Kysymys pettämisestä selvinneille

[asdfaga]

Katsos kun se hajottaminen on voinut alkaa jo ennen uskottomuutta....

Perhe ja parisuhde on asioita, joissa ei syyttely auta. Eteenpäin pittää katsoa.

Niin toki, mutta jos suhteen kannalta ajatellaan niin kumpi tekee sen äärimmäisen teon? Meillä mies tietää, että pettämistä en hyväksy millään muotoa, eikä hyväksy hänkään. Jos hajoaminen alkaa eikä keskustelut auta, niin sitten erotaan. Pettäminen on ihan äärimmäisen typerää enkä minä halua jakaa loppuelämääni niin idiootin ihmisen kanssa.

Ja mun mielestä kyllä saa toista syyttää, jos toinen menee jonkun toisen kanssa sänkyyn. Pettäjän puheita noi sun puheet.

 

[Vaimo-Rakas]

Kyllä pettäjän pitää kestää keskustelu ja kysymykset ilman että petetyn pitää pelätä tai varoa. Pettäjä on tehnyt valinnan siinä kohtaa kun on hölmöillyt ja seuraukset on kestettävä, olipa se sitten jättäminen tai asioiden läpi puiminen. Se on vähintä mitä pettäjä voi tehdä että ymmärtää, katuu ja osoittaa myötätuntoaan kuuntelemalla ja puhumalla itse.
Ette te koskaan saa asioita selvitettyä jos mies ärsyyntyy sinun puhumisen tarpeesta. Selvittämättöminä tuollaisista asioista kasvaa niin iso asia omassa päässä ettei sen yli pääse. Sen sijaan uskon täysin että pettämisestä voi päästä yli ja saavuttaa täydellisen onnen senkin jälkeen, mutta se vaatii tahtoa, halua ja sitoutumista kummaltakin siihen että asia puidaan halki, poikki ja pinoon kerralla, vaikka se aikaa ottaisikin.

Mutta kuten joku jo sanoi tuossa, kun asiat on selvitetty, et saa enää jäädä märehtimään menneitä tai tuijottamaan siihen takapeiliin vaan aidosti pitää pystyä nauttimaan ja olemaan ilman katkeruutta. Muutoin siitä seuraa pelkkiä onnettomia ihmisiä. Sinun pitää vilpittömästi pystyä antamaan anteeksi ja myös unohtamaan.
Se on tosiasia että anteeksi antaminen on ihmisen suurin voimavara joka tekee itsestä mysö onnellisen ja vapaan. Kauna, katkeruus, epäilys ja viha kuormittavat ja hajoittavat. Olettepa yhdessä tai ette, anteeksianto on se mikä sinut vapauttaa hengittämään taas raikasta ilmaa.

 

[Toisella tavalla petetty]

Minua ei ole petetty seksuaalisessa mielessä, mutta mieheni kärsi eräästä addiktiosta ja valehteli minulle peitelläkseen asiaa. Minulta meni noin puoli vuotta päästä asian yli. Aina kun minulla kiehahti katkeruus, kaadoin sen suorilla miehen niskaan, ja sitten itkettiin yhdessä puoli yötä. Ammattiauttajallakin käytiin, mutta niin hän kuin mekin olimme yhtä mieltä siitä, että pystyimme parhaiten selvittelemään asiat keskenämme.

Nyt tapahtumista on kohta vuosi, enkä ole kokenut em. kilareita enää moneen kuukauteen. Pystyn suhtautumaan menneeseen neutraalisti enimmän osan ajasta, ja suhteemme tuntuu hyvältä. Sanoisin, että omalta osaltani oli täysin välttämätöntä saada raivota asiat läpi. Jos mies ei olisi pystynyt ottamaan sitä vastaan, suhteeseen olisi pakosti jäänyt aika iso vekki.

 

[Toisella tavalla petetty]

Lisään vielä, että ihmisen perusturvallisuus ja lapsuuden kokemukset ovat uskoakseni aika tärkeässä osassa, kun näitä traumatisoivia kokemuksia aletaan puhua halki, poikki ja pinoon.

Mieheni ja minä olemme molemmat ehjistä perheistä, ja silti oli aika pelottavaa rypeä tunteiden pohjamudat kahdestaan läpi. Jos jommallakummalla olisi ollut lapsuudessaan hylkäämiskokemus, en tiedä olisiko hommasta tullut mitään.