Ä
äitikkä
Vieras
jotka päivästä toiseen soittelevat minulle ja valittavat elämäänsä.
Sattuu sinne ja sattuu tänne, lapst sitä ja lapset tätä, mikään ei ole
hyvin, vaikka todellisuudessa aihetta valittamiseen ei ole.
Yritän kuunnella, auttaa ja keksiä ratkaisuja, mutta minulla alkaa olla
mitta täysi, jos minulla on jotain kerrottavaa tai valitettavaa, tai kaipaisin
kuuntelijaa, enkä kommentteja takaisin sellaista se on...
En haluaisi enää vastata edes puhelimeen, kun aina saan kuunnella
saman virren.
Olisi varmaan viisaampaa keskustella joskus mukavistakin asioista,
mutta minua niin suututtaa kun olen se kaatopaikka johon käydään kippaamassa ne pahat olot ja valitukset,
yritän itse olla valittamatta, tai itseasiassa en koskaan ehdi aukaista omaa suutani puhelimessa, kun nämä kaverit pälättää läpi puhelun omia asioitaan.
Olen huomannut itsestäni, että olen alkanut nasautella ilkeähkösti takaisin,
mieleni tekisi kysyä näitä narisijoilta, että vaihtaisivatko he osia minun kanssani, eivät varmasti haluaisi suur perheen äidiksi, joka tekee töitä kotona ja opiskelee siinä sivussa ja mies reissuhommissa, mutta itse olen
kyllä tyytyväinen, ruokaa on, katto on päänpäällä, lapset on terveitä,
itsekin perussairautta lukuunottamatta suht terve, töitä on vaikka palkka on pienempi kuin työttömyyskorvaus.
Mitä te tekisitte näille nariseville kavereille, itseasiassa niitä on 3, jokainen päivittäin soittaa millon mistäkin....
Sattuu sinne ja sattuu tänne, lapst sitä ja lapset tätä, mikään ei ole
hyvin, vaikka todellisuudessa aihetta valittamiseen ei ole.
Yritän kuunnella, auttaa ja keksiä ratkaisuja, mutta minulla alkaa olla
mitta täysi, jos minulla on jotain kerrottavaa tai valitettavaa, tai kaipaisin
kuuntelijaa, enkä kommentteja takaisin sellaista se on...
En haluaisi enää vastata edes puhelimeen, kun aina saan kuunnella
saman virren.
Olisi varmaan viisaampaa keskustella joskus mukavistakin asioista,
mutta minua niin suututtaa kun olen se kaatopaikka johon käydään kippaamassa ne pahat olot ja valitukset,
yritän itse olla valittamatta, tai itseasiassa en koskaan ehdi aukaista omaa suutani puhelimessa, kun nämä kaverit pälättää läpi puhelun omia asioitaan.
Olen huomannut itsestäni, että olen alkanut nasautella ilkeähkösti takaisin,
mieleni tekisi kysyä näitä narisijoilta, että vaihtaisivatko he osia minun kanssani, eivät varmasti haluaisi suur perheen äidiksi, joka tekee töitä kotona ja opiskelee siinä sivussa ja mies reissuhommissa, mutta itse olen
kyllä tyytyväinen, ruokaa on, katto on päänpäällä, lapset on terveitä,
itsekin perussairautta lukuunottamatta suht terve, töitä on vaikka palkka on pienempi kuin työttömyyskorvaus.
Mitä te tekisitte näille nariseville kavereille, itseasiassa niitä on 3, jokainen päivittäin soittaa millon mistäkin....