Haluaisin kysyä eronneilta alle 3-vuotiaiden lasten vanhemmilta muutamia asioita, koska ero on käynyt itsellä viime aikoina turhan usein mielessä.
1. eronne pääasialliset syyt lyhyesti
2. miten lasten asuminen / tapaamiset ovat hoituneet
3. miten lapsi / lapset reagoivat eroon
4. oletko katunut eroa
Meillä on 6- ja 3-vuotiaat lapset. Vanhempi lapsi on biologisesti vain minun, mutta isä on alun alkaenkin suhtautunut häneen kuin omaansa, ja myös tapaamiset ja isän luona olemiset ovat menneet eron jälkeenkin aivan kuten "normaalisti". Minä tein yksin päätöksen erosta.
1. Henkinen väkivalta, (miehen) kykenemättömyys keskusteluun ja asioista puhumiseen. Sitä kautta minun masennukseni pitkittyminen ja ajoittain paheneminenkin.
2. Asumme n. 500 m päässä toisistamme, lapset ovat säännöllisen epäsäännöllisesti molemmissa kodeissa, mitään viikko/viikko-sopimusta ei ole ainakaan toistaiseksi tehty, emme ole nähneet sitä tarpeelliseksi. Viikonloput menevät yleensä vuorotellen, mutta sovitellen jommankumman mahdollisten menojen mukaan, tai puoliksi. Pääasiallisesti lapset asuvat kuitenkin minun luonani.
3. Erotessani lapset eivät nähdäksemme ole reagoineet sen suuremmin. 6-vuotias oli jopa päiväkodissa sanonut, että "hyvä vaan että muutettiin". Pienempi aluksi silloin tällöin totesi ääneen esim. "tämä on meidän koti", tai kysyi, onko tämä koti. Nykyisin (vajaa 4 kk muutosta) lapset puhuvat sujuvasti isin tai äidin kodista. Päiväkodissa ei myöskään ole tullut esille ongelmia tai muutoksia lasten käyttäytymisessä.
4. Näen selkeät syyt eroomme, tunnistan ex-mieheni henkilökohtaiset ongelmat, myös omani joita tosin olen jo vuosia hoitanut, ja tiedän tarkalleen mitä miehen tulisi tehdä, että yhteenpaluu olisi mahdollinen. Tiedän, että yhdessäpysyminen tässä tilanteessa olisi ollut väärin itseäni ja sitä kautta lapsia kohtaan. En siis kadu eroa. En olisi halunnut tehdä sitä, mutta en olisi voinut elää enää niinkään. Silti miestä nähdessäni joskus tulee ikävä, joskus ajattelen häntä jatkuvasti, mutta nämä taitavat olla normaaleja tunteita eron jälkeen ja sallin ne itselleni, silti tiedostan todellisuuden.
