Toggle sidebar

Kysymys teille, jotka sanotte parisuhteessanne rakkauden vain kasvavan päivä päivältä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja utelias vilma
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
U

utelias vilma

Vieras
Millainen suhteenne alkuaika oli? Olitteko ensin ystäviä, jotka rakastuivat toisiinsa vai vetikö teitä toisiinne suuri seksuaalinen vetovoima (himo)?

Mietin vaan kun olen kokenut vain tuon jälkimmäisen vaihtoehdon, joissa on sitten käynyt niin, että tunteet laimenivat ajan myötä ja suhde päättyi. Nyt haluaisin käyvän toisin ja haluaisin tietää millaisia tunteita minun pitäisi "etsiä". Vai onko vielä jotain muita vaihtoehtoja? Kertokaapa kokemuksianne jos tunnistatte itsenne tästä kuvauksesta.
 
suuri intohimo oli yhdessä suhteessa, ja luulin ja kuvittelin olevani rakastunutkin tähän mieheen, mutta narsistihan tuo oli...

nykyiseni on ihan erilainen, ja rakkaus syventynyt päivä päivältä, alkuun enemmän ystävyyttä, nykyisiin myös sitä intohimoa.
 
Enemmän se suhteen kesto on kiinni ihmisistä ja heidän päämääristään ja haluistaan. Ja päätöskyvyistä. Molempien pitää panostaa suhteeseen ja haluta jatkaa sitä, ei kääntyä heti pois muiden luo jos tulee hankaluuksia. Parempihan se rakastuminen ja himo on siinä alkuvaiheessa (kun ei nyt himoon pelkästään perustu) koska siihen alkuhuumaan voi palata uudelleen ja uudelleen, muistaa se mikä veti yhteen.

Itse olen havainnut, että ne tuttavani, jotka ovat hajallisista perheistä, hajottavat itse parisuhteensa ongelmien tullessa :( Mieheni suvussa taas avioeroja ei ole lainkaan ja koko suku sellaista hirmu uskollista ja perheeseen panostavaa laatua.
 
No en mä nyt tiedä päivä päivältä, keskimääräisesti ehkä vuosi vuodelta :) Tai ehkä se enemmänkin muuttaa muotoaan ja vahvistuu, saa uusia ulottuvuuksia. En osaa selittää :)

Me tunnettiin toisemme pari vuotta, ystävystyttiin, hetken päästä rakastuttiin ja seksuaalinen vetovoima oli hyvinkin voimakas ja himot jylläsi puolin ja toisin, edelleen :D
 
Me tavattiin yhteisen kaverin luona,mentiin kaikki kapakkaan ja päätyttiin miehen kanssa sänkyyn.
Sitä alkoi seksi ja kaveruussuhde,syventyi ystävyydeksi ja siis koko ajan oli seksiä.Varmaan meni pari vuotta noin kun huomattiin rakastuminen ja alettiin seurustelemaan,yli viisi vuotta naimisissa ja yhessä yhteensä yli seitsemän vuotta.Intohimoa ja seksuuaalista vetovoimaa oli alussa ja on vielläkin,ei ole halut, intohimo eikä tunteet vähentyneet mihinkään.:D
 
Viimeksi muokattu:
Nykyisen kanssa alkoi tavallaan seksisuhteella, jo alussa kuitenkin huomattiin että synkkas muutenkin, vaikka ensimmäiset puoli vuotta oli melkeinpä pelkkää seksiä. Nyt yhteisiä vuosia takana 9, ollaan naimisissa neljättä vuotta ja vauva tulossa.
Jälkeenpäin ollaan naurettu että "piti vaan panna ja tässä sitä ollaan..." :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja ....:
Itse olen havainnut, että ne tuttavani, jotka ovat hajallisista perheistä, hajottavat itse parisuhteensa ongelmien tullessa :( Mieheni suvussa taas avioeroja ei ole lainkaan ja koko suku sellaista hirmu uskollista ja perheeseen panostavaa laatua.
Click to expand...

Meillä on tämä sama ero, minä rikkinäisestä perheestä ja mies ehjästä, hänen sisaruksensa kaikki pitkissä suhteissa ensimmäisen "oikean" kumppanin kanssa, omat vähän sekalaisemmin. Se ero suhtautumiseen on välillä kyllä näkynyt, mä olen ollut valmis lyömään hanskat tiskiin mutta hän saa aina väännettyä että nyt pysähdytään ja mietitään hetki. Eipä meitä eroon varmaan oikeesti koskaan saa, iso kiitos sille että hänellä on tuo malli: kaikesta pusketaan läpi :)
 
[QUOTE="vieras";23337770]Nykyisen kanssa alkoi tavallaan seksisuhteella, jo alussa kuitenkin huomattiin että synkkas muutenkin, vaikka ensimmäiset puoli vuotta oli melkeinpä pelkkää seksiä. Nyt yhteisiä vuosia takana 9, ollaan naimisissa neljättä vuotta ja vauva tulossa.
Jälkeenpäin ollaan naurettu että "piti vaan panna ja tässä sitä ollaan..." :D[/QUOTE]

Miullakin piti seksi miehen kanssa jäähä vaan yhen yön panoksi,mutta tässä sitä ollaan,naimisissa yli viis vuotta.:D
 
Minulla on kummassakin liitossa ollut niin että alussa yhteen ajaa halu, nauru ja kunniotus.
Eli epäilemättä hormoneilla (sillä intohimolla) on merkityksensä, mutta tärkeää oli myös samantyyppinen huumorintaju ja toisiaan vastaavat perusarvot.
Tuolla kombinaatiolla arkikin toimii.

Alussa seksi on hyvää ja tärkeää,
viiden vuoden päästä parempaa ja tärkeämpää,
10 vuoden päästä sitten taas parempaa ja aina vain tärkeämpää
jne.

Ensimmäinen liittoni päättyi kun oltiin oltu 19 v yksissä eli siitä eteenpäin en osaa omakohtaisesti sanoa. Epäilen kuitenkin, että sama kehitys olisi jatkunut ainakin vielä muutaman vuosikymmenen 30--40 v?) ja sen jälkeen rakkaus toki pysynyt mutta fyysinen puoli iän kattuessa tullut vähemmän tärkeäksi.

Aina joskus lukee ja kuulee juttuja että seksi on parasta alussa, mutta väistämättä laimenee ajan myötä.
Sitä en oikein tajua. Tokihan uuden ihmisen kanssa kaikki on uutta ja jännää, mutta todella hyvään seksiin tarvitaan niin paljon luottamusta ja toisen tuntemista (osaamista) että se vaatii väkisinkin pitkän yhdessäoloajan. Ei ole oikoteitä, ellei sellaisena pidä sitä, että kuvittelee "uuden" ja jännän" olevan hyvän synonyymi.
Niin toki voi ajatella, jos haluaa...(ja suosiolla tyytyä siihen, että se oikeasti todella hyvä jää kokematta?)
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa