jo nukahtaneen lapsen viettämään loppu yön. Sitten tulikin ongelma, ne läheiset lähti tänään mökille. Olipa muuten kivaa nukutuksen jälkeisissä huuruissa alkaa selvittelemään että mihinkähän se lapsi menee seuraavaksi hoitoon. No asiat sain kuitenkin järjestymään.

Olen aiemmin ollut sitä mieltä että minulla on vahva tukiverkosto, mutta nyt käytännön kautta tuli todettua että eipä se sitten sitä olekaan.

Kannattaa miettiä tukiverkostojaan ennen kun tekee lapsia. Ja miettiä tarkkaan että jos verkosto pettää niin jaksaako itse!

Että ah vaan tätä yksinhuoltajan arkea, kun on niin leppoisaa ja ihanaa!
 
Kun olin yhden lapsen yh, mun päiväni täyttyivät Lastenklinikalla, toimintaterapeutilla, fysioterapeutilla ja Proteesisäätiöllä juoksemisesta ja lapsen kuntouttamisesta. Välillä ehti toki tavata ystäviäkin. Ja välillä raahasin mukanani siskoni samanikäistä lasta, koska siskoni oli töissä ja tarvitsi lapselleen hoitopaikkaa.

Mutta joo, totta mooses yksinhuoltajilla on niin raskasta, että siitä siellä äijänsä kainalossa kannattaa nostaa hirveä kateusmeteli. Heivaa se ukkos pihalle ja elämäsi on yhtä auvoisaa kuin kaverillasikin. Helevetin yksinkertaista.
 
Miksi,oi miksi,ihmiset hankkivat ison lapsilauman ja sitten valittavat kun eivät saa hoitoapua koskaan.. Olisiko ollut mahdotonta jo ennen toisen - tai kolmannen tai viidennen - lapsen syntymää jutella esim isovanhempien tai muun lähistöllä asuvan sukulaisen tai tuttavan kanssa mahdollisesta hoitoavusta? Miksi muutatte jonnekin kuuseen,kauas kaikista tukiverkoista,ja alatte sitten pykätä niitä lapsia yks toisen jälkeen??
 
  • Tykkää
Reactions: DuskyLeDoux
Tässä toinen yh. Sillä perusteella, että on yh, saa vain yhtä yhteiskunnan tukea ja se on Kelan maksama lapsilisän yh-korotus 40e. Se onkin ainoa yh-tuki jota esim minä olen koskaan saanut. Päivähoidostakin meni aina maksi 100%sti.

Tiedän kyllä monia perheitä, joissa on kaksi vanhempaa ja toinen on kotona, mutta silti lapset ovat päivähoidossa. Tuskin tämä siis on mikään yksinhuoltajuuteen liittyvä asia.

Tätä se on se subjektiivinen päivähoito-oikeus. Se pitäisikin poistaa. Toki hyvin sairaiden ihmisten pitää saada lapsensa hoitoon, vaikka eivät töissä kävisikään. Silloin pitäisi oll hyvin painavat sosiaaliset syyt.
 
Alkuperäinen kirjoittaja 2xäiti-töissä;23898107:
Ehkä kannattaa keskittyä omaan elämään ja sen hoitamiseen, toisten kadehtiminen ei helpota yhtään. Pahentaa vain...

Olet ihan oikeassa. En tiedä olenko ainostaan kateellinen, olen myös todella ärsyyntynyt tuohon systeemiin, että noinkin voi hyväksi käyttää päivähoitoa, sossua jne.
Minusta se on väärin.
Ei minusta olisi elelemään kuitenkaan tuollaista elämää, että lapsi pukata päiviksi muiden hoidettavaksi ja itse hengailla päivät.
 
  • Tykkää
Reactions: Frost in the ground
[QUOTE="vieras";23898130]Miksi,oi miksi,ihmiset hankkivat ison lapsilauman ja sitten valittavat kun eivät saa hoitoapua koskaan.. Olisiko ollut mahdotonta jo ennen toisen - tai kolmannen tai viidennen - lapsen syntymää jutella esim isovanhempien tai muun lähistöllä asuvan sukulaisen tai tuttavan kanssa mahdollisesta hoitoavusta? Miksi muutatte jonnekin kuuseen,kauas kaikista tukiverkoista,ja alatte sitten pykätä niitä lapsia yks toisen jälkeen??[/QUOTE]

Mie sain juuri viidennen ja miehellä ennestään yksi, joka meillä joka toinen viikonloppu. En ole ite missään vaiheessa olettanutkaan, että saisin lapsia jatkuvasti hoitoon esim. isovanhemmille, mutta oli ne silloin avioliiton aikana, neljän lapsen kanssa aivan ihania huilihetkiä. Nyt sitten neljän isomman lapsen isä ottaa lapsia luokseen aina kun mahdollista ja toivon, että joskus tulee vielä kokonaan lapsivapaata aikaa, jolloin kaikki viisi ovat poissa. Siihen ei tosin vielä kiirettä, pienin syntyi viime viikolla. :) Ja tiedän, ettei mummit ota hirveän usein hoitoon, heillä oma elämänsä.
 
[QUOTE="vieras";23898130]Miksi,oi miksi,ihmiset hankkivat ison lapsilauman ja sitten valittavat kun eivät saa hoitoapua koskaan.. Olisiko ollut mahdotonta jo ennen toisen - tai kolmannen tai viidennen - lapsen syntymää jutella esim isovanhempien tai muun lähistöllä asuvan sukulaisen tai tuttavan kanssa mahdollisesta hoitoavusta? Miksi muutatte jonnekin kuuseen,kauas kaikista tukiverkoista,ja alatte sitten pykätä niitä lapsia yks toisen jälkeen??[/QUOTE]

Kannattaa myös muistaa että yksinhuoltajaksi voi myös joutua ilman omaa valintaa esim. puolison kuollessa.
 
Olet ihan oikeassa. En tiedä olenko ainostaan kateellinen, olen myös todella ärsyyntynyt tuohon systeemiin, että noinkin voi hyväksi käyttää päivähoitoa, sossua jne.
Minusta se on väärin.
Ei minusta olisi elelemään kuitenkaan tuollaista elämää, että lapsi pukata päiviksi muiden hoidettavaksi ja itse hengailla päivät.
Turha kadehtia sellaista, mitä ei itselleen edes haluaisi. Mä joskus kauan sitten mielessäni kiukuttelin siitä, että silloisen verouudistuksen myötä holtiton lisääntyminen oli taloudellisesti kannattavampaa kuin sairaanhoitajan palkkatyö. Kunnes tajusin, että mullakin on oikeus alkaa lisääntymään...ihan vaan kenen lähiöpubin reiskan kanssa ja niin usein kun vaan luontoäiti suo. Ihan oma valintani siis oli, että mulla on vain nämä 2 lasta ja töissä olen käynyt. En kadehdi niitä, jotka ovat valinneet toisin.
 
Voi vittu mitä katkeran kotiäidin suoltamaa paskaa taas.

Mä en tajua mitä helvetin rahoja mun pitääs sieltä sossusta saada kun sieltä kuulemma saa kaiken?????? Tästä on soitettu monta kertaa suuta palstalla, mutta eipä ole tullut vihjeitä siihen miten niitä jumalattoman suuri tukia saa. :whistle:

Nimimerkillä se joka on vienyt lapsensa hoitoon 1v8kk ikääsenä sen takia, että pääsee työkkärin työharjootteluun. Kouluja käynyt tammikuusta -06 lähtien ja samalla tehnyt töitä. Lapsi toki isällään lähes puolet, mutta en mä makaakaan perse homeessa kotona.
 
Yh:t hyökkää päälle, tätä arvelinkin.
Ei minun ollut tarkoitus yleistää. Ei näköjään kellään muulla ole tuollaista kuin tällä mun tuntemalla yksinhuoltajalla.
Mä arvostan yksinhuoltajia, jotka ei jää roikkumaan sossun varaan ja käytä häikäilemättömästi hyväksi kaikkia mahdollisia keinoja jotta pääsisi helpoimmalla.
Ja itse olen ihanan lapsikatraani toivotusti halunnut, kriisi on ollut omassa päässäni joskus siitä kun ei ole sitä kunnollista tukiverkkoa, mutta tähän ollaan totuttu jo ja tilanne hyväksytty! Vertasin vain omaa tilannettamme tuon yh:n tilanteeseen. Älkää vetäkö herneitä nenuihin kuitenkaan.

Kysyinpä vain, että onko tuo ihan yleistä yksinhuoltajien keskuudessa vai joku ääritapaus?
Ilmeisesti on!
 
Mä en tajua miten joku kehtaa kadehtia esim. mun saamia tukia. Mä sentään teen jotakin rahani eteen eli opiskelen. Mutta palstalogiikan mukaan mä saan sossusta vaikka mitä. Joopa joo.
 
[QUOTE="akka";23898158]Kannattaa myös muistaa että yksinhuoltajaksi voi myös joutua ilman omaa valintaa esim. puolison kuollessa.[/QUOTE]

mutta eikös silloin lapsi saa orvoneläkettä ja ehkä vaimokin perhe-eläkettä...
 
Yh:t hyökkää päälle, tätä arvelinkin.
Ei minun ollut tarkoitus yleistää. Ei näköjään kellään muulla ole tuollaista kuin tällä mun tuntemalla yksinhuoltajalla.
Mä arvostan yksinhuoltajia, jotka ei jää roikkumaan sossun varaan ja käytä häikäilemättömästi hyväksi kaikkia mahdollisia keinoja jotta pääsisi helpoimmalla.
Ja itse olen ihanan lapsikatraani toivotusti halunnut, kriisi on ollut omassa päässäni joskus siitä kun ei ole sitä kunnollista tukiverkkoa, mutta tähän ollaan totuttu jo ja tilanne hyväksytty! Vertasin vain omaa tilannettamme tuon yh:n tilanteeseen. Älkää vetäkö herneitä nenuihin kuitenkaan.

Kysyinpä vain, että onko tuo ihan yleistä yksinhuoltajien keskuudessa vai joku ääritapaus?
Ilmeisesti on!

Mun tuttavapiirissäni ääritapaus. 95% tuntemistani yksinhuoltajista on työelämässä (ja yksinhuoltajana suurin osa kaveripiiristäni on juurikin yksinhuoltajia), 60% heistä vähintäänkin keskiportaan johtotehtävissä, 30% ylemmissä johtotehtävissä. Tunnen kyllä niitäkin yksinhuoltajia, jotka on sitten pienemmin palkatuissa hommissa.
 
Joo kyllä tota systeemiä käyttää muutkin kun vain yh:t hyväkseen...

aikas leimaavaa..?

Niinpä. Se, että on yh ei tarkoota automaattisesti sitä, että hoitomaksu on pieni tai ei mitään. Yh ei automaattisesti saa sossusta rahaa.

Ihan voi ap:kin jättää miehensä ja ruveta yh:ksi. Kattotaan sitten onko se niin kivaa.
 
[QUOTE="vieras";23898199]mutta eikös silloin lapsi saa orvoneläkettä ja ehkä vaimokin perhe-eläkettä...[/QUOTE]
Riippuu siitä, milloin skidi syntyi ja milloin faija kuoli. Jos siis ei ollut ehtinyt vanhemmat vihille asti. Nykyisin käsittääkseni vainajiltakin otetaan jotain dna-näytteitä mahdollisia jälkeläisiä varten, mutta niin ei tehty 25 vuotta sitten.
 

Yhteistyössä