lähestyvän viikonlopun kunniaksi: mihin sellaiseen pystyit nuorempana, mikä ei todellakaan enää onnistuisi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja BlackDahlia
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
ja en ole enää muutamaan vuoteen pystynyt kuvittelemaan, että olisin ikuisesti nuori ja että kuolen vasta joskus lähemmäs 100-vuotiaana. Joskus parikymppisenä sitä kuvittelin sinisilmäisesti ja lapsellisesti, että nuoruus jatkuu ikuisesti ja että elän varmasti vähintään 80-vuotiaaksi. Nykyään olen ymmärtänyt, että niillä elintavoilla joita silloin noudatin ei elettäisi edes 50-vuotiaaksi.
 
[QUOTE="Minä vain";28770210]ja en ole enää muutamaan vuoteen pystynyt kuvittelemaan, että olisin ikuisesti nuori ja että kuolen vasta joskus lähemmäs 100-vuotiaana. Joskus parikymppisenä sitä kuvittelin sinisilmäisesti ja lapsellisesti, että nuoruus jatkuu ikuisesti ja että elän varmasti vähintään 80-vuotiaaksi. Nykyään olen ymmärtänyt, että niillä elintavoilla joita silloin noudatin ei elettäisi edes 50-vuotiaaksi.[/QUOTE]

Mulla mittari lähenee jo neljääkymmentä ja tosiaan elämän rajallisuus on tullut vastaan... Toisaalta en tiedä olisiko silmät vielä auenneet jos en olisi sairastunut vakavasti ja siksi ehkä joutunut pakostakin miettimään sitä, että en välttämättä eläkään 120 vuotiaaksi... :/
 
[QUOTE="vieras";28770035]- pyörittämään hulahulavannetta (maharöllykkä ei kyllä iästä johdu..)
- Juhlimaan alkoholin siivittämänä 2-3 päivää, kuten juhannukset ja festarit siiilllloin jooooskuus...[/QUOTE]

Hulavanteen pyöritys ei mullakaan ole enää vuosiin onnistunut, mutta juhlin nykyisin kyllä pari päivää putkeen helpostikin, jota en nuorempana tehnyt :D
 
En osaa enää lasketella, eli en ymmärrä miten olen joskus nuorena päässyt sutjakasti ja rohkeasti laskettelurinnettä alas. Nykyään se tyyli on lähinnä vyörymistä.
Trampoliinihypyt, kuperkeikat ja hulahulavanteen pyöritys onnistuu enää siten että ambulanssi on vieressä hälytysvalmiudessa. :D
 
Rellestämään 4 vrk festareilla ja menemään vain kuutisen tuntia nukuttuani freesinä töihin
Juopottelemaan keskellä viikkoa, valvomaan aamuviiteen ja menemään kahdeksaksi tenttiin saamaan siitä kiitettävän
 
Enää ei onnistu se, että eläisin kuin olisi ihan sama onko huomista. Nuorena tein Paljon kaikkea tyhmää(kin) ja ajattelin vaan, että ihan yhden tekevää miten käy. Aina toki toivoin parasta :)

Näin kun taakse päin ajattelen, niin ei siinä itsekkyydessä kaikki huonoa ollut, nykyään vois joskus olla vähän itsekkäämpikin eikä vaan antaa olla ja tyytyä kaikkeen mukisematta (näin kärjistetysti). Elämä on nykyään niin varovaista, voi kun osaiskin vielä repäistä ja yllättää kaikki!

Enää en pysty kävelemään käsillä. Spagaatti vielä onneksi onnistuu, mutta kärrynpyörä tuskin. En pystyisi juomaan baarikaappisekoitusta (pulloa johon on kaadettu vähän joka baarikaapin pullosta vähän, eli likööriä, viskiä, vodkaa, strohia yms yms).

En pystyisi harrastamaan seksiä yleisellä paikalla.
 
Yläkouluikäisenä söin usein päivän ensimmäisen aterian klo 16 aikaan. Varmasti onnistuisi nykyäänkin, mutta ei yhtä kepeästi kuin ennen.

En enää ikinä kestäisi niin halventavaa käytöstä, mitä luokka"kavereilta" sai joskus. Voi kun pääsisin menneeseen ja saisin suuni auki.
 
Ei taida enää onnistua luistellessa piruetit ja hypyt. Ei voisi vähempää kiinnostaa yhden yön jutut eikä liiallinen juominen. Niin joo enkä pysty enää nielemään, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.. :D
 

Yhteistyössä