Haluttomuus rikkoo :(

[Juure]

En nyt oikein tiennyt minne kertoa tästä, joten päätin kirjoittaa tänne jotta saan purettua tuntojani hiukan kun ei ole ketään ulkopuolista kelle puhua.

Olemme 20-vuotiaita nuoria ja ongelmamme on seksielämämme. Olemme seurustelleet 3 vuotta ja elämme avoliitossa. Olemme tunteneet pidemmän aikaa ystävinä ja suhteemme voi hyvin. Ainoa myrheenkryyni on tämä seksuaalinen kohtaamattomuutemme.

Alku meni klisesesti, eli seksiä oli joka kerta kun näimme (viikonloppuisin). Saatoimme harrastaa seksiä useasti päivässä, julkisella paikalla yms. koskettelimme ja olimme kaikella tapaa seksuaalisesti hyvin aktiivisia. Harrastimme puhelinseksiä, käytimme leluja ja olimme kaikelle avoin emmekä voineet olla pitämättä näppejämme erossa toisistamme.

Muutimme yhteen reilu vuosi sitten. Seksi väheni heti muuton jälkeen. Sain omasta mielestäni sitä kuitenkin tarpeeksi usein. Arvelimme kyseessä olevan vain arkistuminen (kuitenkin positiivinen sellainen), näimmehän 24/7. Hän meni parin kk jälkeen töihin ja oli hyvin stressaantunut epäsäännöllisistä työajoista. Mietin, että seksin väheneminen johtuu vain työn stressaavuudesta. Osittain se olikin sitä, hän oli työpäivän jälkeen hyvin väsynyt. Hän onneksi lopetti työn, mutta seksinhalu ei palannut.

Olimme pitkään molemmat vain kotona ja kaikki meni hyvin muuten, seksi ei vain kiinnostanut häntä enää senkään vertaa. Syynä saattoi olla jatkuva yhdessä nyhvääminen. Ehkä olimme vain liikaa yhdessä?
Sain opiskelupaikan toiselta paikkakunnalla ja minusta se oli hienoa kaikin tavoin. Saisin ammatin jonka haluan ja näkisimme harvemmin -> ehkä hän haluaisi seksiä useammin kun emme näe jatkuvasti.
Ei halunnut. Tämä jatkui pitkän aikaa siten, että oli kuukauden taukoja ja nyt viimeisin oli 2kk tauko (meinasin kuolla tuossa ajassa). Tälläkin hetkellä on menossa ties miten mones viikko.

En tiedä mitä tässä pitäisi tehdä. Emme enää ole oikeastaan millään tavoin seksuaalisia enää. En saa koskea häneen lainkaan seksuaalisesti. Siitä hän ahdistuu ja tuuppaa kauemmas. Olen aika-ajoin ollut todella painostava, tiedän sen, mutta ottaa jo itsetunnon päälle kun ei edes koskea saa... mitä ennen sai tehdä. En ole jotenkin vielä tottunut tähän.

Olemme puhuneet aiheesta avoimesti ja usein. Syytä tähän koko ahdistuneisuuteen en varmaksi tiedä. Hän kertoo sen olevan hänen oikea luonteensa. Hän ei vain halua seksiä lähes koskaan, hänellä ei ole tarvetta siihen. Hän voisi elää loppuelämänsä ilman seksiä, vaikka nauttii siitä suuresti kun saa itsensä siihen tilaan. Väkisin hän ei siihen pysty, joten kyllä hän sitä haluaa kun vain 'aivot sitä haluavat'.
Alun himoa hän on sitä yrittänyt selittää sillä, että ihmiset vain tekevät niin, että aluksi tehdään toiseen vaikutus olemalla seksuaalisesti todella aktiivisia, ollaan ystävällisiä jnejne. Näinhän se on.

Hän haluaisi haluta, jo ihan minunkin vuokseni hänen sydäntään raastaa, kun tietää miltä minusta tuntuu tulla aina torjutuksi. Itken asiasta hyvin usein. Olen huonotuulinen ja tiuskin. Olen sortunut joskus sanomaan pahastikkin, mutta se johtui alussa yleensä siitä, että luulin hänen kiusaavan vain minua tahallaan (en tiedä miksi luulin niin, oli vain niin paha olla). Enää en ole ilkeämielisesti asiasta sanonut, mutta huomaan olevani muissa asioissa piikittelevä koska tämä ärsyttää minua. Olen itse todella stressaantunut kouluni takia ja tämä ei helpota asiaa. Tarvitsen seksiä.
En haluaisi olla huonotuulinen, mutta olen jos liikaa aikaa viimekerrasta on kulunut. Saattaa olla, että meillä on jonkinsortin noidankehä. Olen huonotuulinen ja piikittelen -> tappaa halut -> en saa seksiä -> olen entistä kiukkuisempi -> halut vaan vähenevät -> jne??
Olen myös masentuneisuuteen taipuva henkilö ja minulla on todettu syvä masennus johon olen saanut apua aikaisemmin ja selvisin siitä aika hyvin. Tämä kuitenkin tuntuu tuoneen sen takaisin. Olen koittanut avautua hänelle, mutta en haluaisi kertoa mikä masennusta on aiheuttanut. En halua hänelle pahaa mieltä enää yhtään enempää. Hän kärsii jo olostaan muutenkin.

Yritän usein hellästi kosketella ja tehdä aloitetta, joka sekin tuntuu ahdistavan häntä, joskus harvoin se johtaa seksiin kuitenkin. Miten voisin saada itseni pysymään kurissa? Hän on liian seksikäs ja haluni heräävät heti hänet nähdessäni se on ihan uskomatonta. Ollessani hänen seurassaan haluan seksiä kokoajan. Muutoin en seksiä ajattele niin paljoa. Itsetyydyskään ei auta haluuni. Eikä auttaisi muidenkaan kanssa häsläys, koska haluan _häntä_.

Tilanteen parantamiseksi olen kokeillut mm. olla mainitsemasta asiasta niin kauan kuin pystyn, olen koittanut olla koskematta, olen hellinyt, ollut lähellä, ollut spontaani, koittanut pornolla/leluilla yms innostaa ja koittanut välttää riitoja, mikään ei tunnu auttavan. En vain jaksaisi uskoa tuohon luonnejuttuun, vaikka aivan hyvin se voisikin olla totta. Luulen vian olevan jossain muussa, vaikka minulla kaiketi ei ole syytä. En vain halua uskoa. Pakko se kai on.

Eroa en ole harkinnutkaan, koska rakastan häntä. Olemme täydellinen pari ilman tätä ongelmaa. Kaikillahan niitä ongelmia on, onneksi meillä on 'vain' tämä, eikä esim. pettämistä/luottamispulaa tms.

Olemme muuten todella läheisiä. Nyhjäämme kiinni toisissamme, suukottelemme (emme paljoa suutele, koska hän tarvitsee siihen sen tietyn olon. Suutelee kyllä ihan mieliksenikin, mistä en pidä). Kävelemme kaikkialle käsikädessä, halailemme, pidämme hauskaa ja viihdymme yhdessä. Tylsää meillä ei ole, eikä "liian arkista". Käymme nykyään myös joskus ravintolassa ja elokuvissa, eli emme ole vain kotona.

Halusin tosiaan purkaa tunteitani, en saanut sitä ihan siihen muotoon kun halusin. Haluaisin kannanottoa hiukan miten minun tulisi toimia. Mikä voisi auttaa seksuaalisuuden heräämiseen? Josko kokeilisi sitä sinkkiä... pöh. Hän on sukupuoleltaan nainen.

Otetaan myös vinkkiä siitä miten saisi omat halut tapettua


Ottakaa kantaa ja kertokaa omia tapauksianne. Mistä teidän haluttomuus johtuu ja/tai miten olette selvinneet siitä?

Kysykää!

Rakkain terveisin masentunut

 

[Totuus voi sattua]

Haluatko olla loppuelämäsi ilman seksiä? Ikävä kyllä samanlaisilla kokemuksilla uskallan sanoa, että 95% varmasti tilanne ei tuosta muutu. 5% mahdollisuus silloin, jos kumppanisi suostuu keskustelemaan asiasta ja ymmärtää, että teillä (huom teillä, ei sinulla) on oikeasti ongelma joka pitää saada selvitettyä. Jos hän haluaa vain vaieta asiasta ja haudata sen piiloon, ja/tai ei suostu myöntämään että tilanne ei voi jatkua tällaisena, niin pahoittelen, tilanne ei muutu ikinä.

Pelkkä rakkaus ei riitä hyvään parisuhteeseen, yhteensopivuus on melkeinpä vielä tärkeämpää jos yhdessä aiotaan pysyä koko loppuikä. Eli kysy itseltäsi voitko ja haluatko elää loppuikäsi ilman seksiä. Jos et, pikkuhiljaa myös rakkautesi kuolee, tulet katkeraksi ja pahimmassa tapauksessa itsetuntosi on kolhittu iäksi. Jos kumppanisi ei halua yrittää korjata tilannetta, et pysty yksin pelastamaan suhdettanne - ainoa päätös joka sinulle jää, on kuinka pitkään jaksat pyöriä umpikujassa.

 

[Toripolliisi]

Haluatko olla loppuelämäsi ilman seksiä? Ikävä kyllä samanlaisilla kokemuksilla uskallan sanoa, että 95% varmasti tilanne ei tuosta muutu. 5% mahdollisuus silloin, jos kumppanisi suostuu keskustelemaan asiasta ja ymmärtää, että teillä (huom teillä, ei sinulla) on oikeasti ongelma joka pitää saada selvitettyä. Jos hän haluaa vain vaieta asiasta ja haudata sen piiloon, ja/tai ei suostu myöntämään että tilanne ei voi jatkua tällaisena, niin pahoittelen, tilanne ei muutu ikinä.

Pelkkä rakkaus ei riitä hyvään parisuhteeseen, yhteensopivuus on melkeinpä vielä tärkeämpää jos yhdessä aiotaan pysyä koko loppuikä. Eli kysy itseltäsi voitko ja haluatko elää loppuikäsi ilman seksiä. Jos et, pikkuhiljaa myös rakkautesi kuolee, tulet katkeraksi ja pahimmassa tapauksessa itsetuntosi on kolhittu iäksi. Jos kumppanisi ei halua yrittää korjata tilannetta, et pysty yksin pelastamaan suhdettanne - ainoa päätös joka sinulle jää, on kuinka pitkään jaksat pyöriä umpikujassa.

Näin aikuisena riittää lämpimät villasukat, hyvät pullakahvit ja kädestä kiinnipitäminen...

 

[eräsperäs.]

Hän voisi elää loppuelämänsä ilman seksiä, vaikka nauttii siitä suuresti kun saa itsensä siihen tilaan. Väkisin hän ei siihen pysty, joten kyllä hän sitä haluaa kun vain 'aivot sitä haluavat'.
Alun himoa hän on sitä yrittänyt selittää sillä, että ihmiset vain tekevät niin, että aluksi tehdään toiseen vaikutus olemalla seksuaalisesti todella aktiivisia, ollaan ystävällisiä jnejne. Näinhän se on.

Olette 20- vuotiaita ja olette olleet yhdessä kolme vuotta. Aloitte siis seurustella lapsina ja nyt olette matkalla aikuisuuteen, myös seksuaalisesti. Tyttöystäväsi tuskin on perillä siitä miten hän voisi loppuelämänsä elää, harva kaksikymppinen on. Sen tajuamaminen ettei kukaan ole vastuussa sinun onnestasi tai seksuaalisten tarpeiden täyttämisestäsi on myös yksi askel aikuisuuden polulla.

Tyttöystäväsi ei ole myöskään vastuussa masennuksestasi, se sinun täytyy selvittää itsellsesi. Apua masennukseen kannattaa hkaea ammattilaiselta, eikä kaataa sitä kumppanin vastuulle. Hän ei ole vastuussa myöskään sinun onnellisuudestasi, siitäkin olet vastuussa ihan itse.

Ihmisen elämään kuuluu kaudet jolloin hän ei ole seksuaalisesti aktiivisimmallaan. Tällöin jatkuva ehdottelu, aloitteiden teko tai virikkeiden tarjonta esim pornon muodossa saatetaan kokea ahdistavana ja painostavana, eikä todellakaan innostavana. Tiuskiminen ja piikittely tuskin vie asiaa eteenpäin, kuten itsekin toteat. Paineiden kasvaessa suosittelen turvautumaan ennemmin omaan apuun kuin toisen jatkuvaan painostamiseen.


Kerroit tyttöystäväsi nauttivan seksistä "kun saa itsensä siihen tilaan". Suosittelen keskustelemaan rakentavasti ja syyllistämättä mitkä asiat tätä "tilaa" edesauttaisivat sinun puoleltasi ja hänen puoleltaan.


Sinuna katselisin tilannetta eteenpäin ja mietiskelisin rauhassa. Seksuaalisten tarpeiden suuri eroavaisuus voi olla suuri rasite parisuhteella, mutta itse viimekädessä päätät mihin tärkeysjärjestykseen asiat asetat. Sitä ei voi kukaan ulkopuolelta sinulle sanella. Senkin tajuaminen on yksi askel aikuisuuteen.

