Kysymyksiä huoltajuusriidoista

[Pelokas äiti]

Olen parin kuukauden ikäisen vauvan yh-äiti. Lapsen isä ei ole isyyttä tunnustanut, mutta välillä pahempien riitojen yhteydessä on uhkaillut että vie lapsen huoltajuuden käräjille ja vie lapsen minulta.

Millaisia asioita huoltajuudesta/tapaamisista päätettäessä otetaan huomioon? Esim. taloudellinen tilanne, itse olen pienituloinen ja lapsen isä taas erittäin hyvin toimeentuleva, olisiko minulla siis mitään mahdollisuuksia?? Entäs mitä kaikkea luurankoja kaapeista kaivetaan?.. Minulla on ollut joskus vuosia sitten masennusta ja paniikkihäiriötä, mutta olen nyt jo noin 5 vuotta voinut paremmin ja selvinnyt ilman lääkkeitä. Olisiko noilla menneillä "ongelmilla" kuitenkin vielä merkitystä, osoittaako ne minun olevan henkisesti epävakaa tms??

Kiitos vastauksista..

 

[no]

Isä ei mahda yhtään mitään jos ei ole tunnustanut lasta! Ja sinä äitinä voit kieltää isyyden selvittämisen ja jos ex on tuollainen, niin sen myös tekisin.

Joten huoli pois, isä ei ole virallisesti lapsen isä, eikä sillä ole mitään oikeuksia.

 

[niin]

ja kysymys: miksi yleensäkään olet vielä tekemisissä moisen ääliön kanssa, jos kerran kuitenkin sanot olevasi yh?

 

[ap]

Ei ole virallisesti lapsen isä, mutta isyyshän pystytään vielä selvittämään joko minun suostumuksella, tai sitten minun vastustaessa hän voi vaatia sitä käräjien kautta eikä silloin minun vastustelut auta yhtään mitään. Tilanne on sellainen että hän on omalla puolellaan varattu, ollaan oltu ihan ystävällisissä jutteluväleissä, mutta joskus raskausaikana oli tosi pahat riidat (hän ei olisi halunnut tätä lasta), ja nyt taas on vähän välit "viilenneet"..

 

[millipilli]

Eikös se niin mee, että jos äiti vastustaa isyydentunnustusta niin isä ei sille mahda mitään, mutta jos isä vastustaa niin äiti voi vaatia tunnustuksen oikeusteitse?

 

[oikeustieteiden kanditaatti]

Isä ei mahda yhtään mitään jos ei ole tunnustanut lasta!

Höpö höpö. Isä voi vaatia isyyden selvittämistä. Jos hänet isäksi todetaan, niin tietty sitten hän voi vaatia yhteishuotajuutta. Yksinhuotajaksi häntä tuskin koskaan laitetaan. Menette sitten aikoinaan näitä asioita oikeuteen selvittämään, jos ei lapsenvalvojalla asiat selviä.

Pistä hakusanaksi palstalle yksinhuoltajuus tai yhteishuotajuus, niin saat selkoa asioista vähän enemmän. Siis lähinnä siitä, millä perusteella yksinhuotajuuden voi saada.

 

[clivia]

Jätä isyys selvittämättä virallisesti niin pääset paljon helpommalla.
Nimimerkillä joka päivä yhtä helvettiä.

 

[oikkari myös]

Isä voi vaatia isyyden selvittämistä, mutta jaksaneeko tuohon prosessiin oikeasti lähteä? Ettei olisi kysymys lähinnä kiusanteosta sinulle?
Ja vaikka isyys vahvistettaisiinkin, en keksi itään syytä, jolla miehestä tulisi lapsenne _yksinhuoltaja_ (ellet jättänyt jotain olellista kertomatta). Yhteishuoltajuuden voi toki saada ja sitten on sovittava lapsen asumisesta ja tapaamisoikeuksista. Kun noinkin pienestä lapsesta on kyse, voisin kuvitella, että (jos siis ette pääse sopuun keskenänne, mahdollisesti lastenvalvojan avustuksella) oikeus määräisi lapsen lähivnhemmaksi kuitenkin sinut ja isä saisi tapaamisoikeudet.
Usein näissä tapauksissa surullista kyllä ies ei oikeasti ole kiinnostunut lapsesta ja hänen isänään olemisesta, vaan lapsen äidin kiusaamisesta. Sanoit jotain riidoistanne? Suosittelisin, ettet ole missään yhteydessä lapsen isään nyt, tai jos jostain syystä on pakko, pidät yhteydet minimissä. Teillä ei enää ole suhdetta eikä hänellä ole mitään sanomista sinun asioihisi ja tekemisiisi. Jos hän vastoin sinun kantaasi haluaa vahvistaa lapsen isyyden, hän voi panna asian vireille - tähän ei tarvita sinun kanssasi riitelemistä lainkaan. Jos hän todella on kiinnostunut lapsesta, hän käyttäytyy asiallisesti ja hoitaa asian virallista tietä (jolloin sinulla ei nähdäkseni ole sitä pelkoa, että sinusta ei kuitenkin tulisi lapsen lähivanhempaa). Jos kysymys oli pelkästä kiusaamisesta, se loppuu, kun et suostu olemaan yhteyksissä häneen sitä varten, eikä lapsiasiakaan jaksa silloin oikeasti kiinnostaa niin että hän todella panisi sen vireille.

 

[ap]

Tällä miehellä on jo lapsia, ja tiedän että hän on hyvä isä. Minä pelkään lähinnä sitä että jos huoltajuudesta/tapaamisista käräjöitäisiin, jos hän yrittäisi sulkea minut mahdollisimman paljon ulos lapsen elämästä, että jos hänestä tulisi lähivanhempi ja minä näkisin lasta vaikka vain vuoroviikonlopuin (asutaan eri paikkakunnilla). Ainakin minulle äitinä se olisi melkoinen katastrofi.. Hän on sellainen ihminen että hänen kanssaan ei kannata riitaantua, silloin hän on tosi määrätietoinen "nujertaakseen" sen toisen.

 

[ap]

Ja kyse on nähdäkseni siitä että kun hän on varattu, hän pelkää tämän asian paljastumista. Jos asia pysyy salassa, kaikki hyvin, mutta jos asia paljastuu, hän kostaa minulle alkamalla käräjöimään lapsesta.

 

[oikkari myös]

Tällä miehellä on jo lapsia, ja tiedän että hän on hyvä isä. Minä pelkään lähinnä sitä että jos huoltajuudesta/tapaamisista käräjöitäisiin, jos hän yrittäisi sulkea minut mahdollisimman paljon ulos lapsen elämästä, että jos hänestä tulisi lähivanhempi ja minä näkisin lasta vaikka vain vuoroviikonlopuin (asutaan eri paikkakunnilla). Ainakin minulle äitinä se olisi melkoinen katastrofi.. Hän on sellainen ihminen että hänen kanssaan ei kannata riitaantua, silloin hän on tosi määrätietoinen "nujertaakseen" sen toisen.

Ja tämän miehen nykyinen puoliso ja muiden lasten äiti on sitä mieltä, että olisi ihan ok, jos mies olisi sinunkin vauvasi lähivanhempi ja tämä kuuluisi perheeseen muiden lasten ohella?

Ei sinun tilanteessasi mitään sellaista minun nähdäkseni ole, joka puoltaisi isää lähivanhemmaksi, saati sitten yksinhuoltajaksi. Vauvahan on vasta parikuinen ja arvattavasti rintaruokinnassa? Eikä juurikaan tekemisisssä isänsä kanssa tällä hetkellä?

Edelleen sanoisin, että pane välit poikki siihen suuntaan, älä anna hänen pelotella, ja riidellä, hoitakoon asian virallista tietä jos todella sitä haluaa.

 

[oikkari myös]

Ja kyse on nähdäkseni siitä että kun hän on varattu, hän pelkää tämän asian paljastumista. Jos asia pysyy salassa, kaikki hyvin, mutta jos asia paljastuu, hän kostaa minulle alkamalla käräjöimään lapsesta.

No sitä suuremmalla syyllä kun itsekin tajuat, ettei oikeasti ole kyse kiinnostuksesta lapseen.. sano, että olet kieltänyt isyyden selvittämisen ja se siitä ja pidä etäisyyttä koko mieheen.

 

[ap]

Sitä minäkin mietin että tuskin hänen puolisonsa olisi kovin innokas ottamaan minun lasta asumaan heille, tai haluaisi/osaisi olla minun lapselle mitenkään rakastava "äitihahmo". Siinä on yksi syy miksi minua hirvittää jos oikeasti niin voisi käydä että mentäisiin käräjille ja lapsen isästä tulisi se lähivanhempi, ei lapsi varmaan tuntisi itseään siellä kovin rakastetuksi..

 

[oikkari myös]

Sitä minäkin mietin että tuskin hänen puolisonsa olisi kovin innokas ottamaan minun lasta asumaan heille, tai haluaisi/osaisi olla minun lapselle mitenkään rakastava "äitihahmo". Siinä on yksi syy miksi minua hirvittää jos oikeasti niin voisi käydä että mentäisiin käräjille ja lapsen isästä tulisi se lähivanhempi, ei lapsi varmaan tuntisi itseään siellä kovin rakastetuksi..

Taidat ressata turhaan, vaikutta aika epätodennäköiseltä skenaariolta

Kerrohan vielä, mitä se mies tekee - miten te sitten riitelette? Hän soittelee ja uhkailee? Vai sinä soittelet kertoaksesi lapsen asoita? Miksi, miten, mistä asioista siis olette yhteyksissä ja kumman aloitteesta?

 

[ap]

Tämä ei nyt anna tietyllä tavalla kovin positiivista kuvaa minustakaan, mutta.. Meillä oli aika pitkä suhde (salassa tietenkin..), ja lopulta siitä seurasi tämä lapsi. Nyt minun ja tämän miehen välillä on jo kaikki loppunut, mutta puhelimessa on juteltu tämän lapsen kuulumisia, miten asiat hoidetaan jne. Mies on se joka soittelee (niinkuin oli koko meidän suhteen aikana), ja häntä ahdistaa niin pajon tämä tilanne, että tämä tulisi vielä julki ja syyttelee minua nyt mielestäni kohtuuttomasti kaikesta mahdollisesta (että vaikka muuta vakuuttelen, niin muka kuitenkin suunnittelen hänen perheelleen koko asian paljastamista jne). Joskus raskausaikana oli tosi pahat riidat mutta silloin saatiin jotenkin sovittua, nyt taas välit huonontuneet. On syytellyt minua ja uhkaillut käräjillä ja välillä taas on juteltu ihan suht asiallisesti, että jos ei kerran enää tulla toimeen niin olisiko meidän järkevintä lopettaa yhteydenpito kokonaan.. Uskon että hän kyllä oikeasti välittää tästäkin lapsesta, mutta pelkää niin paljon oman perheensä ja muiden lastensa menettämistä.