Jotenkin kalvaa helvetisti, että nainen huijasi parisuhteeseen. Valehteli itsestään ihan kaiken. Menin tekemään tämän patologisen valehtelevan rotan kanssa lapsen ja en keksi mitään ulospääsyä.
Haluan, että lapseen ei satu. Tarjoan lapselleni parhaan mahdollisen lapsuuden ja kaikki eväät hyvään elämään. Joudunko kärsimään tämän valehtelevan rotan kanssa siihen asti, että lapsi muuttaa pois? Miten tämän asian kanssa voi olla pärjätä. Öisin mietin miten paskassa parisuhteessa oikeasti olen.
Nainen luulee, että en tiedä millaista peliä hän selkäni takana on pelannut kaikki nämä vuodet. Häntä käy lähinnä sääliksi. Roikkuu minussa kiinni kun ei elämästä muuten selviä, mutta puukottaa silti selkään kun käännän katseeni hetkeksi. Esitän rakastavaa puolisoa, mutta sisältäni tunteet ovat kuolleet enkä usko, että niitä voi takaisinkaan saada. Miksi te naiset valehtelette? Jos nainen olisi ollut rehellinen alusta asti olisin tarjonnut hänelle mitä vaan. Häät, yhteinen talo, lisää lapsia mitä vaan, mutta kaikki haaveet ovat palaneet tuhkana tuuleen. Kaipaan rakkautta, mutta tarjolla on vain puukko selkään.
