Läheisyys vaikeaa

[neiti xxx]

Onko muilla sellaista ongelmaa parisuhteessa, että olisi vaikea tottua läheisyyteen? Ihan tapailuvaiheessa jo. Tuntuu että mies on paljon rakastuneempi, vaikka olin kyllä itsekin ihastunut/rakastunut, ennen kuin suhde muuttui läheisemmäksi yhteydenpidoksi.

En ole lainkaan romanttinen, mutta mies sitäkin enemmän. Hän on myös tunneihminen, minä en niinkään. Eli kaikki sukupuoliroolit ns väärin päin. Hän kaipaa läheisyyttä ja hellyyttä, minä pinistän kyetäkseni siihen.

Onko joku oppinut sellaiseen, haluan todella yrittää, koska mies oikeasti kiinnostaa minua vakavasti. Tämä on vain niin vaikeaa, että olo on melko turta koko ajan, joku vastareaktio tuohon luultavasti.

Mitenköhän tästä pääsisi eteenpäin? Minnekään terapiaan en nyt lähde vaan haluaisin opetella tätä läheisyysjuttua ja parisuhteen aakkosia itse. Mutta muiden kokemuksista ja neuvoista olisi kyllä paljon hyötyä, jos jaksatte kirjoittaa!

 

[Onnistuva mies.]

Onko muilla sellaista ongelmaa parisuhteessa, että olisi vaikea tottua läheisyyteen? Ihan tapailuvaiheessa jo. Tuntuu että mies on paljon rakastuneempi, vaikka olin kyllä itsekin ihastunut/rakastunut, ennen kuin suhde muuttui läheisemmäksi yhteydenpidoksi.

En ole lainkaan romanttinen, mutta mies sitäkin enemmän. Hän on myös tunneihminen, minä en niinkään. Eli kaikki sukupuoliroolit ns väärin päin. Hän kaipaa läheisyyttä ja hellyyttä, minä pinistän kyetäkseni siihen.

Onko joku oppinut sellaiseen, haluan todella yrittää, koska mies oikeasti kiinnostaa minua vakavasti. Tämä on vain niin vaikeaa, että olo on melko turta koko ajan, joku vastareaktio tuohon luultavasti.

Mitenköhän tästä pääsisi eteenpäin? Minnekään terapiaan en nyt lähde vaan haluaisin opetella tätä läheisyysjuttua ja parisuhteen aakkosia itse. Mutta muiden kokemuksista ja neuvoista olisi kyllä paljon hyötyä, jos jaksatte kirjoittaa!

Tuttu tilanne.
Sitä en tiedä miksi ei kaikki ihmiset tunne hyväilevää kosketusta miellyttävänä.
Kun teillä on halu opetella hellyytä, niin se on sinänsä positiivista.
Tietysti mies pitää saada juoneen mukaan, sillä hänen ei pidä olla liian innokas hyväilemään.
Aloittakaa ainakin noilla yhteisillä keskusteluilla, mitä kumpikin tuntee hyväilyjen aikana ja onko jokin tietty paikka, tapa tuntuu edes vähän paremmalta, jospa sitäkautta tilanne alkaisi parantua.

 

[on]

Minulla, ja ei voi väkisin tuntea toisen kanssa ,olkoon sitten mies tai nainen.
Mutta sitä rakkauttakin voi opetella,esim.tantra.

No mä en ole enää sen miehen kanssa,ja olen itse romanttinen, haaveilija.
Uusi mies on kyllä kiikarissa. hmmmmm

 

[neiti xxx]

Tuttu tilanne.
Sitä en tiedä miksi ei kaikki ihmiset tunne hyväilevää kosketusta miellyttävänä.
Kun teillä on halu opetella hellyytä, niin se on sinänsä positiivista.
Tietysti mies pitää saada juoneen mukaan, sillä hänen ei pidä olla liian innokas hyväilemään.
Aloittakaa ainakin noilla yhteisillä keskusteluilla, mitä kumpikin tuntee hyväilyjen aikana ja onko jokin tietty paikka, tapa tuntuu edes vähän paremmalta, jospa sitäkautta tilanne alkaisi parantua.

En tarkoittanut fyysistä läheisyyttä, siinä minulla ei ole ongelmaa.

Tarkoitan henkistä läheisyyttä, yhteydenpitoa, oman elämän jakamista ja omista asioista puhumista. Sitä että pitäisi olla ikäänkuin jatkuva yhteys päällä.

Ystäväsuhteenikin ovat aina olleet todella etäisiä, ollaan yhteydessä aika harvoin. Olen siis paljon omaa tilaa tarvitseva ihminen. Mies tuntuu haluavan pitää yhteyttä joka päivä, ja kertoa kuulumisiaan ja kyselee niitä minulta jne. Sen tyyppinen elämän jakaminen henkisellä tasolla on minulle vaikeaa, enkä osaa sitä.

 

[miesnainen]

Onko muilla sellaista ongelmaa parisuhteessa, että olisi vaikea tottua läheisyyteen? Ihan tapailuvaiheessa jo. Tuntuu että mies on paljon rakastuneempi, vaikka olin kyllä itsekin ihastunut/rakastunut, ennen kuin suhde muuttui läheisemmäksi yhteydenpidoksi.

