Kysymyksiä teille joiden mielestä pitäisi olla yksin ainakin kuukausia-vuosi ennen uuden suhteen aloitusta

["a p"]

Mitä jos on tuntenut kaverina uuden miehen jo vuosia, ja suhde lämpenee ystävyydestä seurusteluksi melkein heti eron jälkeen? Mitä jos tämä uusi mies osoittautuukin siksi oikeaksi? Pitääkö vaan antaa sielunkumppanin mennä menojaan tapaamatta ehkä sitä oikeaa koskaan, ihan vain siksi että on vasta eronnut, ja eron jälkeen kuuluu olla yksin tietty aika?

Itse aloitin suhteen kauan tuntemani miehen kanssa lähes heti eron jälkeen, ja mies osoittautu siksi oikeaksi, ja olemme nyt olleet vuosia yhdessä. Kun aloimme seurustella, tosi moni lähipiirissäni oli sitä mieltä ettei minun olisi pitänyt alkaa suhteeseen muutama päivä eron jälkeen. Olin kuitenkin päässäni eroa tehnyt vuosia, ja sen käsitellyt, mitään keskeneräistä ei ollut.

Tuli vaan asia mieleen, kun täällä tuntuu moni olevan sitä mieltä että pitäisi aina ehdottomasti olla aloittamatta suhdetta pian eron jälkeen.

 

["tjaa"]

Minusta eroa ei voi etukäteen käsitellä kokonaan vaan sille on annettava aikaa. Minusta vuosikin on lyhyt aika alkaa uuteen suhteeseen.

 

["a p"]

[QUOTE="tjaa";29608950]Minusta eroa ei voi etukäteen käsitellä kokonaan vaan sille on annettava aikaa. Minusta vuosikin on lyhyt aika alkaa uuteen suhteeseen.[/QUOTE]

Niin, moni sanoo näin. Silti suhteemme ei ole vaikeutunut millään tavalla sen takia että olin ihan vasta eronnut.

En tajua miksi ihmiset yleistävät.

 

[Ken guru]

Njääh. Jokainen elää kuten itselleen parhaaksi näkee. Ihmiset on erilaisia, mutta kaikki ei sitä ymmärrä. Tarkoitan siis niitä jotka kovaan ääneen kertoo mitä muiden pitäisi tehdä.

 

[Viisaampi]

En ole typerä, eli en pidä mitään tiettyä "suruaikaa" eron jälkeen. Jokainen ihminen on yksilö, kokee yksilöllisesti ja jokainen erokin on yksilöllinen, oma tapauksensa.
Miten voikin aikuisissa ihmisissä olla noin saatanan daijuja, kuten tuo nimimerkki "tjaa" viestissä #2.

Aloittaja, elä elämääsi kuinka parhaaksi koet.

 

["a p"]

Njääh. Jokainen elää kuten itselleen parhaaksi näkee. Ihmiset on erilaisia, mutta kaikki ei sitä ymmärrä. Tarkoitan siis niitä jotka kovaan ääneen kertoo mitä muiden pitäisi tehdä.

Olen samaa mieltä, täysin. Itse olen sitä mieltä että olisin ollut hullu jos olisin antanut niin täydellisen miehen mennä menojaan. Välit katkesivat pariin kaveriini eron jälkeen, koska he kritisoivat suorin sanoin sitä että aloitin uuden suhteen heti perään.

 

[Criminal Mind]

Riippuu aika paljon erosta. Toiset pystyy eroamaan hyvin, siinä ei oiekasti ole sen kummempaa draamaa vaan on joku tällänen "kasvoimme erilleen" keissi. Itselä taas on mennyt pari vuotta saada itsensä henkisesti ja fyysisesti sellaiseen kuntoon että voi edes ajatella jotain parisuhdetta. Ei siihen heti erotessa kyennyt.

 

["mies"]

Ainahan on poikkeuksia. Pääsääntöisesti kannataa olla sinkkuna kunnes on tyytyväinen olotilaansa ja jollain tavalla selvitynyt erosta. Siihen kuluu kuukausia tai vuosia.

