Kysymys niille jotka olette lähteneet uuden miehen takia.

[h]

Meillä vaikea liitto ollut jo pitkään ja mies pitää riitelystä lasten kuullen, olen ollut se alistuva ja se joka on aina varonut suustuttamasta toista ja nyt en enään halua, olen saanut voimaa itselleni.

Kakat mitään voimaa oo saanu! Sää lähtisit siitä ilman uutta miestä heti jos olisit voimaantunu! Ihmiset ei vaan uskalla olla yksin, säälittävää.

 

[BlondeMonsoon]

Meillä vaikea liitto ollut jo pitkään ja mies pitää riitelystä lasten kuullen, olen ollut se alistuva ja se joka on aina varonut suustuttamasta toista ja nyt en enään halua, olen saanut voimaa itselleni.

Voisitko siis kuitenkin luottaa siihen voimaan ja joko ehdottaa miehellesi perheneuvontaa tai jos koet, että suhteella ei ole tulevaisuutta, lähteä lasten kanssa. Kyllä sille uudelle suhteelle on aikaa myöhemmin, tärkeintä olisi kuitenkin nyt huolehtia perheenjäsenten jaksamisesta vaikean eron edessä.

 

[vicy]

Tää nyt ei ole vastaus alkuperäiseen kysymykseen mutta ihmettelen että miksi et vain lähde avioliitosta jos se tuntuu ahdistavalle ja sitten vasta etsi uutta parisuhdetta? Lapset menevät varmasti ihan sekaisin jos hankit uuden miehen kun et vielä entisestäkään ole eronnut.

kuinka moni esittelee uuden ukon lapsilleen ennenkö on eronnu miehestään?? tuskin kukaan!

 

[piprane ema]

Mun tilanne oli se, että jo vuosia olin eroa ollut tekemässä ja muutaman kerran jo päätynytkin eroon, mutta sit kuitenki aina kokeilimme jatkaa exän kanssa yhteiseloa..

loppusysäys päätökseen tuli kun tapasin nykyisen mieheni. Oltiin ennestään jo tuttuja, mutta sit yhtäkkiä se vaan jysähti, että se on mun elämäni mies.
Mies oli vapaa ja aluksi jarruttelikin kovin, koska ei halunnut olla syy erooni, mutta sain hänet vakuutettua et kävi meidän miten kävi niin nyt ero tuli.
Muutettuani lasten kanssa omilleni suhteemme alkoi virallisesti ja ensin hienovaraisesti juuri lasten vuoksi.

Jos olet jo valmis eroon niin eroa ensin ja katsele sitten, suotta sitä uutta miestä hakemalla hakee se tulee kohdalle sit jos on tullakseen.

 

[mämä]

Minä ja nykyinen mieheni tapasimme molempien ollessa vielä edellisessä liitossa. Miehelläni on kaksi lasta edellisestä liitostaan.
Se oli sellainen humaus se rakastuminen silloin, ei siinä paljoa päätä pakottanut mikään kun järjestelimme milloin mitäkin salatapaamisia. Moni asia hävettää ja kaduttaa näin jälkeenpäin.
Mutta edelleen, 7 yhteisen vuoden jälkeen olemme äärimmäisen rakastuneita toisiimme, joten ero entisestä kyllä kannatti. Yhteiset lapsetkin meillä on jo ja mieheni vanhemmat lapset ovat hyvin sopeutuneet perheeseemme.

Helpompaa oli tosiaan kyllä lähteä kun uusi rakkaus oli odottamassa. Kaunis ajatus, että ensin erotaan ja sitten vasta uutta, mutta eipä taida useinkaan käytännössä toimia. En ole mikään harvinaisuus tuttavapiirissämme, tällä tavoin on aloitettu monta uutta liittoa.
Kurjaa siinä on se, että aina jäljelle jää petettyjä osapuolia.

 

[NO]

Kyllä se kannatta ensin erota ja sitten kattella muualle

Miksi? Et sä voi todellakaan tietää mikä kenellekin on paras ratkaisu.

No eikö se ole sanomattaki jokaiselle selvää ettei pettäminen ole viisasta...

Miks pettää ku voi erota ensin?

 

[vieras]

Tää nyt ei ole vastaus alkuperäiseen kysymykseen mutta ihmettelen että miksi et vain lähde avioliitosta jos se tuntuu ahdistavalle ja sitten vasta etsi uutta parisuhdetta? Lapset menevät varmasti ihan sekaisin jos hankit uuden miehen kun et vielä entisestäkään ole eronnut.

kuinka moni esittelee uuden ukon lapsilleen ennenkö on eronnu miehestään?? tuskin kukaan!

Mä tiedän aika monta äitiä jotka ovat joko muuttaneet suoraan exän luota yhteen uuden miehen kanssa tai muuten erotessa jo uudessa suhteessa niin että lapset tapaavat uuden miehen suurinpiirtein heti kun osoite on vaihtunut. harva sitä kovin kauaa pitää miestä erossa lapsista jos kerran seurustellaan jo.

Muuten olen samaa mieltä että se ero kannattaa tehdä ihan itsesnä ja sen huonon parisuhteen takia, ilman että etsii siihen kolmansia osapuolia. Ei tarvi sitten jälkeenpäinkään miettiä että tuon ihmisen takia menin eroamaan. Erot muuten on yleisesti helpompia kun ei ole muita siihen sekaantuneina, lastenkin on helpompi hyväksyä se isäpuoli kun ovat ensin kerenneet hyväksyä vanhempiensa eron.

 

[mä lisään vielä]

Tää nyt ei ole vastaus alkuperäiseen kysymykseen mutta ihmettelen että miksi et vain lähde avioliitosta jos se tuntuu ahdistavalle ja sitten vasta etsi uutta parisuhdetta? Lapset menevät varmasti ihan sekaisin jos hankit uuden miehen kun et vielä entisestäkään ole eronnut.

kuinka moni esittelee uuden ukon lapsilleen ennenkö on eronnu miehestään?? tuskin kukaan!

Mä tiedän aika monta äitiä jotka ovat joko muuttaneet suoraan exän luota yhteen uuden miehen kanssa tai muuten erotessa jo uudessa suhteessa niin että lapset tapaavat uuden miehen suurinpiirtein heti kun osoite on vaihtunut. harva sitä kovin kauaa pitää miestä erossa lapsista jos kerran seurustellaan jo.

Muuten olen samaa mieltä että se ero kannattaa tehdä ihan itsesnä ja sen huonon parisuhteen takia, ilman että etsii siihen kolmansia osapuolia. Ei tarvi sitten jälkeenpäinkään miettiä että tuon ihmisen takia menin eroamaan. Erot muuten on yleisesti helpompia kun ei ole muita siihen sekaantuneina, lastenkin on helpompi hyväksyä se isäpuoli kun ovat ensin kerenneet hyväksyä vanhempiensa eron.

Sen verran vielä että vaikkei sitä uutta miestä esittele lapsille ennen eroa, niin kyllähän ne lapset helposti ymmärtävät mistä on kyse jos heti muutetaan isän luota uuden miehen kanssa yhteen.

 

[Silmukka-]

Kyllä se kannatta ensin erota ja sitten kattella muualle

Miksi? Et sä voi todellakaan tietää mikä kenellekin on paras ratkaisu.

Miks pettää ku voi erota ensin?

Koska pelottaa olla yksin. Eihän se ole viisasta mutta ei ihminen sitä aina olekaan..

 

[..]

Tää nyt ei ole vastaus alkuperäiseen kysymykseen mutta ihmettelen että miksi et vain lähde avioliitosta jos se tuntuu ahdistavalle ja sitten vasta etsi uutta parisuhdetta? Lapset menevät varmasti ihan sekaisin jos hankit uuden miehen kun et vielä entisestäkään ole eronnut.

kuinka moni esittelee uuden ukon lapsilleen ennenkö on eronnu miehestään?? tuskin kukaan!

Tiedän valitettavasti monta esimerkkiä. Sekä miehiä että naisia, jotka ovat esitelleet uudet kumppaninsa kun ero a ei ole vielä ollut edes selvä ja uudet tuttavuudet vasta deittiasteella.

 

[mämä]

Kyllä se kannatta ensin erota ja sitten kattella muualle

Miksi? Et sä voi todellakaan tietää mikä kenellekin on paras ratkaisu.

No eikö se ole sanomattaki jokaiselle selvää ettei pettäminen ole viisasta...

Miks pettää ku voi erota ensin?

Siksi, kun se uusi täytyy kokeilla ensin. Jos sen kanssa ei suju, voi sitten valita että eroanko vai jäänkö kuiteskin vielä puolison luokse.

Valitettavaa, raukkamaista mutta ikävä kyllä totta.

 

[vieras]

Kyllä se kannatta ensin erota ja sitten kattella muualle

Miksi? Et sä voi todellakaan tietää mikä kenellekin on paras ratkaisu.

Miks pettää ku voi erota ensin?

Koska pelottaa olla yksin. Eihän se ole viisasta mutta ei ihminen sitä aina olekaan..

Hmm... Eli niillä miehillä jotka pettävät vaimojaan voi olla kyse myös tästä? oikeasti suhde vaimoon on susi, vaikka vaimo itse muuta kuvitteleekin. Mies on harkinnut eroa pitkään muttei ole uskaltanut lähteä, jäädä yksin ja vasta kun on saanut pokattua jostain uuden naisen kehiin saa ukko rohkeutta ilmoittaa vaimolle haluavansa eroa.

Ei ne miehet sitten ihan sikoja olekaan, vaan pohjimmiltaan vain hyväntahtoisia ja vähän epävarmoja isiä jotka tarvivat tukea eropäätöksensä eteen. Eikä ne uudet naiset mitään varattuja ukkoja jahtaavia narttuja vaan kohtalon oikusta miehen syliin eksyneitä naisia jotka omina itsenään auttavat miestä vaikeassa päätöksessä.

Lopulta usein onnekas tarina, vaikka siinä ikävä kyllä jääkin se petetty osapuoli kärsimään, toivottavaa kuitenkin ettei tämä ex-vaimo katkeroidu vaan osaa ajatella lasten parasta ja tukea näiden suhdetta isään ja tämän uuteen puolisoon, ymmärtäen lopulta että se oma liitto oli oikeasti ohi jo kauan ennen uuden naisen mukaantuloa.

 

[jarna]

Minusta on pare ensin erota.On raukkamaista alkaa pelaamaan toisen selän takana jo yhessä olo aikana ja siitä saa vaan kumppanin vihat niskaan. Ero on paljon helpomo´pi ellei ole kolmansia pyöriä siinä. Kyllä sen uuden ennättää etsiä myöhemminkin.

 

[äitsy]

outo ajattelumalli; uusi mies pitää ekaksi olla katsottuna valmiiksi ja sit voi lähteä huonosta parisuhteesta. en tajua. ainako se pitää se mies olla jossain odottamassa?
kokeile siipiäsi ja lähde lastesi kanssa ihan omaan kotiin

Peesi!

peesi toisen kerran. en edes viitsi kommentoida miks jos ei itse älyä.

 

[toinen näkökulma]

Minä ja nykyinen mieheni tapasimme molempien ollessa vielä edellisessä liitossa. Miehelläni on kaksi lasta edellisestä liitostaan.
Se oli sellainen humaus se rakastuminen silloin, ei siinä paljoa päätä pakottanut mikään kun järjestelimme milloin mitäkin salatapaamisia. Moni asia hävettää ja kaduttaa näin jälkeenpäin.
Mutta edelleen, 7 yhteisen vuoden jälkeen olemme äärimmäisen rakastuneita toisiimme, joten ero entisestä kyllä kannatti. Yhteiset lapsetkin meillä on jo ja mieheni vanhemmat lapset ovat hyvin sopeutuneet perheeseemme.

Helpompaa oli tosiaan kyllä lähteä kun uusi rakkaus oli odottamassa. Kaunis ajatus, että ensin erotaan ja sitten vasta uutta, mutta eipä taida useinkaan käytännössä toimia. En ole mikään harvinaisuus tuttavapiirissämme, tällä tavoin on aloitettu monta uutta liittoa.
Kurjaa siinä on se, että aina jäljelle jää petettyjä osapuolia.

Oisin voinut kirjoittaa melkein saman tekstin, tosin meillä tää kaikki tapahtui 5 vuotta sitten ja mies oli jo eronnut edellisesta avioliitostaan. Mun avioliitto oli mennyt päin helvettiä jo vuosia ja vuosia yritin erota, siinä kuitenkaan onnistumatta. Aina kun olin luullut tehneeni päätöksen ja ilmoittanut siitä exälle, se lupas joka kerta muuttua ja anoi uutta mahdollisuutta. Ja kun yhteisiä vuosia oli useampi takana ja yhteinen lapsi, niin minä uskoin häntä ja uskoin ajavan myös lapsemme asiaa, kun yritän pitää perheen kasassa ja yhä uudelleen annan isälle uuden mahdollisuuden. Kunnes tapasin nykyisen. Tutustuttiin yhteisen ystävän kautta ja kun kolmannen kerran nähtiin (ihan kaverimielessä ), kumpikin tajusi olevansa ihastunut. Kahden viikon kuluttua asuimme jo yhdessä, ja esikoiseni oli silloin alle 2-v.