En ole lainkaan romanttinen, mutta mies sitäkin enemmän. Hän on myös tunneihminen, minä en niinkään. Eli kaikki sukupuoliroolit ns väärin päin. Hän kaipaa läheisyyttä ja hellyyttä, minä pinistän kyetäkseni siihen.

Onko joku oppinut sellaiseen, haluan todella yrittää, koska mies oikeasti kiinnostaa minua vakavasti. Tämä on vain niin vaikeaa, että olo on melko turta koko ajan, joku vastareaktio tuohon luultavasti.

Mitenköhän tästä pääsisi eteenpäin? Minnekään terapiaan en nyt lähde vaan haluaisin opetella tätä läheisyysjuttua ja parisuhteen aakkosia itse. Mutta muiden kokemuksista ja neuvoista olisi kyllä paljon hyötyä, jos jaksatte kirjoittaa!

Ihan samoin on minulla ja miehelläni, mies on enemmän se "nainen" jos nyt ajatellaan että nainen kaipaa enemmän läheisyyttä, on tunteellinen jne. Joskus on kiva saada halaus, mutta en minä kaipaa mitään kainalossa kiehnäämistä jatkuvasti. Koen myös hankalasti leperrellä jotain "voi kuinka rakastan sinua" -juttuja. Minullakin on aina ollut sellainen tunne, että mies rakastaa enemmän kuin minä. Toisaalta en tiedä voisinko minä edes koskaan rakastaa niin täysillä, koska en ole sen luonteinen.

Yhdessä ollaan silti oltu noin viisi vuotta, josta useampi asuttukin yhdessä. Olen vieläkin hyvin paljon omaa tilaa kaipaava, minusta on vain kiva jos mies lähtee vaikka työmatkalle ja saan omaa aikaa. Mies kysyy aina että kaipaanko, vastaan ihan todenmukaisesti että en. On kiva ja hyvä saada olla välillä yksin. Mieheni tietää ettei se tarkoita ettenkö välittäisi hänestä, en olisi muuttanut yhteen hänen kanssaan muuten. Mutta vaikka on yhdessä toisen kanssa, ei kai se silti tarvitse olla sitä jatkuvaa kiehnäystä ja lepertelyä.

Minun täytyy ainakin tuntea henkilö (seurustelukumppani tai ystävä) todella hyvin ennen kuin alan kaikkia asioitani jakamaan. En tiedä voiko siitä opetella pois, en itse ole edes halunnut. Se on tietynlainen suojamuuri. Haluan olla mieluummin itsenäinen kuin riippuvainen. Ja näköjään se onnistuu suhteessa olo tällaiselle kuin minullekin, kun mies vain tietää ja hyväksyy sen. Toki yritän huomioida miestä myös halaamalla häntä silloin tällöin ihan ilman syytä koska hän sellaisesta pitää, mutta en ole muuttunut mitenkään kovin paljon tämän suhteen myötä. Ihan samanlainen, oma itseni, olen vieläkin.

 

[Marja]

No täälä kanssa samanlainen, jos mies sanoo, että rakastan sinua, niin tulee omituinen olo, jostain syystä jotenkin halpa? En osaa oikein kuvailla, mutta tuollaiset lässytykset eivät ole minua varten. En todellakaan kaipaa mitään lepertelyä tai kuhertelua tai pyllyn puristelua. Ja kyllä minä häntä rakastan, mutta omalla tavallani, ne teot, teot.... Joku kirjoitti ystävyyssuhteistaan, samanlaisia emotionaalisesti etäisiä ne minullakin on, ystäviä ja hyviä on, mutta ei mitään 24/7 suhteita tai bestiksiä. Enemmän ihmiset yhdistää minua ajatuksen tasolla (minulla on eri-ikäisiä ystäviä) kuin että heillä olisi samanlainen tausta tai elämäntilanne. Syvempiä tunteita tai salaisuuksia en vain jaa, ehkä olen jonkinsortinen henkinen erakko.

 

[Onnistuva mies.]

En tarkoittanut fyysistä läheisyyttä, siinä minulla ei ole ongelmaa.

Tarkoitan henkistä läheisyyttä, yhteydenpitoa, oman elämän jakamista ja omista asioista puhumista. Sitä että pitäisi olla ikäänkuin jatkuva yhteys päällä.

Ystäväsuhteenikin ovat aina olleet todella etäisiä, ollaan yhteydessä aika harvoin. Olen siis paljon omaa tilaa tarvitseva ihminen. Mies tuntuu haluavan pitää yhteyttä joka päivä, ja kertoa kuulumisiaan ja kyselee niitä minulta jne. Sen tyyppinen elämän jakaminen henkisellä tasolla on minulle vaikeaa, enkä osaa sitä.

No on varmasti ihmisiä jotka eivät puhu helposti omista asioista.
En minäkään ihan helposti.

Sitten kun riittävä luottamus on saavutettu, niin puhuminen on helpompaa.
Eli kyllä siihen vähitellen kouliintuu.