M
miia
Vieras
HEI!
Kinastelemme mieheni kanssa siitä mitä tehdään. Esikoinen ollut päiväkodissa 1v3kk alkaen ja on tykännyt kovasti olla siellä. Kotipihalla kun ei ole kavereita. Nyt hän on lähdes 4 vuotta ja meille on syntynyt vauva. Hän on edelleen ollut päiväkodissa tämä ensimmäisen kuukauden, mutta olen itse ajatellut ottavani hänet kotiin minun ja vauvan kanssa. Hän on joutunut nyt samassa päiväkodissa uuteen ryhmään eikä jää sinne mielellään eikä hoitajatkaan kuulemma ole kivoja. Hän on ollut nyt siellä 3 pvä viikossa.
Mieheni mielestä villiviikarin paikka on päiväkodissa vaikka joka päivä. Hän ei kuulemma halua sitä, että kun tulee töistä kotiin, täällä odottaa lopen uupunut vaimo, joka vain valittaa miten kurjaa elämä on.
Itse olen sitä mieltä, että pärjään kyllä kahden kanssa ja tällä hetkellä itselläni on koko ajan ohuono omatunto, kun esikoinen on päiväkodissa ja minä vauvan kanssa kotona. Tiedän, että raskasta se varmaan tulee olemaan, koska meillä ei ole hoitoapuja saatavilla ja esikoinen on todella aktiivinen lapsi. Silloin en pääsisi koskaan mihinkään esim. lääkärireissuille tai pankkiasioille päiväsaikaan tms.
Teenkö hallaa lapselle jos otan hänet pois tuttujen kaverien luota?Korvaako mahdollinen seurakunnan kerho tuon ikäisen kaverien tarpeen, koska meillä ei naapurustossa asu hänen ikäisiään kavereita?
Kertokaa kokemuksia niin hyviä kuin huonojakin!
Kinastelemme mieheni kanssa siitä mitä tehdään. Esikoinen ollut päiväkodissa 1v3kk alkaen ja on tykännyt kovasti olla siellä. Kotipihalla kun ei ole kavereita. Nyt hän on lähdes 4 vuotta ja meille on syntynyt vauva. Hän on edelleen ollut päiväkodissa tämä ensimmäisen kuukauden, mutta olen itse ajatellut ottavani hänet kotiin minun ja vauvan kanssa. Hän on joutunut nyt samassa päiväkodissa uuteen ryhmään eikä jää sinne mielellään eikä hoitajatkaan kuulemma ole kivoja. Hän on ollut nyt siellä 3 pvä viikossa.
Mieheni mielestä villiviikarin paikka on päiväkodissa vaikka joka päivä. Hän ei kuulemma halua sitä, että kun tulee töistä kotiin, täällä odottaa lopen uupunut vaimo, joka vain valittaa miten kurjaa elämä on.
Itse olen sitä mieltä, että pärjään kyllä kahden kanssa ja tällä hetkellä itselläni on koko ajan ohuono omatunto, kun esikoinen on päiväkodissa ja minä vauvan kanssa kotona. Tiedän, että raskasta se varmaan tulee olemaan, koska meillä ei ole hoitoapuja saatavilla ja esikoinen on todella aktiivinen lapsi. Silloin en pääsisi koskaan mihinkään esim. lääkärireissuille tai pankkiasioille päiväsaikaan tms.
Teenkö hallaa lapselle jos otan hänet pois tuttujen kaverien luota?Korvaako mahdollinen seurakunnan kerho tuon ikäisen kaverien tarpeen, koska meillä ei naapurustossa asu hänen ikäisiään kavereita?
Kertokaa kokemuksia niin hyviä kuin huonojakin!