lähestyvän viikonlopun kunniaksi: mihin sellaiseen pystyit nuorempana, mikä ei todellakaan enää onnistuisi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja BlackDahlia
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

BlackDahlia

Aktiivinen jäsen
10.07.2012
2 064
1
36
missä lie
kävelemään helvetillisillä koroilla vaikka minne, mm. bileisiin toiselle puolelle kaupunkia

juhlimaan aamuneljään ja menemään kahdeksaan töihin

juhlimaan pilkkuun asti ja miettimään sitten, missä jatkot

korvaamaan päivällisen suklaapatukalla

syömään nälissäni valmis-pitsapohjia, joiden päällä pelkkää ketsuppia & nakkeja kun muutakaan ei ole

istumaan pyörän tarakalla, kun kyydissä on kaksi muutakin joista toinen polkee & toinen istuu ohjaustangolla

istumaan pyörän (liikkuvan siis) tarakalla ja juomaan siideriä

sietämään kaikenmaailman kusipäitä, joille olen vain hätävara-kaveri, rahanlainaaja tms


entä te?
 
Viimeksi muokattu:
kävelemään helvetillisillä koroilla vaikka minne, mm. bileisiin toiselle puolelle kaupunkia

juhlimaan aamuneljään ja menemään kahdeksaan töihin

juhlimaan pilkkuun asti ja miettimään sitten, missä jatkot

korvaamaan päivällisen suklaapatukalla

entä te?

En pysty enää sulkemaan silmiäni ilmiselviltä asioilta niin kuin ennen. Enkä pysty valehtelemaan asioita paremmaksi kuin ne ovat.
 
En pystyis viskellä naapuriin multakokkareita tai lihapullia/pudottamaan vesipommeja ihmisten päälle, (vedellä täytetty kaupan muovikassi) eikä tässä vielä lähestulkoonkaan kaikki. Olen ollu kauhukakara:ashamed:
 
nuorempana tuli juotua aika paljon kiljua mitä en kyllä enää kurkusta alas laittaisi.sekä "lainattua" kunnan pelastusvenettä iltasoutuja varten.Mutta jos jostain olen ylpeä niin siitä että en koskaan varastanut kaupasta ym.
 
Jatkuva biletys, valvominen ja irtosuhteet vailla tunteita :D

Lisäksi olen "vanhemmiten" (ikää vajaa 30v) oppinut olemaan oma itseni, kuuntelemaan omia tarpeitani ja lakannut yrittämästä koko ajan miellyttää muita. Se onkin ollut ehkä suurin oppimisen paikka.. Siis se, etten ole täällä vain täyttämässä muiden odotuksia (vähän meni nyt ot). :)
 
[QUOTE="vieras";28769978]Ajattelin juuri että 35-vuotiaan paska niskani ei kestäisi enää kuperkeikkojen tekemistä nurmikolla. En edes uskaltaisi yrittää.[/QUOTE]

miun mies koetti suhteemme alussa, kaljaspäissään tehdä miuhun vaikutuksen heittämällä kuperkeikkoja sängyllä :whistle: sitten olikin niskat tohjona sairaslomalla..
itse en todellakaan enää yrittäisi, niskoilla seisomisesta puhumattakaan!
 
- pyörittämään hulahulavannetta (maharöllykkä ei kyllä iästä johdu..)
- Juhlimaan alkoholin siivittämänä 2-3 päivää, kuten juhannukset ja festarit siiilllloin jooooskuus...
 
Ei onnistus enää tuo pilkkuun asti juhliminen ja aamulla töihin..liftaaminen(ihan sama minne).Bändin poikien oven takana päivystäminen ;) imppaaminen ei myöskään taitaisi enää onnistua eikä sen puoleen pikku mopon kyydissä oleminen satoja kilometrejä.Myöskään puolikkaan kossun juominen suorilta ei enää kuulu harrastuksiin =) lähteminen tuntemattoman matkaan toiselle puolelle suomea ei myöskään enää paljon kiinnosta ;) onhan näitä, kaikkia ei viitsi edes julkisesti kirjottaa =)
 
Lähtemään helvetillisessä krapulassa liikkeelle.

Ennen (niinä muutamina kertoina kun sellainen on ollut) se oli vain lievä hidaste, nyt huomasin sen olevan lamaannuttava olotila joka pistää tärisyttämään sohvanmutkassa rukoillen että kohta se menisi ohi...
 
Osasin tehdä niin, että makasin mahallani, koukistin jalkoja pään yli ja sain varpaat suun kohdalle :D

Ei taipuis varmaan enää, en oo kyllä ees koittanut vuosikausiin
 
No joo, mä en oo ryyppäillyt nuorena, en oikein tiedä mitä se on. Sen takia en ehkä keksi mitään.

Kyllä mä keksin juttuja joita en enää ehkä tekisi tai pystyisi tekemään vaikka jättäisin kaikki ne jutut pois joissa oli alkoholilla osuutta asiaan.... En enää pystyisi esim vain lähtemään. Välittämättä mistään. Perhe, tai lapset ovat tuoneet mukanaan vastuuta ja velvoitteita joita ei nuorena ollut. Siis aikana jolloin tarvitsi oikeastaan vain huolehtia ja välittää itsestään... En esim enää voisi laittaa viimeisiä rahojani vain itseeni, huolehtimatta siitä millä rahoilla sitä loppukuu syödään...
 
Lähtemään helvetillisessä krapulassa liikkeelle.

Ennen (niinä muutamina kertoina kun sellainen on ollut) se oli vain lievä hidaste, nyt huomasin sen olevan lamaannuttava olotila joka pistää tärisyttämään sohvanmutkassa rukoillen että kohta se menisi ohi...

Tätä komppaan täysillä. Krapula oli mulle täysin tuntematon käsite nuorena. Pystyin juhlimaan juuri niin paljon kuin halusin ja vaikka useamman päivän putkeen ja hieman nukuttuani olin taas aivan kunnossa.... Esim baarista kotiin neljätä ja aamulla kasilta koulussa ihan freesinä..
 

Yhteistyössä