 

[astrolabe]

Erään tutun eksä ehti eronsa harkinta-aikanakin elää avoliitossa useamman miehenpuolikkaan kanssa. Että onhan meitä jokaiseen junaan. Kaipa mie vaan ite toivoisin, että parisuhteessa molemmat ois kärryillä missä mennään, ettei tuu niitä yllätyseroja, jotka toiselle olleet vuosia selvää pässinlihaa, kunhan odottanut jotain ennen virallisen erln hakemista ja toinen kuvittelee kaiken olevan hyvin.

 

["a p"]

Riippuu aika paljon erosta. Toiset pystyy eroamaan hyvin, siinä ei oiekasti ole sen kummempaa draamaa vaan on joku tällänen "kasvoimme erilleen" keissi. Itselä taas on mennyt pari vuotta saada itsensä henkisesti ja fyysisesti sellaiseen kuntoon että voi edes ajatella jotain parisuhdetta. Ei siihen heti erotessa kyennyt.

No me juurikin kasvoimme erilleen pikkuhiljaa, ei sen kummempaa draamaa.

 

[säpäle harmaana]

Nämä asiathan eivät kuulu kenellekään ulkopuoliselle, joten siinä mielessä olen kyllä ihan samaa mieltä aloittajan kanssa. Kuitenkin tuli mieleen, että mihin "menoihinsa" se sielunkumppani parissa kuukaudessa ehtii karkaamaan? Jos on oikeasti kyse pitkäaikaisesta tuttavuudesta ja kipinää on ollut jo kauan ennen eroakin, miksi se suhde olisi aloitettava juuri sillä sekunnilla, kun edellisestä eroaa?

 

["a p"]

Nämä asiathan eivät kuulu kenellekään ulkopuoliselle, joten siinä mielessä olen kyllä ihan samaa mieltä aloittajan kanssa. Kuitenkin tuli mieleen, että mihin "menoihinsa" se sielunkumppani parissa kuukaudessa ehtii karkaamaan? Jos on oikeasti kyse pitkäaikaisesta tuttavuudesta ja kipinää on ollut jo kauan ennen eroakin, miksi se suhde olisi aloitettava juuri sillä sekunnilla, kun edellisestä eroaa?

No minä tein niin koska tunsin olevani valmis siihen, eikä siitä ole ollut kerrassaan mitään haittaa missään vaiheessa uudelle suhteelle.

 

[vieras1.]

Nämä asiathan eivät kuulu kenellekään ulkopuoliselle, joten siinä mielessä olen kyllä ihan samaa mieltä aloittajan kanssa. Kuitenkin tuli mieleen, että mihin "menoihinsa" se sielunkumppani parissa kuukaudessa ehtii karkaamaan? Jos on oikeasti kyse pitkäaikaisesta tuttavuudesta ja kipinää on ollut jo kauan ennen eroakin, miksi se suhde olisi aloitettava juuri sillä sekunnilla, kun edellisestä eroaa?

No tätä mietin. Ja sitä pitääkö se heti julkistaa nii kovalla vimmalla että ystäviäkin kaikkoaa? Eikö voi vaan tapailla vähemmällä hehkuttamisella eikä heti pari päivää eron jälkeen mainostaa uutta suhdetta. En tiedä. Itse eronnut vajaa kuukausi sitten ja juuri tapasin mahtavan tyypin joka tuntuu ihan mahanpohjassa asti. Mutta ei tässä nyt siitä sen kummempaa tarvitse vielä tehdä.

 

[nooh]

Mä tapasin heti eron jälkeen upean miehen ja suorastaan hullaannuin siihen, mutta eipä se pitkölle kantanut, ja myöhemmin sitten tajusin, etten olisi ollut vielä valmis vakavaan suhteeseen.

 

["muumimamma"]

Mulle kävi juuri niin, että olin tuntenut nykyiseni jo vuosia ystävänä, ja hullaannuimme toisiimme, kun olin ollut erossa vasta muutaman kuukauden, hän eronnut myös ihan ähän aiemmin kuin minä. Mun edellinen suhde oli loppu jo kaaauan, asuttiin vaan yhdessä kun ei löytynyt asuntoja noin vasn, vuosia oltiin jo nukuttukin eri huoneissa. Nyt olen naimisissa mun elämäni miehen kanssa ja todella onnellinen, ekaa kertaa elämäsdäni, en kadu mitään!! Ei kukaan toinen voi sanoa mikä sopii kellekin. Pitää seurata sydäntään ja tehdä niinkuin parhaalta tuntuu <3

 

["tii-"]

Ihmisiä ja parisuhteita on niin erilaisia. Jollain esim. parisuhde voi olla "kuollut" hyvinkin pitkään ennen kuin varsinaisesti erotaan, jolloin ei välttämättä tarvitse pitkää käsittelyaikaa.

Mutta jos joku ystäväni toistuvasti eron jälkeen hyppää uuden miehen, sen "oikean", matkaan, eikä mikään suhde sitten kestäisikään, niin kehottaisin ystävää hiljentämään tahtiaan ja olemaan vähän aikaa yksin. Mutta vain läheiselle ystävälle, jonkun puolitutun elämänvalinnat eivät kuulu minulle.

 

[vieras**]

[QUOTE="a p";29608930]

Tuli vaan asia mieleen, kun täällä tuntuu moni olevan sitä mieltä että pitäisi aina ehdottomasti olla aloittamatta suhdetta pian eron jälkeen.[/QUOTE]

Yleensä tuollaisia mielipiteitä ilmaisee se (mustasukkainen?) osapuoli ex-pariskunnasta joilla itsellään ei ole uutta suhdetta tai ihminen joka on jonkun vastaeronneen jätetyn osapuolen läheinen

 

[Akva]

Joo'o, minuakin sapettavat ennen muuta nämä yleistäjät, jotka sanelevat, että kaikkien ihmisten "pitää" tehdä tietyssä tilanteessa juuri tietyllä tavalla. Oli kyse sitten parisuhde- tai talous- tai mistä tahansa asioista (jos ei riskeeraa kenenkään muun hyvinvointia).
Toki jokainen tekee niin kuin omat tunteet tai järki sanovat.

 

["Miisukka"]

Itse olen nyt seurustellut pari kuukautta miehen kanssa jonka erosta oli pari kuukautta siinä vaiheessa kun me tapasimme. Aika näyttää miten tässä käy.

 

[jsdha]

Minulle on ihan sama, miten pian ihmiset alkavat uuden suhteen. Omahan on elämänsä, ja lapsien. Yleistäminen ei ole järkevää, mutta uskon, että suurin osa ihmisistä tarvitsee eron käsittelyyn pidemmän ajan kuin puoli vuotta. Itselläni meni arviolta kolme vuotta, jotta olin valmis uuteen suhteeseen yllätyseron jälkeen. Tällä kokemuksella en ole edes halunnut tapailla miehiä, joiden erosta on alle vuosi. Jokaiselle tekee hyvää osata olla ja elää yksin.

 

[....]

En ole koskaan ollut sinkkuna aikuisiällä -hurja juttu, mutta totta. Ja suhteita 4 pitkää. On vaan ollut niin paljon ehdokkaita tarjolla, että ottanut jonosta aina seuraavan suhteen kariutuessa nyt ei olisi ketään jonossa jos menisi avioliitto hajalle.

 

["juup"]

En ole koskaan ollut sinkkuna aikuisiällä -hurja juttu, mutta totta. Ja suhteita 4 pitkää. On vaan ollut niin paljon ehdokkaita tarjolla, että ottanut jonosta aina seuraavan suhteen kariutuessa

Ja tämä on sinusta jollain tavalla kadehdittavaa? Itse laittaisin perään aivan päinvastaisen hymiön.

 

["a p"]

No tätä mietin. Ja sitä pitääkö se heti julkistaa nii kovalla vimmalla että ystäviäkin kaikkoaa? Eikö voi vaan tapailla vähemmällä hehkuttamisella eikä heti pari päivää eron jälkeen mainostaa uutta suhdetta. En tiedä. Itse eronnut vajaa kuukausi sitten ja juuri tapasin mahtavan tyypin joka tuntuu ihan mahanpohjassa asti. Mutta ei tässä nyt siitä sen kummempaa tarvitse vielä tehdä.

No aikanaan juuri tällä tavalla varovasti kerroin asiasta ystäville, en hehkuttanut mitenkään. Ja se oikeahan oli kuin olikin kyseessä.