Kysymys niille äideille joitten miehet harrastaa paljon ja ovat pois kotoota vaikka teillä pieniä lapsia...

[Isä -]

Ni onko tää teidän mielestä ihan ok ts,suostuisitteko itte tämmöseen elämään ilman katkeroitumista ja jatkuvaa narinaa toiselle siitä kun se taas menee menojaan...

Mikä tuommoisissa menemisissä sitten katkeroittaa? Sekö että itse ei pääse vaikka mieli tekisi, vai sekö että ryytyy kotiin imetyksien ja kotiaskareiden alle?

 

[.....]

Meillä on 2 lasta kohta 4v. ja 2kk vauva.

Mies käy salilla 3krt.vkossa ja lisäksi 2-3 vkon-kahden pituista "virkistys" (tyyliin metsästys/kalastus)reissua vuodessa.

Lauantai -iltaisin käy pelaamassa jääkiekkoa.

Lähes joka vkonloppu jompana kumpana pvänä kalassa.

Ja mä olen aina melkein yksin lasten kanssa sillä aikaa.

Mieheni ei juo eikä oikeestaan koskaan käy baarissa.

Mutta noi harrastukset on hänelle henkireikä joita ilman hän ei pysty elämään/olemaan ja ne ovatkin ihan hyviä harrastuksia,ei siinä mitään.

Kun olin noitten lasten välissä töissä ni mies oli tietty paljon enemmän niitten kanssa kun en ollut kotona,mutta nyt taas mennyt paljon enempi kun oon ite kotona.

Imetän enkä tällä hetkellä tietty voikkaan mennä niin paljon kun joskus myöhemmin,mutta pointtini onkin se että miten sopia pelisäännöt ja kuinka paljon menoja on "liikaa"??

Mun kaverit ei kuulema "katsois tollasta miestä sekuntiakaan"...ja olen kuulemma liian lepsu jne.

Ollaan kuitenkin aikuisia ihmisiä enkä haluasi toista kieltää ja jatkuvasti menoista mussuttaa,esikon jälkeen käytiin terapiassa juttelemassa näistä asioista ja silloin mies vähensi tuntuvasti menojaan.

Hän myös aina katsoo lapsia ja on niitten kanssa,eikä ole koskaan kieltänyt tai marissut minun menoista.

Mä en vaan halua mennä ja harrastaa niin paljon kuin hän.

Ilmeisesti lapsiperheissä kun on pieniä lapsia ni eniten just tapellaan vapaa-ajasta ja sen käytöstä.

Jos kaikki on muuten hyvin (vaikka haluaisin ehkä enemmän yhteistä aikaa perheenä) ja mies kotona ollessaan kokkaa ja hoitaa lapsia jne.

Ni onko tää teidän mielestä ihan ok ts,suostuisitteko itte tämmöseen elämään ilman katkeroitumista ja jatkuvaa narinaa toiselle siitä kun se taas menee menojaan...

Ja miten teillä muilla hoidetaan noi menemiset??

Olipas sekava sepustus...toivottavasti joku ymmärsi pointtini...

=)

Mun mielestä toi on jo tosi paljon jos käy 5 iltana joka viikko jossain (kalassa, pelaamassa, salilla) Ymmrrän, että harrastukset on ihmiselle kuin ihmisele yleensä tärkeitä. Mutta tuo menee jo liiaksi, jossain pitää voida joustaa ja jostain kannattaisi luopua.

Käykö miehesi töissä? Ilmeisesti kahtena iltana viikossa malttaa olla kotona,eikö susta ole surullista että liputatte harrastusten tärkeyden puolesta, mutta entä lapset ja perhe. Oma mieheni käy kaksi kertaa viikossa pelaamassa salibandya ja meillä on kaksi pientä lasta. Alkoholia ei myöskään käytetä, ainoastaan minä joskus. Mies käy pelaamassa, minä nautin shoppailusta ja kerran kuukaudessa vietän iltaa ystävien kanssa. Käyn välillä myös kampaajalla, kosmetologilla tai uimassa, vaikka varsinaista harrastusta ei olekaan.

Ollaan puolin ja toisin vähän karsittu menojamme, että saisimme olla perheen kesken enemmän. Mies kävi ennen s-bandytreeneissä kolmena iltana ja viikonloppuna oli turnaus jossain päin suomea, mutta perheen myötä mies sanoi itse, ettei hänen aikansa riitä moiseen nykyisin.
Mutta jos sinusta miehesi harrasteet on ok, niin sitten ne kai on.

 

[kolmen äiti]

Tulee sellainen fiilis, että haluaako mies edes olla lasten kanssa? Jos on jatkuvasti harrastamassa? Mä en ymmärrä ihmisiä, jotka "raaskii" harrastaa lähes joka ilta jotain, se aika on pois perheeltä/lapsilta. Joskus täytyy priorisoida asioita. Itse harrastan kerran viikossa, koska käyn kuitenkin duunissa, muutenhan ei näkis lapsia lainkaan jos olisi koko ajan menossa.
Mies pyoräilee duuniin, siinä tulee hyotyliikuntaa tai sit käydään kävelyllä koko perhe.

 

[vieras]

up

 

[suomalainen]

Juu, mun ukko vähän samanlainen |O |O |O

 

[Jouskari-80]

Mikä tuommoisissa menemisissä sitten katkeroittaa? Sekö että itse ei pääse vaikka mieli tekisi, vai sekö että ryytyy kotiin imetyksien ja kotiaskareiden alle?


Lähinnä se että nyt kun ite on niin kiinni tossa vauvassa ja neljän seinän sisällä ni eikö sen miehenkin tulisi olla kotona ja auttaa kaikin muin tavoin olemalla esikoisen kanssa koska imettää hän ei voi.

Tämä on niin lyhyt aika että luulisi kerkeävän myöhemminkin elämässä.

Ja niin kuin kerron en haluaisi olla se nälkuttava ämmä siellä kotona mutta kohtuus kaikessa kuitenkin.
Toivoisin vaan että mies itse ymmärtäisi ja oivaltaisi tämän asian.

Tässä vaan tuntee itsensä "tyhmäksi" aika ajoin.

Mä kyllä pääsen täältä kämpästä menoihini milloin haluan ei ole kyse siitä mutta en tällä hetkellä koe sitä niin tärkeäksi.Kerkee sitä myöhemminkin.

Mä oon vaan jo niin tottunut "edustamaan" meidän perhettä yksin,suurin osa perhejuhlista,kavereitten synttäreistä ym. mä meen aina yksin lasten kanssa koska mies on reissun päällä.

Hän kyllä kehuu ja kiittelee aina kuinka ymmärtäväinen vaimo olen ja ihmettelee kuinka "jaksan" häntä vuodesta toiseen.

Kuitenkin tuntuu että kunhan sanoo vaan niin ja jatkaa kuitenkin reissujaan sen sijaan että olisi enemmän kotona ja olisi lasten kanssa.

 

[Jouskari-80]

:attn:

 

[Keikas]

En ikinä suostuisi tuollaiseen, onneksi ollaan miehen kanssa molemmat sellaisia kotihiiriä, ettei ole ollut meillä tuollaista ongelmaa. tiedän kuitenkin yhden tutun, jolla on samanlainen mies. Sääliksi kävi, kun tämä nainen sitten yrittää vakuutella, että: "Mikäpä onkaan sen tärkeämpää kuin että hoitaa kuntoaan!" Siihen naureskeltiin toisen tutun kanssa, että: "...hoitaa lapsiaan..."