M
Mimosa
Vieras
Olemme mieheni kanssa olleet n.10v yhdessä ja kokeneet asioita yhdessä ja erikseen.
Jotenkin tuo erikseen kokeminen on alkanut yleistyä.
Ikäerostamme johtuen (minä vanhempi) ehkä??
Minä siis haluaisin kasvattaa suhdettamme läheisemmäksi ja niin hänkin sanoo, mutta siihen pääseminen on meillä jotenkin ristissä.
Hänen mielestään häneltä puuttuu fyysinen läheisyys (haluan itsekin olla toisen lähellä, mutta en niin että koen että sen pitäisi aina johtaa seksiin) ja minulta psyykkinen.
Kun hän on kotona tuntuu että ajatuksissaan hän ei ole läsnä.
Ei käy baareissa eikä muutenkaan "hillu" muualla, mutta jokin näkemyksissä eroaa.
Tai se ero on alkanut vaivata lähiaikoina.
Kaipaan lähellä oloa, mutta hänen mielestään se että istutaan katsomassa tv tä on läheisyyttä, itse haluaisin enemmän keskittymistä toisiimme.
Enkä tarkoita mitään halipusia koko ajan vaan sitä että tulisin nähdyksi ja kuulluksi omana itsenäni.
Nykyään kinastelemme pienistä asioista, lasten kasvatuksesta, hänen vähentyneestä ajastaan kotona (johtuu kuulemma siitä että joutuu korvaamaan seksin harrastuksella)
Mutta miten yksin ratkaisen ongelmani haluttomuuteen? Kävin terapeutilla, johon hän olisi ollut myös tervetullut, mutta kieltäytyi. Omat käyntini siellä eivät oikein yksin vieneet asiaa eteenpäin.
Jotenkin olemme ajatuneet tilanteeseen jossa minusta tuntuu että olisi annettava seksiä että saisin hänet lähelleni. Nämä ovat hänen sanojaan.
Kuitenkin tässä vaivaa se, että mies ei ole kiinnostunut siitä mitä se konkreettisesti minulle tarkoittaa, puhuu vain omista puutteistaan.
Haluaisin että asialle tehtäisiin jotain, puhuttu siitä on jo molempien mielestä tarpeeksi. Mutta tuntuu että hän odottaa että minä vanhempana tekisin asialle jotain.
Olen kärsinyt haluttomuudesta muutaman vuoden ja tiedän että se on toiselle vaikeaa.
Sen vuoksi tuntuu että pikkuhiljaa kaikki muukin on häviämässä pois.
Vaikka hän sanoo että ei halua erota ja että välittää tiedän ettei tilanne tällaisena voi jatkua.
En tiedä mitä tehdä.
Seksielämämme ei ole olematonta ja silloin kun sitä on en tee sitä väkisin. Ne harvat kerrat eivät ole kuitenkaan tarpeeksi. Mutta en tunne että siltikään hän mitenkään olisi lähentynyt.
Molemmilla huonoja kokemuksia parisuhteissa, itselläni enemmän.
En häpeä fyysistä minääni, en vain tunne itseäni haluttavaksi. Pikemminkin teen kaikkeni etten vaikuttaisi vähääkään siltä.....ehkä se on jokin polku syihin miksi tässä ollaan.
En vain tiedä mistä siitä eteenpäin etsisin syytä....
Jotenkin tuo erikseen kokeminen on alkanut yleistyä.
Ikäerostamme johtuen (minä vanhempi) ehkä??
Minä siis haluaisin kasvattaa suhdettamme läheisemmäksi ja niin hänkin sanoo, mutta siihen pääseminen on meillä jotenkin ristissä.
Hänen mielestään häneltä puuttuu fyysinen läheisyys (haluan itsekin olla toisen lähellä, mutta en niin että koen että sen pitäisi aina johtaa seksiin) ja minulta psyykkinen.
Kun hän on kotona tuntuu että ajatuksissaan hän ei ole läsnä.
Ei käy baareissa eikä muutenkaan "hillu" muualla, mutta jokin näkemyksissä eroaa.
Tai se ero on alkanut vaivata lähiaikoina.
Kaipaan lähellä oloa, mutta hänen mielestään se että istutaan katsomassa tv tä on läheisyyttä, itse haluaisin enemmän keskittymistä toisiimme.
Enkä tarkoita mitään halipusia koko ajan vaan sitä että tulisin nähdyksi ja kuulluksi omana itsenäni.
Nykyään kinastelemme pienistä asioista, lasten kasvatuksesta, hänen vähentyneestä ajastaan kotona (johtuu kuulemma siitä että joutuu korvaamaan seksin harrastuksella)
Mutta miten yksin ratkaisen ongelmani haluttomuuteen? Kävin terapeutilla, johon hän olisi ollut myös tervetullut, mutta kieltäytyi. Omat käyntini siellä eivät oikein yksin vieneet asiaa eteenpäin.
Jotenkin olemme ajatuneet tilanteeseen jossa minusta tuntuu että olisi annettava seksiä että saisin hänet lähelleni. Nämä ovat hänen sanojaan.
Kuitenkin tässä vaivaa se, että mies ei ole kiinnostunut siitä mitä se konkreettisesti minulle tarkoittaa, puhuu vain omista puutteistaan.
Haluaisin että asialle tehtäisiin jotain, puhuttu siitä on jo molempien mielestä tarpeeksi. Mutta tuntuu että hän odottaa että minä vanhempana tekisin asialle jotain.
Olen kärsinyt haluttomuudesta muutaman vuoden ja tiedän että se on toiselle vaikeaa.
Sen vuoksi tuntuu että pikkuhiljaa kaikki muukin on häviämässä pois.
Vaikka hän sanoo että ei halua erota ja että välittää tiedän ettei tilanne tällaisena voi jatkua.
En tiedä mitä tehdä.
Seksielämämme ei ole olematonta ja silloin kun sitä on en tee sitä väkisin. Ne harvat kerrat eivät ole kuitenkaan tarpeeksi. Mutta en tunne että siltikään hän mitenkään olisi lähentynyt.
Molemmilla huonoja kokemuksia parisuhteissa, itselläni enemmän.
En häpeä fyysistä minääni, en vain tunne itseäni haluttavaksi. Pikemminkin teen kaikkeni etten vaikuttaisi vähääkään siltä.....ehkä se on jokin polku syihin miksi tässä ollaan.
En vain tiedä mistä siitä eteenpäin etsisin syytä....