 

[Kumpikampi?]

Tyttöystäväsi tuskin on perillä siitä miten hän voisi loppuelämänsä elää, harva kaksikymppinen on.

Minulta meni täysin ohi, missä vaiheessa kirjoittaja kertoi olevansa miespuolinen. Minä tulkitsin hänet naiseksi.

 

[eräsperäs.]

Minulta meni täysin ohi, missä vaiheessa kirjoittaja kertoi olevansa miespuolinen. Minä tulkitsin hänet naiseksi.

Hyvä huomio!

Aloittaja kääntää roolit päässään, mikäli tarvetta. Sama pätee kumminkin päin.

 

[Tarkkasilmäinen]

Ap. kertoi lopussa kumppaninsa olevan nainen, joten hänestä voi käyttää nimitystä tyttöystävä - oli ap. sitten sukupuoleltaan mitä tahansa.

 

[Juure]

Haluatko olla loppuelämäsi ilman seksiä? Ikävä kyllä samanlaisilla kokemuksilla uskallan sanoa, että 95% varmasti tilanne ei tuosta muutu. 5% mahdollisuus silloin, jos kumppanisi suostuu keskustelemaan asiasta ja ymmärtää, että teillä (huom teillä, ei sinulla) on oikeasti ongelma joka pitää saada selvitettyä. Jos hän haluaa vain vaieta asiasta ja haudata sen piiloon, ja/tai ei suostu myöntämään että tilanne ei voi jatkua tällaisena, niin pahoittelen, tilanne ei muutu ikinä.

Pelkkä rakkaus ei riitä hyvään parisuhteeseen, yhteensopivuus on melkeinpä vielä tärkeämpää jos yhdessä aiotaan pysyä koko loppuikä. Eli kysy itseltäsi voitko ja haluatko elää loppuikäsi ilman seksiä. Jos et, pikkuhiljaa myös rakkautesi kuolee, tulet katkeraksi ja pahimmassa tapauksessa itsetuntosi on kolhittu iäksi. Jos kumppanisi ei halua yrittää korjata tilannetta, et pysty yksin pelastamaan suhdettanne - ainoa päätös joka sinulle jää, on kuinka pitkään jaksat pyöriä umpikujassa.

Vastaus ensimmäiseen: En haluaisi
Tuota katkeroitumista minäkin pelkään, vaikka en haluaisi niin käyvän. En oikein tiedä mitä ajatella.


"Tyttöystäväsi ei ole myöskään vastuussa masennuksestasi, se sinun täytyy selvittää itsellsesi. Apua masennukseen kannattaa hkaea ammattilaiselta, eikä kaataa sitä kumppanin vastuulle. Hän ei ole vastuussa myöskään sinun onnellisuudestasi, siitäkin olet vastuussa ihan itse.

Ihmisen elämään kuuluu kaudet jolloin hän ei ole seksuaalisesti aktiivisimmallaan. Tällöin jatkuva ehdottelu, aloitteiden teko tai virikkeiden tarjonta esim pornon muodossa saatetaan kokea ahdistavana ja painostavana, eikä todellakaan innostavana."

Niin.... En ole häntä asiasta kyllä koskaan onneksi syyttänytkään.

Olen tosissani yrittänyt olla ottamatta asiaa esille, kuitenkin turhaudun suuresti muutamien viikkojen jälkeen ja joskus onnistun tahattomasti ottamaan asian esille, sillointällöin ihan "hyvälläkin mielellä" ja ymmärryksellä keskustelemme asiasta hyvässä hengessä. Kuitenkin yleensä tilanne menee niin, että minun tekee mieli, hänen ei ja suutun ja painun etäämmälle. En kuitenkaan suutu hänelle ja olen sen selväksi tehnytkin. Minua vain harmittaa.

Miten oikeasti muistaisin ensikerralla kun mieleni tekee olla vain hiljaa? Harmittaa aina jälkikäteen, että miksei taas muistanut vain pitää suutansa kiinni.

 

[Browneyedgirl]

Hmm.. Vaikutat mieheksti todella nössöltä. Ehkä sun pitäisi sitten vaan vähän miehistyä. Sillä sun tyttöystävällä on aika varmasti toinen,parempi rakastaja. Ehkä hän ei ole sitten ihan sitä mitä luulet. Kolme vuotta on pitkä aika olla yhdessä ja kyllä siinä ajassa halut kerkeää kohdistua parempiin kumppaneihin. Dumppaa se typykkä vaan ja hanki uusi.

 

[Totuus voi sattua]

Tuota katkeroitumista minäkin pelkään, vaikka en haluaisi niin käyvän. En oikein tiedä mitä ajatella.Miten oikeasti muistaisin ensikerralla kun mieleni tekee olla vain hiljaa? Harmittaa aina jälkikäteen, että miksei taas muistanut vain pitää suutansa kiinni.

Sellainen parisuhde ei toimi pidemmän päälle, jossa toinen joutuu kieltämään itseltään jotain todella tärkeää, ja/tai puremaan kieltään monta kertaa päivässä kun ei voi näyttää tunteitaan.

Et muutes kommentoinut sitä tärkeintä seikkaa: ymmärtääkö kumppanisi, että teillä on todellinen ongelma, ja yrittääkö hän oikeasti löytää siihen ratkaisua? Vai onko hänen mielestään ongelma vain sinulla (haluat liikaa / et osaa piilottaa halujasi) ja vain sinun se pitäisi ratkaista (lopettaa haluamasta / piilottaa ja kieltää halusi paremmin)? Koska niinkuin sanoin jo aiemmin, sinä yksin et pysty ongelmaanne ratkaisemaan, ja pidemmän päälle tuo ongelma tulee lähes varmasti suhteenne rikkomaan.

 

[Juure]

Hmm.. Vaikutat mieheksti todella nössöltä. Ehkä sun pitäisi sitten vaan vähän miehistyä. Sillä sun tyttöystävällä on aika varmasti toinen,parempi rakastaja. Ehkä hän ei ole sitten ihan sitä mitä luulet. Kolme vuotta on pitkä aika olla yhdessä ja kyllä siinä ajassa halut kerkeää kohdistua parempiin kumppaneihin. Dumppaa se typykkä vaan ja hanki uusi.

En ole nössö, en mies, eikä hänellä ole ketään muuta. Kolme vuotta on mielestäni lyhyt aika, eikä minulla ole aikomusta dumpata tätä ihanaa 'typykkää' Mikä tekee mielestäsi miehestä nössön tässäkin tilanteessa Ö_ö? En ymmärrä.

 

[Juure]

Sellainen parisuhde ei toimi pidemmän päälle, jossa toinen joutuu kieltämään itseltään jotain todella tärkeää, ja/tai puremaan kieltään monta kertaa päivässä kun ei voi näyttää tunteitaan.

Et muutes kommentoinut sitä tärkeintä seikkaa: ymmärtääkö kumppanisi, että teillä on todellinen ongelma, ja yrittääkö hän oikeasti löytää siihen ratkaisua? Vai onko hänen mielestään ongelma vain sinulla (haluat liikaa / et osaa piilottaa halujasi) ja vain sinun se pitäisi ratkaista (lopettaa haluamasta / piilottaa ja kieltää halusi paremmin)? Koska niinkuin sanoin jo aiemmin, sinä yksin et pysty ongelmaanne ratkaisemaan, ja pidemmän päälle tuo ongelma tulee lähes varmasti suhteenne rikkomaan.

Olemme tästä jutelleet, mutta... en oikeastaan tiedä. Tai noh... kyllä hän sen tietää ja toivoisi, että pystyisi haluamaan useammin, mutta en tiedä tajuaako hän miten suuri ongelma tämä on kuitenkaan. Hänestä toisinaan haluan hiukan liikaa, mutta nykyään haluni ovat vähentyneet sattuneesta syystä. En tiedä miten lähtisimme tätä asiaa ratkomaan... jos sanon hänelle, että asialle tulisi tehdä jotain niin varmasti hän toteaa, että 'mitä? mitä pitäisi tehdä?'. En keksi muutakuin, että joko minä puren kieltä tai hän harrastaa väkisin seksiä, jälkimmäinen ei tule mielestäni kysymykseenkään.

 

[Miehen mielipide]

En ole nössö, en mies, eikä hänellä ole ketään muuta. Kolme vuotta on mielestäni lyhyt aika, eikä minulla ole aikomusta dumpata tätä ihanaa 'typykkää' Mikä tekee mielestäsi miehestä nössön tässäkin tilanteessa Ö_ö? En ymmärrä.

Hyvä esimerkki siitä mitä mieheltä vaaditaan. Eli siis tässä erehdyttiin luulemaan ap:ta mieheksi ja aloitettiin nössöksi haukkuminen, koska hän puhui avoimesti tuntemuksistaan. Samalla siitä saatiin jopa syy siihen miksi hänen oletettu tyttöystävä ei halua seksiä hänen kanssaan. Miehille ap:n normaali käytös ei olisi sallittua. Samalla yleisesti valitetaan kuitenkin heti seuraavassa lauseessa siitä, että miehet eivät avaudu tunteistaan.

 

[Totuus voi sattua]

En tiedä miten lähtisimme tätä asiaa ratkomaan... jos sanon hänelle, että asialle tulisi tehdä jotain niin varmasti hän toteaa, että 'mitä? mitä pitäisi tehdä?'. En keksi muutakuin, että joko minä puren kieltä tai hän harrastaa väkisin seksiä, jälkimmäinen ei tule mielestäni kysymykseenkään.

Ensinnäkin, ei ole pelkästään SINUN tehtäväsi keksiä mitä ongelmallenne tekisitte. Juuri tuota tarkoitin sillä, että onko ongelma puolisosi mielestä pelkästään sinun ongelmasi. Jos ei, niin ei ratkaisunkaan miettiminen ole pelkästään sinun vastuullasi.

Toisekseen, teidän/sinun pitää myöntää, että jokaiseen ongelmaa ei löydy mieluista ratkaisua. Se, että ainoa toimiva ratkaisu voi olla eroaminen, ei kuitenkaan saa estää teitä miettimästä niitä mieluisampia ratkaisuja. Puolisosi pitäisi kyetä vastaamaan siihen, mikä hänet saisi haluamaan enemmän? Mikä saa haluja vähemmäksi? Mitä sinä voit tehdä asian hyväksi? Mitä HÄN voi tehdä asian hyväksi? Jos hän ei saa halujaan suuremmiksi, onko mitään mikä voisi helpottaa sinun oloasi? Mitä hän voisi silloin tehdä toisin, mitä sinä voisit tehdä toisin?

Siitäkin pitää pystyä keskustelemaan, että entäs jos/kun tilanne ei muutu. Miten se vaikuttaa teidän suhteeseenne, miten hänen mielestään sinun pitäisi suhtautua siihen että joutuisit elämään loppuikäsi ilman seksiä? Miltä se sinusta tuntuu, miltä hänestä tuntuu tietää että kärsit tilanteesta?

 

[Juure]

Ensinnäkin, ei ole pelkästään SINUN tehtäväsi keksiä mitä ongelmallenne tekisitte. Juuri tuota tarkoitin sillä, että onko ongelma puolisosi mielestä pelkästään sinun ongelmasi. Jos ei, niin ei ratkaisunkaan miettiminen ole pelkästään sinun vastuullasi.

Toisekseen, teidän/sinun pitää myöntää, että jokaiseen ongelmaa ei löydy mieluista ratkaisua. Se, että ainoa toimiva ratkaisu voi olla eroaminen, ei kuitenkaan saa estää teitä miettimästä niitä mieluisampia ratkaisuja. Puolisosi pitäisi kyetä vastaamaan siihen, mikä hänet saisi haluamaan enemmän? Mikä saa haluja vähemmäksi? Mitä sinä voit tehdä asian hyväksi? Mitä HÄN voi tehdä asian hyväksi? Jos hän ei saa halujaan suuremmiksi, onko mitään mikä voisi helpottaa sinun oloasi? Mitä hän voisi silloin tehdä toisin, mitä sinä voisit tehdä toisin?

Siitäkin pitää pystyä keskustelemaan, että entäs jos/kun tilanne ei muutu. Miten se vaikuttaa teidän suhteeseenne, miten hänen mielestään sinun pitäisi suhtautua siihen että joutuisit elämään loppuikäsi ilman seksiä? Miltä se sinusta tuntuu, miltä hänestä tuntuu tietää että kärsit tilanteesta?

Kiitos vastailuistasi. Olen nyt päättänyt antaa asian hetken vain olla. Mietin jos tekisimme jotain tosi kivaa viikonloppuna, eikä olisi lainkaan painostavaa ilmapiiriä. Oloni on hieman pirteämpi nyt ja koitan keskittyä vain nauttimaan ihanasta viikonlopusta^^ Palailen astialle sitten taas kun tulee sellainen olo/joku vastailee. Kiitos teille.