Täällä pinossa on kyllä taas tapahtunut vaikka mitä, voimia erityisesti
vadelmaunelmalle :hug: ja toivottavasti myös
kaapo pääsisi pian takaisin odotuspinoon.
Tuntuu, että te kaikki ootte jo tosi pitkällä, vastahan sitä itsekin plussasi

. Onnea täysiaikaisuudesta ja muutenkin eri välietappien saavuttamisesta :flower:
Joo, kiirettä pitää tämän vauvanhoidon kanssa. Ajankäyttö on mennyt kokonaan uusiksi ja siinä onkin ollut ehkä suurin haaste, eli miten ehdin itse nukkua ja tehdä kotitöitä vauvan- ja itseni hoidon lomassa. Vauva on aivan ihana, mutta etenkin parina yönä vaivanneet vatsavaivat valvottivat kaikkia ja ekan viikon unisaldo olikin meikäläisellä 20 tuntia/7vrk, vähän veti zombiksi... jossain vaiheessa en enää osannut nukahtaa, vaikka vauvan puolesta se olisikin ollut mahdollista. Sitten yhtenä päivänä kielsin appivanhempia tulemasta käymään ja sain viimein nukkua omaan ja vauvan tahtiin kunnon päiväunet. Siitä se unettomuus sitten alkoi vähenemään ja samalla tietysti vauvakin on tottunut nukkumaan yöllä enemmän.
Tuo vieraiden määrä ei ollut kovin suuri, mutta joka päivä kuitenkin joku kävi ja etenkin sairaalassa vieraita putkahti kutsumatta juuri silloin, kun olisin vauvanhoidolta ja omilta ruokailuilta ehtinyt torkahtaa |O . Eli kannattaa olla varovainen siinä, mitä sanoo, kun kysyvät sairaalan vierailuajoista. Näköjään "vapaasti klo 19 saakka" tarkoittaa monen mielestä sitä, ettei äidiltä tarvitse etukäteen tiedustella sopivaa ajankohtaa :/
Kotiinlähdöstä sen verran, että meidän tyttö ei sairaalassa ihmeemmin tarvinnut tuttia, eikä meillä myöskään ollut sellaisia hankittuna... no tietenkin autossa alkoi kauhea huuto, joka ei loppunut ennenkuin tökkäsin pikkusormeni tytön suuhun. Niin sitten ajettiin Prisman pihaan, josta mies kävi hakemassa pari ensituttia. Eihän niitä voinut keittämättä tytölle antaa, joten matka kotiin jatkui äidin sormi suussa. Onneksi olin pessyt ja desinfioinut kädet ennen sairaalasta lähtöä...
Sitten kotiinpäästyä olikin ihmettelemistä, kun rinnat menivät kivikoviksi maidon määrästä ja piti äkkiä kasata rintapumppu ( siskoni entinen, vanhanmallinen). Kaalinlehdillä ja pahimman ylimäärän pumppaamalla pärjäsin jotenkuten, lisäksi imetin aina molemmista rinnoista yhdellä syöttökerralla, vaikka kumpikaan ei siten tyhjentynyt kokonaan. Onneksi siitä selvittiin ilman tulehdusta, mutta sitten maidontulo vähenikin liikaa... ja vauva oli pari päivää tissillä vähän väliä. Nyt ollaan jotenkuten balanssissa ja olen lypsänyt vähän maitoa joka päivä pakkaseen.
Sitten vielä ne välilihan ompeleet, niitä tuli siis joitakin, ulkopuolelle kolme ja sisälle muutama. Ja peräpukamat tietysti pullahtivat synnytyksessä myös. Hoitona molempiin suihkuttelu useasti päivässä ja ilmakylvyt, samoin kipeille rinnanpäille (kyllä, rintakumeista huolimatta ne saattavat kipeytyä ). Siinä sitten koitat olla aina kun mahdollista lähes alasti, rinnat ja alapää vuotaen, hoitaa vauvaa ja ottaa vastaan vieraita...

:'(
Silti koko ajan olen ollut purskahtaa itkuun tästä ihanuudesta, on tuo vauva niin suloinen ja etenkin yösyötön jälkeen röyhtäyttäessä tuo puoliuninen, punaposkinen pikkutonttu vielä hymyilee ja hekottelee unissaan ja saa minut koko ajan enemmän rakastamaan vaikka luulin, ettei se enää ole mahdollista :heart: . Nyt kun vielä on mennyt pari yötä reilun kuuden tunnin syöttövälillä niin tuntuu, että kyllä tämä onnistuu =)
Jälkivuodosta vielä (ällövaroitus) . Sairaalassa tuli synnytyksestä seuraavan päivän iltana sellainen tunne, että supistaa ja sitten housuihin valahti jotain ja paljon. Äkkiä vessaan ja sehän olikin hyytymä, sellainen vauvan pään kokoinen :x . Muutenkin jälkisuppareita oli ja sain niihin kipulääkitystä koko sairaalassaoloajan. Kotona tuli päivittäin jotain vihlaisuja ja välillä vuoto väheni, välillä runsastui, sitten muuttui vähän limansekaiseksi. Viime sunnuntaina aamulla vuoto oli jo lähes loppunut, kunnes iltaa kohti runsastui ja tuli pari pientä, vähän haisevaa hyytymää. Soittelin sitten maanantaille ajan terveyskeskuslääkärille ja vietin viimein terveyskeskuksessa reilut 3 tuntia ja sain lähetteen gynepolille ultrattavaksi. Siellä todettiin kohdun sisällä hematooma ja residuaa ja koska olin ollut aamupalasta asti syömättä ja juonutkin viimeksi monta tuntia aiemmin, saatiin lähete kaavintaan ja alle tunnissa olinkin leikkaussalissa

. Äitini oli kotona hoitamassa vauvaa ja oli antanut lypsämääni maitoa vauvalle. Olin asioilla äitini autolla ja hän olisi tarvinnut sen mennäkseen illaksi töihin... onneksi hän sai työt peruttua ja mieheni haki vauvan ja äitini sairaalaan, jossa olisi lisää lypsämääni maitoa ( sain tyhjentää rinnat ennen saliin lähtöä ). Ehdin lähteä toimenpiteeseen ennenkuin he saapuivat ja olin poissa n. tunnin ajan, kunnes heräämöstä päästettiin takaisin nälkäisen vauvan luo. Hoitava kätilö oli sitä mieltä, että parempi kun imetän heti ja sitten pullosta lisää jos tarvis. Olin ihan pöllämystynyt koko päivän tapahtumista, en edes ollut varma onko minulla mitään tulehdusta tai mitään, mutta halusin varmistaa vauvan takia. Tulehdusta ei ollut mutta olisi varmasti tullut, tai sitten massiivinen vuoto hematoomasta. Onneksi huomattiin ajoissa ja päästiin hoitamaan heti, vaikkakin tuli kyllä aika äkkiä tuo kaikki, nukuttaminen jne. Ja hyvä, että äitini pystyi hoitamaan tyttöä myös sairaalassa, koko reissu kesti minulla kaikkiaan 9 tuntia ja pääsimme siis illalla kotiin. Tuntuu vaan vieläkin kuin olisin nähnyt unta koko sairaalareissusta :/ . Hemppari oli ollut ennen toimenpidettä vain 105, joten aloitin taas raudan syönnin.
Tytölle on aloiteltu pikkuhiljaa d-vitamiinia, joka onneksi menee alas paremmin kuin maistattamani keitetty vesi joka aiheuttaa yökkäyksiä ( ihan tipoittain lusikalla olemme vettä antaneet kuten neuvolantäti kehotti). Saa nähdä tuleeko tuosta masuvaivoja, ainakin syömäni sipulinen ruoka ja keitetty kananmuna on nyt jätetty pois ruokalistalta...
Synnytyskertomuksesta taisi muuten jäädä aikatiedot pois, kokonaiskesto oli n. 9 tuntia, vesien menosta vajaat 12 tuntia. Ponnistusvaihe vajaan tunnin. Kuulemma seuraavalla kerralla saattaa jäädä epiduraalit saamatta, kun meni noin nopeasti...
Saa nähdä tuleeko paljoa kirjoiteltua tuolla vauvapuolella, tuntuu, että nyt kun sitten on se vauva, niin ei ole niin paljoa aikaa eikä tarvista kirjoittaa. Toisaalta kuitenkin kiinnostaa teidän ja vauvapuolen kuulumiset, että varmasti käyn lukemassa ainakin, jos nyt en mitään kirjoitakaan. Kaikkea hyvää teidän ja vauvojen elämiin ja jaksamista odotusaikaan!
Piki ja tytöntyllerö 16vrk :heart: