Minun mielestäni ovat muuttuneet PALJON parempaan suuntaan.
Vanhimmat lapseni ovat syntyneet 1980-luvun alussa ja ensimmäiset vanhempainiltansa olivat kuin olisi joutunut jälki-istuntoon tai apukouluun.
1990 - 2000 -luvun alussa nuokuin läpi "tämä on jo niin kuultu"-juttujen ja melkein ainoa syy mikä niihin iltoihin ajoi oli ajatus, että "ongelmalasten vanhemmathan ei näissä käy". Näön vuoksi siis lähinnä menin ajanhukkaa harmitellen.
Nyt 2005+ on ollut räiskyviä vanhempainiltoja, "tappeluja", oikeita mahdollisuuksia vaikuttaa, aitoa infoa joka oikeasti vaikuttaa lasten elämään jne.
Jo nyt kevyesti kenttästressaan että mitä jos en huomenna pääsekään lapsen (kuudennen lapsen kuudenteen) rippikoulun vanhempainiltaan...
Pappi mailissa tuumasi, jotta johan sinä nämä olet ainakin 30 tms kertaa kuullut, joten no hätä, ellet pääse.
Mutta pappi väärässä.
Nykyään vanhempainilloissa ON ytyä ja poissaollessaan aina menettää jotain.
