Lähestyvä synnytys ahdistaa ja pelottaa

[ed.]

Kiitos, mä todella toivon näin

Todella helpottavaa oikeasti kuulla näitä että hengissä on synnytyksistä selvitty vaikka onkin sattunut Ja myöskin tosta ponnistusvaiheesta, että se näyttäis oikeasti olevan vähemmän kivulias kuin avautumisvaihe. Mutta siitä herääkin kysymys miten sen avautumisvaiheen kestää Täytyy nyt vielä kysyä kun jäi vähän epäselväksi, että epiduraali auttaa siis avautumisvaiheeseen mutta lievittää myös ponnistusvaiheessa jos tehoa jäljellä?

Lainaukset menee todnäk taas sekaisin kun en osaa, mutta itse asiaan vastaus: mulla epiduraaliin sain vahvistusta, kun olin jo 8cm auki. Ekan kerran sain siis epiduraalin ollessani sen jonkun vaadittavan 3cm tai jotain auki, lisää puudutetta pari tuntia tuosta (5-6cm?) ja sitten lopussa vielä sitä epiduraalin toista lääkettä, toista ei enää silloin annettu. Auttoi tosi hyvin, vikat avaavat supparit tuntui vähän läpi tuostakin läpi mutta ponnistus oli kivuton. Täysin jalattomaksi en mennyt vaikka tehokas olikin; esim vessassa pystyin hyvin käymään. Ponnistaessa tuntui vain se paineen tunne, ei kipua edes vauvan tullessa ulos. Epiduraali auttoi vielä niiden parin tikin ompelunkin ajan, pyynnöstä tosin kätilö laittoi puudutukset varman päälle ja piikillä siis ainetta vielä lisää.

Toivottavasti tämä auttoi vähän. En tiedä miksi joillakin ei anneta sitä lääkettä lisää, johtuneeko siitä että mulla oli pelkopolin paperit kipukammosta ym? Mitään ongelmia lääkkeestä ei kuitenkaan ollut, lähinnä nopeutti etenemistä heti sen saatuani kun pystyi rentoutumaan.[/quote]

Selvensi kyllä, kiitos! Sitä mäkin olen miettinyt, kun olen kuullut että toiset ei ole saaneet lisää ja toiset ovat, että mistä johtuu. Onkohan sitten niillä jotka ei saaneet lisää synnytys siinä vaiheessa ettei enää lisätä vai miten? Toivottavasti sitö kuitenkin riittävästi sitten saa.[/quote]

Noo, mulla ainakin oli silloin vikalla lisäyksellä synnytys jo niin pitkällä ettei sitä toista lääkettä enää laitettu. Eli se kai rajoittaa, voiko sitten tulla vauvalle jotain jos on liian lähellä syntymää annettu sitä toista? En tiedä. Mutta joka tapauksessa se mitä silloin ihan vähän ennen ponnistusta sain, toimi myös todella hyvin.

 

[CherryBlossom]

Mä en ehtinyt saamaan puudutteita, mutta synnytyskin oli sit nopee ja näin 3 kk myöhemmin kun ajattelen, niin olihan se kivulias ja hurjaa mutta hyvinhän siitä selvis. Että oikein mukavat muistot jäi

Itse ajattelin silloin ennen synnytystä kun pelko iski, että kuinka monet naiset on synnyttäneetkään (miljardit...) ja keskimäärin selvinneet ihan ok kuitenkin. Miksen siis minäkin, etenkin nykyaikaisessa sairaalahoidossa -kun onnistuu se kehnommissakin olosuhteissa

Hyvin se menee. Muutaman kuukauden päästä sä jo mietit että eipä se ollutkaan paha -ja suunnittelet jo seuraavaa

Toi luomusynnytys mua kyllä pelottaa kaikista eniten. Siis se että jos ei kerkeä MITÄÄN kivunlievitystä saamaan. Mäkin olen joo yrittänyt ajatella että kyllähän siitä kaikki muutkin selvinnyt, niin kyllähän sitten mäkin. Mut silti se ajatus on vaan niin kauhistuttava. Täytyy vaan luottaa siihen mitä moni täälläkin sanonut, että kun se hetki tulee niin kyllä sen sitten kestää. Seuraavaa en kyllä muutamaan vuoteen suunnittele vaikka kuinka hyvin menis synnytys

Mä ehdin kuopuksesta olla sairaalassa pari tuntia ennen kun vauva syntyi, siitä reilu tunti synnytyssalissa. Ja ehdin saada kohdunkaulapuudutuksen.

Auttoiko kohdunkaulapuudutus? Ite tosiaan toivon että epiduraali voitais laittaa.

Esikoisesta auttoi tosi hyvin ja puudutteen laiton jälkeen viimeiset sentit aukesi tosi nopeaankun pystyi rentoutumaan.

Kuopuksen kohdalla koko synnytys oli niin nopea ja kärvistelin supistustenkanssa niin ptkään että sain alkaa ponnistamaan melkein heti puudutteen laiton jälkeen ettei siitä oikeastaan pahemmin apua ollut, ehkä ponnistusvaihe ei kaikessa kamaluudessaan tuntunut niin selvästi?

Hyvä tietää että tämäkin ainakin toisessa auttanut, jos sitä epiduraalia ei keretä laittaa.

 

[onyx]

pelotti myös kovasti, mutta epiduraalin ansiosta synnytys oli lähes kivuton ja kaikki meni muutenkin hyvin. tsemppiä, toivottavasti näin myös sulla!

Tuo ei ole edes synnytys kun tunnottomana makaa. Neljä tehnyt luomusti, vähän yli kymmenen tuntia. Tietää synnyttäneensä ja lastakin rakastaa erilailla.

Mä ainakin kyllä ainakin haluan kaiken mahdollisen kivunlievityksen. Kyllä varmaan tiedän synnyttäneeni ja rakastan lastani vaikka selviäisin edes vähän vähemmillä kivuilla. Hatunnosto niille jotka on luomuna pystynyt synnytämään, mutta minä en sitä halua ainakaan jos kivunlievitys mahdollista.

Synnytys sujuu todennäköisesti jouhevammin ilman kivunlievitystä. Älä keskity kipuun, keskity synnyttämiseen.

Mä menisin oikein mielelläni synnyttää uudelleen :heart: Yksi lapsi olemassa, lisää haluaisin, mutta pitää odottaa nyt pari vuotta kun on opiskelut kesken ja elämäntilanne muutoinkin huono uutta vauvaa ajatellen.

 

[vieras]

Kyllä sä selviät siitä. Siihen kipuun on mahdollisuus saada lievitystä, on epiduraalia ja spinaalia ja sit perinteinen ilokaasu, se joku kohdunsuun puudute ja mitähän vielä... mä en voinut ottaa ilokaasua, kun se haisi mun nenään niin kuvottavalle (vaikka todellisuudessa se ei kai haise oikein millekään?) , mutta epiduraalin sain, ja vaikka se ei täysin toiminut niin silti se oli mun mielestä tosi tehokas ja hyvä. Vauva oli yli neljäkiloinen ja synnytin siis alakautta, eikä mulle jäänyt mitään kammoa. En kuitenkaan koskaan saanut toista lasta, syyt eivät liittyneet mitenkään synnytykseen. Mutta siis, hyvin se menee, ja siinähän on apu lähellä joten turvallisin mielin voit olla. Ja muista, että kivunlievityskeinot on hyviä ja tehokkaita. Tsemppiä ja kerro sit miten meni :hug:

 

[Jeee]

Eilen alko rv 36, ja nyt oikeesti alkaa tajuamaan että tää vauva pitää oikeesti synnytääkin, ja se voi tapahtua kuuden viikon sisään milloin vaan. Huh. Todella mietityttää synnytys, pelottaa se kipu ja miten jaksan koko synnytyksen, kun peruskuntokaan ei mikään kovin hyvä ole. Sekä alatiesynnytys että sektio molemmat kuulostaa pelottavilta. Onko muita samoin tuntevia?

Hyvin se menee voin sanoo 7 lapsen äitinä. Luonnollinen synnytys aina helpompi, kuin aloitettu, kokemusta molemmista.

 

[sama]

kipuun ei lievitys auttanut, kun kolmessa ekassa, sitten mentiinkin jo luonnonmukasena joka helpompi kun käynistetty ja mikä"spiraali" olikaan , ei auttanut yhtään mua...

 

[pippamama]

Mun täytyy vielä kommentoida tuota kivunlievitysasiaa.. Ensimmäiseni synnytin siis epiduraalin voimin ja olin käytännössä katsoen sidottu sänkyyn, tuossa sairaalassa kun ei ensisynnyttäjät liiku sängystä jos epin ottaa.. Kipuja ei tokikaan ollut epin jälkeen, paitsi sitten ponnistusvaiheessa. Ponnistamisen tarvetta en tuntenut.. Ponnistusvaihe kestikin sitten 1,5tuntia ja vauva lähti lisähapelle ennen kuin kerkesin edes nähdä häntä. Vauva oli kyllä isokin, että silläkin oma merkityksensä.

Toiseen synnytykseen asennoiduin sitten niin että jos vaan ei oo hengestä kyse niin ilman puudutuksia mennään loppuun asti. Kun synnytys sitten alkoi niin odottelin niitä kipeitä suppareita aina siihen saakka kunnes olin 8senttiä auki. Siitä meni about 10-15minuuttia ja vauva oli ulkona. Pysyin koko ajan liikkeessä, supistuksen tullessa nojasin tuoliin/sänkyyn/pöytään, ihan mihin vaan ja keinutin lantiota ja hengitin syvään ja hitaasti sekä pidin leuan rentona. Jos olisin jäänyt sänkyyn makaamaan en varmasti ois kestäny, koska supparit tuntu 10kertaa pahemmilta maaten ku pystyssä.

Vaikka en itse halunnut puudutuksia tokassa synnytyksessä niin kyllä niitä silti kannattaa käyttää jos vaan siltä tuntuu!! Varalta ei kannata ottaa (haittavaikutukset!!) mutta jos tarve vaatii niin ehdottomasti.

 

[Jenis]

en ole ikinä tajunnut miks pitää pitää niiin hienona ilman kivunlievitystä synnyttäneitä, ei mitään eroa toisiin sanon minä

Kai joku kuvittelee saavansa kirkkaamman kruunun kun kärsii. Se, mitä sillä kruunulla sit on loppupeleissä merkitystä, niin enpä osaa sanoa, en hoksaa että mitään.

Mutta ilman kivunlievitystä käy kipeämpää, että on siinä vähän eroa kuiteski

No mä en kärsinyt, eikä käynyt "kipeää" - jos ei ole synnyttänyt ilman kivunlievitystä, ei voi tietää millaista se on Turha siis puhua kärsimyksestä, josta ei mitään tiedä.

Mua niin v_ituttaa tällaset kommentit, lähinnä ystäväni puolesta, joka ei veritulpan ja sen vaatiman vahvan pistoslääkityksen vuoksi saanut kivunkievitystä, vaikka olisi halunnut. Hänen mukaansa luomusynnytys oli tosi kova kokemus, ja hän olisi antanut mitä vain (paitsi henkensä) saadakseen epiduraalin. Hän on myös vannonut ottavansa seuraavalla kerralla kaikki mahdolliset puudutteet, jos vain säästyy veritulpalta, niin pelottava ja uuvuttava tuo synnytys oli kokemuksena ollut. Ja sitten tällaset ihmeelliset leuhkijat kehuskelee täällä mahtavilla suorituksillaan!

Mä en tajua tätä ajatusmaailmaa ollenkaan. Koska sun ystävällä on ollut vaikea synnytys, mä en saa olla ylpeä omastani? Onko se jotenkin sulta pois, jos mulla on ollut hyvä kokemus? Miten se on "ihmeellistä leuhkimista", jos kerron että luomusynnytyskin voi olla hienoa, että siitä voi selvitä, eikä se välttämättä ole mitään kärsimystä?