Toggle sidebar

Kyllästynyt

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mieheensä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

Mieheensä

Vieras
Olemme olleet yhdessä miltei 10 vuotta, kuitenkin olemme nuoria. Mieheni on ihana, turvallinen ja huolehtivainen. Olen kuitenkin kyllästynyt elämämme rutiineihin, arkeen, seksiin, kaikkeen.

Tutkin hänen kännykkänsä viestit, vaatteiden taskut, paitojensa kaulukset, etsin merkkejä toisesta naisesta, toivoisin jotain sellaista loytäväni, haluaisin saalistaa hänet takaisin tai jotain.

Lapsia ei ole, hän olisi kyllä täydellinen isä. Haluaisin rakastua/hullaantua häneen uudelleen, huijaanko itseäni, pitäisiko meidän erota vai mitä, kokemuksia?
 
Remontoimme vanhan asuntomme uudeksi kylppäriremontista, tapetoinneista, seinänkaato luvista jne. kaikki lattiasta kattoon. Tämä tarina on tosi. Ja minua ei naurata.

Sisaremme lapset ovat meillä hoidossa kuukausittain, mieheni pitää siitä, ja nyt kukaan ei tule sanomaan, että tämä on provo.
 
Minun kokemukseni on se, että toiseen kyllästyy, jos ei ole mitään henkistä yhteyttä tai kiinnostusta toiseen ihmisenä.

Jos ns. yhteinen elämä koostuu puhtaasti siitä, että asutaan saman katon alla ja katsotaan telkkaria vieretysten samalla sohvalla, ei ole ihme jos kyllästyttää.

En tiedä, onko teidän suhteessanne kyse siitä, että kuvittelette tuntevanne toisenne niin hyvin, ettei tarvitse enää puhua ja tutustua toiseen, vai siitä, että ette ylipäätään ole koskaan olleet samalla aaltopituudella.
 
Ongelmasi ei ole todellinen, herää jo ruususen unestasi. ""Mieheni on ihana, turvallinen , huoletivainen..""

Olisiko mukavaa jos illalla nukkuessasi ukkosi häipyisi baariin, jättäisi laskut maksamatta, viettäisi viikonloput pääsääntöisesti lähiökapakassa. Häipyisi omille teilleen jne...

Lopeta valitus. Nauti siitä mitä sinulla jo on. Mukava aviomies, se on jo paljon se. Lähtekää yhdessä viikonloppumatkalle kylpylään, hemmotelkaa toisianne. Mitä voit itse antaa tälle parisuhteelle?

Se on vähän niin kun ei ole oikeita ongelmia, tuppaa ihminen niitä keksimään. Pienistä asioista tulee isoja. Kysehän on vaan pelkästä kyllästymisestä omiin rutiineihin, mieti miten voit niitä itse muuttaa!
 
Kun elää suhteessa, joka on alkanut molempien ollessa nuoria, niin helposti käy, että kehitytään ja kasvetaan eri suuntiin. Nuoruuden arvot ja ideologia muuttuu ja tahdotaan ehkä eri asioita, kun mitä vuosia sitten oli ajatellut.

Aloittakaa jokin yhteinen harrastus, esim. laskettelu, sukeltaminen, sienestys... Katsokaa, löytyykö toisesta vielä se jokin.
 
Jos on hyvä suhde ja hyvä mies pidä niistä kiinni! Maailmassa ei tuollaisia miehiä enää ole paljon. Olisiko sinusta kivempi joutrua olemaan epävarmassa suhteessa, koko ajan varpaillasi, et pystyisi missään asiassa luottamaan mieheesi ja joka viikonloppu joudut miettimään taasko olet yksin kun miehesi rymyää baareissa. Tähän vielä päälle, että sinulla olisi pieni lapsi minkä hoitaisit täysin yksin koska miehesi ei koskaan ole kotona?! Näin minulla ja kadehdin kaikkia jotka voivat nojata parisuhteeseensa, minä varmaan ikinä tule pystymään. Kaikkein kurjinta se on lapselle. Nyt jonkun on helppo ajatella, että mikset eroa, mutta niinkuin tiedetään ero ei ole helppo eikä ainut ratkaisu!
 
Minä tiedän mitä alkuperäinen kirjoittaja tarkoittaa. Olen todella kyllästynyt mieheeni, ollut jo pitkän aikaa. Mekin olemme olleet yhdessä vajaat 10 vuotta ja vielä kuitenkin nuoria ihmisiä. Meillä tosin on lapsia, jotka minut tähän sitovat, kuten laina-asiatkin. Ei edes taloremppa meitä saanut erillemme (sääli ;)
Mies kärähti vieraasta pari vuotta sitten ja minä todellakin pyydystin hänet takaisin itselleni. Nyt kaipaisin uutta episodia niin saisin nakata miehen pihalle, toivottavasti en alkaisi taas onkimaan takaisin...
Kaikki kyllästyttää, arki ja juhla, seksi ja seksittömyys, miehen eleet, naama, haju ja koko olemus saa minut ajattelemaan että ""painu hittoon siitä"".
Tätä voisi yrittää analysoida loputtomiin, mutta siihen en ala. Kun tökkii, niin tökkii. Ei siinä sen kummempia.
 
Arjen sietäminen on vaikea taitolaji, etenkin jos kuvittelee, että kaikkien muiden ihmisten elo on jatkuvaa tunteidenpaloa. Ylensä on vaikea arvostaa mitään ennen kuin sen on menettänyt.

Luulteko, että jonkun toisen kanssa elämäsi olisi 10 vuoden kuluttua onnellisempaa? Jos joku asia olisi paremmin kuin nyt, luuletko, ettei tilalla olis roppakaupalla muita ongelmia?

Ps. Salapoliisileikkeinesi olet turhan toiveikas. Jos löytäisit jotain, se tusin saisi suhdettanne roihuamaan uudelleen. Todennäköisemmin olisit verisesti loukkaantunut ja luottamuksesi olisi kadonnut. Jos taas olisit valmis antamaan anteeksi, miehesi oppisi kätevän tavan pistää parisuhde kuntoon: Sen kun käy paneskelemassa jotakuta toista, sina annat anteeksi ja sitten sama uudelleen. Ellei sitten rakastuisi oikeasti siihen toiseen, jolloin sinun taistelusi olisi taisteltu.
 
Sellaista se avioliitto on ja toisen kanssa ARJEN jakaminen,sitä ei vain tahdo ymmärtää,kun haluaa vain naimisiin,kirkkohäät ja hunnut.Ihminen lupaa aika paljon siinä valassa.
Täytyy sanoa,että mies parka..Jospa harkitsisit niitä lapsia,koska miehesi olisi hyvä isä,niitä on harvassa,itse tiedän kaksi kertaa eronneena ja kolme lasta yksin kasvattaneena.
 
En halunnut kirkkohäitä, menimme avioon koruttomasti maistraatissa vuosi sitten. Isot kirkkohäät eivät oikein tuntuneet näin monen vuoden jälkeen oikealta ratkaisulta.

Sekin vielä, että oikein naimisissa, yhteisiä lainoja ei sentään ole. Olen ajatellut antaa meille aikaa vielä puoli vuotta, jos säpinää ei synny, lähden sitä etsimään.

 
Hei hae sitä säpinää jostain muualta kuin parisuhteesta. Siis ihan todella. Minä olen varma että monet naiset kyllästyy mieheensä koska ne kuvittelee että miehen rooliin kuuluu tuoda jännitystä naisen elämään. Mies on ohjelmatoimisto jonka kuuluu pitää nainen koko ajan rystyset valkoisena.

Rupea lentämään vaikka! Siinä saat todella olla oikeesti rystyset valkoisena kun maankamara lähestyy etkä saa sitä hemmetin leijaa tasaamaan kiitoradan keskiviivan kanssa ja opettaja karjuu korvaan että vedä ylös tai rysähtää, etkö sä naattikorva vieläkään tajua tätä hommaa.

Tai lähde lappiin vaellukselle. Tartteeko sen miehen koko ajan olla siinä mukana. Ramppaat tunturin kylkeä ylös ja toista alas ja illlalla oot niin tattis että et edes ehdi yhtä ajatusta ajatella ennekuin uni tulee.

Jos mies sittenkin käy vielä hermoille, niin vaihda miestä äläkä täällä vinguta. Joskus vaan tulee vikatikki ja se on siinä sitten.

 
Hah hah! Loistava kommentti. Mies on ohjelmatoimisto...
Täytyy vaan hyväksyä se, että näistä draamakerhon tytöistä tulee jossain vaiheessa onnettomia. Ja kun asiaa oikein tarkkaan ajatellaan, se on niille elinkyvyttömille kaipailijoille ihan oikein!
Jos arki ei naiselle riitä, se johtuu naisen omasta tylsämielisyydestä. Sama toki pätee miehiin.
Ehkä inhimillisin ratkaisu kuitenkin on, että tuollaset hyypiöt vaan sinne erämetsiinhyttysten syötäväksi, ramppaamaan rakot jalkoihinsa ja nukkumaan telttoihin! Tulevat ehkä vähemmän levottomina sitten takaisin ihmisten ilmoille...
 
Kuulosti hyviltä nuo edellisten harrastusehdotukset. Mitä jos tosiaan keskittyisit itseesi hetken aikaa, harrastaisit ja pitäisit lomaa rutiineista. Tai ala harrastamaan miehesi kanssa jotain extremeä, jossa pääsette molemmat irti arjesta, toisten ihmisten seuraan ja näkemään uusia puolia toisistanne.
 
Siis jos sinulla on omassa elämässäsi tylsää, miksi projisoit ""onnettomuutesi"" mieheen? Ota itse etäisyyttä, harrasta omiasi, johan rupeaa mieskin näyttämään taas kiinnostavalta, kun elämä tuo uutta näkökulmaa.

Kyllästyminen ja tylsyys ovat mielikuvituksen puutetta. Sinulla on kaikki avaimet käsissäsi onnesi lisäämiseen, sormen osoittaminen miehen suuntaan on vastuun kiertämistä.
 
Lyödäänkö vetoa että jos miehesi kohdistaisi sinuun samanlaisia jännyysvaatimuksia, itkisit ja löisit sitä turpaan? Sillä nainenhan on aina ihana, jännä ja haluttava vaikka onkin arkinen, tylsä ja haluton..
 
Minullakin on mies joka turvallinen ja ahkera, ei juo eikä polta eikä ole väkivaltainen.
Riittääkö sellainen?
Ehkä joillekin mutta eivät nuo avut pelkästään riitä pitämään avioliittoa onnellisena.
Yksi huono puoli kuittaa monta hyvää piirrettä pois ja meillä se on se että en saa mieheltäni koskaan mitään tukea elämäni vaikeissa asioissa. Hänellä kun on kaikki hyvin ja kun minä olen niin vahva niin en tarvitse tukea.

Onneksi teillä ei ole vielä lapsia. Jos vähänkin epäröit niin mieti tarkkaan oletko onnellinen hänen kanssaan.
Sanoit kuitenkin asian joka jäi mieleeni ja se on tuo sana IHANA. Kyllä sinä hänestä välität jos sanot häntä ihanaksi.
Teillä on varmaan nyt jokin kriisi ja toivon että se menee ohi.
 
Ryhdy seuraamaan tätä ja sinkkupalstaa säännöllisesti. Oma miehesi ja parisuhteesi nousee arvoon arvaamattomaan parissa viikossa!

Minäkin suosittelen lisäksi yhteistä uutta harrastusta, tai hankkikaa vaikka koira.
 
Kannattaa huomata että olet kyllästynyt itseesi ja elämääsi etkä mieheesi. Onnellisuutesi ja tyytyväisyytesi ei saisi olla miehen harteilla. Ei ole hänen tehtävänsä keksiä sinulle sirkushuveja, sinun on tehtävä se itse. Mieti mikä oikeasti vaivaa, mitä elämältäsi haluat. Olet nyt jossain taitekohdassa, jossa on tehtävä uusia isoja suuntauksia, koska et ole tyytyväinen nykyiseen. Liian usein elämäänsä turhautuneet ihmiset luulevat että syy on puolisossa ja eroavat suotta. Syy ei ole miehessäsi, hän on sama ihana mies kuin aina ennenkin. Sinun vaan täytyy keksiä itsellesi jotain uutta ja piristävää (enkä tarkoita sivusuhdetta). Uusi harrastus? Alan vaihtaminen? Opiskelun aloittaminen? Loma? Maahanmuuttajanaisten auttaminen? Mitä vaan erilaista, jossa voit tuntea toteuttavasi itseäsi ja olevasi hyödyllinen.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Similar threads

J
Haluttomuus rikkoo :(
Viestiä
14
Luettu
2K
Perhe-elämä
Juure
J

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa