Uskotteko, että mieheni rakastaa minua oikeasti?

[Vaimo]

Vaikka viestitteli eräälle kaverilleni olevansa ihastunut tähän, ja avautui meidän suhteestamme hänelle. Minun selkäni takana.

Tästä nyt aikaa sen verran, että olen jo kyennyt kuuntelemaan vakavissani mitä miehellä on minulle sanottavaa, ja itkun kanssa on minulle vannonut rakkauttaan ja sanoo katuvansa tekoaan eniten maailmassa. Kuulemma haluaa vain ja ainoastaan minut ja jatkaa elämää kanssani, olen kuulemma hänen ainoansa ja elämänsä tarkoitus.

Niin tyhmä en ole, että olisin kaiken uskonut tuosta vain (miksi sitten on ollut valmis loukkaamaan noin helvetisti ja pistämään meidän suhteemme vaakalaudalle), mutta mietin, että voiko hän tuosta julmasta teostaan huolimatta todella rakastaa minua?

(Ei pettänyt fyysisesti, mutta minusta tuollainen seläntakana toimiminen ja tunteista jauhaminen toiselle on kamalinta.)

 

[vieras]

En tiedä. Rakkauttakin on monenlaista. Ja vaikka rakastaa yhtä, voi silti ihastua toiseen.

Oletko kysynyt mieheltäsi miten teidän olisi käynnyt, jos ystäväsi olis vastannut miehesi tunteisiin?

 

[Tosi on]

Pääasia, että katui. Vain sillä on merkitystä.

 

[Vaimo]

En tiedä. Rakkauttakin on monenlaista. Ja vaikka rakastaa yhtä, voi silti ihastua toiseen.

Oletko kysynyt mieheltäsi miten teidän olisi käynnyt, jos ystäväsi olis vastannut miehesi tunteisiin?

Mies vannoo kiven kovaa, että vaikka kaverini olisi sanonut mitä, hän ei olisi tehnyt mitään tai halunnut yhtään mitään - kuulemma oli vain halunnut saada asian sanotuksi, ei ollut miettinyt napaansa pidemmälle näitä seurauksia.

 

[vieras]

Jos rakastaa oikeasti, arvostaa ja kunnioittaa sua, miksi tunteet toisessa naisessa?

 

[jill]

Se rakkaus on sitten kanssa yhenlainen ylimainostettu juttu. Ei semmosta romaanien loppuiän kestävää palavaa tunnetta voi ollakaan. Tottumista ja ystävyyttähän se iän kestävä liitto vaatii. Ja tietysti välittämistä, kutsuttakoon sitä vaikka sitten rakkaudeksi. Mutta ei voi miettiä rakastaako 'oikeasti', kun rakastaahan voi montaakin yhtäaikaa, ei se yksi rakkaus sulje toista pois.

 

[Vaimo]

Jos rakastaa oikeasti, arvostaa ja kunnioittaa sua, miksi tunteet toisessa naisessa?

Kenpä tietäis sen? Sen voin omalta kohdaltani sanoa, että kyllä minäkin olen ihastunut muihin miehiin, vaikka rakastan omaani syvästi. Varsinkin silloin, kun arki on tökkinyt ja riitaa ollut paljon, sekä tuttu ja turvallinen suhde on alkanut tympiä, olen ollut herkempi ihastumaan muihin. Ja vienytkin sitä ihastumista pidemmälle kuin saisi. Virheitä olen itsekin siis tehnyt VAIKKA rakastan miestäni. Sinänsä ymmärrän siis tuota miestä, mutta siltikään en tietenkään hyväksy tekoaan tai ole ihan varma yhteisestä tulevaisuudesta tuollaisen tempun jälkeen.

Minä kun luulin, että kaikki ongelmat olivat jo takana ja voitettuina. Raskas kolaus oli tämä petos.

 

[Vaimo]

Se rakkaus on sitten kanssa yhenlainen ylimainostettu juttu. Ei semmosta romaanien loppuiän kestävää palavaa tunnetta voi ollakaan. Tottumista ja ystävyyttähän se iän kestävä liitto vaatii. Ja tietysti välittämistä, kutsuttakoon sitä vaikka sitten rakkaudeksi. Mutta ei voi miettiä rakastaako 'oikeasti', kun rakastaahan voi montaakin yhtäaikaa, ei se yksi rakkaus sulje toista pois.

Se mikä meidän suhteessamme tuntuukin niin kestävältä, on juuri tuo ystävyys ja tietty yhteys. Siksi mietin, että kannattaako tätä tosiaan heittää menemään miehen teon vuoksi. Kun se ei ole käytännössä vaikuttanut meidän suhteeseemme tai miehen tunteisiin minua kohtaan. Toki se on syönyt luottamusta ja aiheuttanut todella pahaa mieltä ja kolauksen ylpeydelleni, mutta silti...

 

[vieras]

Ei se ihastuminen toiseen, tai edes väärät teot, poissulje rakkautta.

 

[Julma Kisumirri]

Uskon, että hän varmasti rakastaa sinua, olethan kuitenkin hänen vaimonsa ja hänen lastensa äiti. Kysymys on enemmänkin siitä rakastaako tarpeeksi. Oletko sinä valmis tyytymään siihen määrään? Jos päätät jatkaa miehen kanssa yhdessä ja antaa anteeksi, kannattaa tehdä hänelle selväksi, että seuraavaan kertaan (pettäminen, toiseen ihastuminen, tms.) suhtaudut kuin avoimeen tunnustukseen siitä että hän ei enää arvosta sinun rakkauttasi ja teidän perhettänne tarpeeksi pitääkseen lupauksensa. Kerro hänelle, että hänellä yksin on valta päättää siitä jatkuuko suhteenne vai ei. Että jos se seuraava kerta tulee, niin ei tarvitse kuunnella säälittävää vikinää sitten kun jää kiinni. On tajuttava jo etukäteen mitä se tulee "maksamaan"...

 

[noh]

Vaikka viestitteli eräälle kaverilleni olevansa ihastunut tähän, ja avautui meidän suhteestamme hänelle. Minun selkäni takana.

Tästä nyt aikaa sen verran, että olen jo kyennyt kuuntelemaan vakavissani mitä miehellä on minulle sanottavaa, ja itkun kanssa on minulle vannonut rakkauttaan ja sanoo katuvansa tekoaan eniten maailmassa. Kuulemma haluaa vain ja ainoastaan minut ja jatkaa elämää kanssani, olen kuulemma hänen ainoansa ja elämänsä tarkoitus.

Niin tyhmä en ole, että olisin kaiken uskonut tuosta vain (miksi sitten on ollut valmis loukkaamaan noin helvetisti ja pistämään meidän suhteemme vaakalaudalle), mutta mietin, että voiko hän tuosta julmasta teostaan huolimatta todella rakastaa minua?

(Ei pettänyt fyysisesti, mutta minusta tuollainen seläntakana toimiminen ja tunteista jauhaminen toiselle on kamalinta.)

No siis, musta miehesi ei ole tehnyt mitään pahaa. Eikö ole hienoa, jos hän pystyy avautumaan tunteistaan? Vai onko hän mustamaalannut sinua tai puhunut jotain, mistä olette sanallisesti sopineet, ettei saa puhua?

Miksi olet niin loukkaantunut?

 

[v]

Kyllä mä uskon, että sun miehes rakastaa sua . Ihastumisia tapahtuu valitettevasti vaikka on parisuhteessa. Hyvä ettei miehes juttu mennyt pidemmälle. Mun mies kans ihastui toiseen ja suhde eteni suutelu-tasolle ja nyt ollaan erossa, ainakin toistaiseksi. Kuulemma silti mua rakastaa, vaikka vaikeahan se on uskoa, kun on mua niin loukannut. En kumminkaan lopullista eroa ole vielä tekemässä, koska haluan miettiä, kannattaisiko antaa anteeksi... jos sun mies vannoo, että tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, niin kannattaisi yrittää.

 

[Sitruuna]

Tuttua.
Meillä meni ohi ja mä koitan taas luottaa.. :| :ashamed: